Hymyä!

Vuodenvaihteeseen

Tänä aamuna meillä soi herätyskello. Oli aika lähteä vahvistaville rokotuksille  ennen pentujen huomista muuttoa omiin koteihin. Tällä kerralla matka taittui erinomaisesti 3+3 taktiikalla, Noomi-emo jäi kotiin odottamaan. Automatkalla kuului hieman laulua, mutta kun odotimme juna-asemalla vajaat kymmenen minuuttia kasvattajan junan saapumista, oli laulu vaihtunut lieväksi kuorsaukseksi.

Ja sitten ne hymyt! 

Pinkkitassun Patricia eli Patci (EUR f 24):

Pinkkitassun Pekka eli Pekka (EUR d 22):

Pinkkitassun Paula eli Pipsa (EUR f 22):

Pinkkitassun Pirkko eli Papu (EUR f 24):

Pinkkitassun Psipsina eli Tove (EUR f 22):

Pinkkitassun Priscilla eli Pihla (EUR f 22):

Kuten hymyistä näkyy, osa pienistä etuhampaista on jo vaihtunut. Kulmureiden kohdallakin on jo havaittavissa pientä turvotusta ja punotusta, joten ei kestä enää kauaa kun näillä tenavilla on hampaat vaihtuneet. 

Setä, setä hei, päästäiskö me nyt pöydälle jo?

 Oikein hyvää vuodenvaihdetta kaikille! 

Vuosi loppuu

ja lauma pienenee

Vuodet vierivät hurjaa vauhtia. Taas on yksi kohta taputeltu. Tänään tulee vieraita, huomenna on pentujen rokotukset ja uudenvuodenpäivänä pennut lentävät pesästä. Tai siirtyvät sinne asianmukaisesti kuljetusbokseissaan. 

Tämä ei ole asianmukainen kuljetusboksi. 

Uusissa perheissä on tehty valmisteluja ja niissä on varmasti kutkuttavan jännittävä tunnelma. Ehkä aika heillä kuluu hitaammin kuin täällä Naukulassa. Minun oloni on haikea ja helpottunut. Haikea kun tiemme eroavat, vaikka varmasti saankin pentujen kuulumisia uusista kodeistaan. Helpottunut kun kaikki on mennyt hyvin. Helpottunut myös siitä, ettei minun ehkä enää tarvitse sulkeutua pikkuvessaan saadakseni kissoille ruokaa lautasille. Helpottunut siitä, että kissanhiekkaa ei ehkä ole lattioilla niin paljoa neljän kuin yhdeksän kissan taloudessa. Hiekkisten siivoamiseen ei mene niin paljoa aikaa ja ehkä sitä pystyy myös yhdestä siivottavasta vessasta luopumaan. Nyt niitä on ollut täällä parhaimmillaan tai pahimmillaan yhdeksän. Viime aikoina tosin vain kuusi. Mukavaa on myös päästä eroon viidestä ylimääräisestä kuljetusboksista, joista neljä on ollut olohuoneessa, yksi makuuhuoneessa. Omatkin neljä ovat koko ajan esillä, koska ne ovat Sulosta mitä parhaimpia makuupaikkoja. 

Haikea, helpottunut, mutta myös iloinen. Iloinen olen siitä, kuinka ihanat kissat uudet perheet tulevat saamaan. Pennut on täällä rakkaudella kasvatettu ja sosiaalistettu. Niitä on hellitty ja hemmoteltu, myös lukuisten vieraiden taholta. Vieraita tänne en ole juuri kutsunut, vieraat ovat itse ilmaisseet toiveestaan päästä kyläilemään ja minä olen aikatauluttanut ja aikatauluttanut ja aikatauluttanut. Parhaimpina päivinä täällä on ollut vieraita kolmessa eri vuorossa. Päiviä jolloin olemme olleet vain oman (suur)perheen kesken on ollut vähän. En edes uskalla laskea kuinka paljon vieraita täällä on viimeisten 15 viikon ajan käynyt. 

Haikea, iloinen ja helpottunut on oloni. Nähtäväksi jää, miten asiaan suhtautuvat Sulo, Namu ja Noomi. Niin ja Pipsa Naukula. 

Sijaiskodin mamma vapaalla

Kissoja katsomassa - lopun kuvat saattavat järkyttää herkempiä

Minä vietän kesälomanrippeitä välipäivinä. Jouluaattoa lukuunottamatta olen ollut visusti kotona, joten eilen oli aika päästä tuulettumaan. Ja mitä tekee sijaiskodin mamma vapaapäivänään? Lähtee katsomaan kissoja tietty.

Tällä kerralla päivän toinen visiittini päätyi kolmen eurooppalaiskissakasvattajan kanssa Lahteen, katsomaan Katinhännän seitsemänviikkoisia pienokaisia. Pieniä ikäisekseen eivät olleet, mutta kun vertaa oman kodin tilanteeseen niin kovin pieniltä käteen tuntuivat. 

Poika. 

Tyttö. 

Tyttö. 

Vaikka parhaimmillaan sekä sijoituskotina että kasvattajana toimiminen on pennunpehmoisaa unelmaa, aina näin ei ole. 

Nostan hattua kaikille vastuullisille kasvattajille sekä niille sijoituskodeille, jotka eivät anna tilanteessa periksi silloin kun kaikki ei mene niin kuin elokuvissa. Nostan hattua niille, jotka valvovat ja heräävät useita kertoja yössä lääkitäkseen, letkuruokkiakseen, pissattaakseen tai muuten vaan tarkastakseen, että kaikki on hyvin. Nostan hattua niille, jotka ottavat kasvattamansa kissan takaisin kotiinsa vuosienkin päästä, silloin kun kissan uuden kodin tilanne on muuttunut sellaiseksi, ettei kissa perheessä enää voi olla. Nostan hattua niille, jotka kaiken keskellä jaksavat tehdä työtänsä sen eteen, että kissojen arvostus nousisi, sen eteen että ymmärretään kissoilla olevan arvo, että ymmärrettäisiin miksi kissa maksaa. 

Vastuullisinkin kasvatustyö tuo tullessaan yllätyksiä silloinkin kun kaikki taustatekijät on selvitetty ja pidetty huolta siitä, että sukusiitosaste ja sukukatokerroin ovat mahdollisimman hyvät.  

Olen lempinimeltäni Pinteli, mulla on yksi veli ja yksi enkeliveli.
Esikuvanani on Pintel.  

Olen Raketti, olen eurooppalainen kissanpentu ja minusta tulee isona merirosvo.
Sain nimeni Pirates of Caribian -elokuvan Ragetti nimisen henkilön mukaan. 

Tämä Katinhännän pentue, jossa alunperin oli kolme pentua, syntyi silmät auki. Silmäluomet eivät olleet kehittyneet ja mitä ilmeisemmin jonkinlainen tulehdus oli saanut alkunsa jo kohdussa. Kasvattajan suurista ponnisteluista ja eläinlääkärivisiiteistä huolimatta, yksi pentu menetettiin. Raketti ja Pinteli selviytyivät. Pintelin silmäluomesta puuttuu vain noin 20% kun Raketin toisesta puuttuu noin 80% ja häen toinen silmänsä on puhjennut. Korjaava leikkaus pystytään tekemään vasta myöhemmin ja sitä ennen pentuja lääkitään silmätipoilla päivittäin. 

Pinteli muuttaa myöhemmin omaan kotiinsa. Raketti jää kasvattajalle. Ennen kuin näiden poikien tiet eroavat, pistävät he tassulla koreasti, piilottavat lelunsa lelujemmaan ja juoksevat huiskun perässä ihan niin kuin kaikki muutkin kissanpennut. Heillä on kaikki hyvin, huolimatta haasteellisesta alusta ja pienistä kosmeettisista vioista huolimatta. 

PS: Ja kaikille tiedoksi arvostan myös eläinsuojelutyötä tekeviä vapaaehtoisia erittäin paljon ja kuulun kahteen eri eläinsuojeluyhdistykseen. Toivon, että yhteistyöllä ja yhteisen hyvän saavuttamiseksi, kissojen hyvinvoinnin eteen, tehdään töitä rintarinnan, eikä kissojen vastuullisen kasvattamisen ja eläinsuojelun väliin tule ristiriitoja eikä turhaa vastakkainasettelua. Se ei ole kenenkään etu, ei ainakaan kissojen, olivat he sitten rotukissoja tai ihania maatiaisia. 

Rauhallista

Ainakin välillä

Kissat nukkuvat paljon, tiedetään. Kissanpennut nukkuvat paljon, väitetään. Kun olen kotona vauhtia riittää aamu kahdeksasta sinne iltapäivä kahteen. Sitten alkaa hiipua ja sitten tulee uni. Ja jos onni suosii, niin Noomi-emo on suopea.

Nyt kuuluu taas vieno kujerrus ja kohta mennään. 

Hyvää joulua!

Hyvää joulua!

Naukulan joulukortit löytyvät edelleen Naukulan kaapin päältä, siis ne mitkä olisi pitänyt lähettää ystäville. Mutta tuli se joulu silti. 

Kukin viettäköön joulun omalla tavallaan. Yhdessä ruokaillen, mieleisessään paikassa leväten tai vaikkapa herkkukaapilla notkuen.

Tää on nyt mun joululahja näille ipanoille.
Muuta eivät saa. 

Ja tää on mun peti, mä en enää koskaan nuku missään muualla. 

Joo, tässäkin kaapissa on nyt herkkuja. 

Tämä on mummun yksityinen. 

Erinomaisen ihanaa, 

leppoisaa, rauhallista ja 

ehkä vähän riehakastakin joulua 

kaikille lukijoille! 

Tapahtui tänä aamuna

Naukulassa

Minä päätin aamusta tehdä kyssäkaalimantelilaatikon kohta saapuville ystäville. Ajattelin olevani kovinkin viisas kun suljin itseni liukuovilla keittiöön. 

Ja kuinka sitten kävikään? 

Ollaan syyttömiä. Aina ja kaikkeen. 

Sulo Naukula koputti yhdestä sisään ja toisesta ulos. Sitten sama yhä uudelleen ja uudelleen. Kovin tyytyväiseltä näytti itseensä kun opetti minut tähänkin hommaan. Avaamaan liukuovia silloin kun hän niin haluaa. Ja halusi hän. 

Me ainaksin ollaan nukuttu tässä tosi sikeästi vaikka kuinka kauan. 

Namu Naukula lauleli, eikä ymmärtänyt moista lainkaan. Hänen mielestä pennut olisi voinut sulkea eri puolelle ovea kuin hänet. Kuuden emona ei aina ole helppo olla! 

Eikä olla mitään tehty eikä meinatakaan. 

Namu Naukula se vasta tempun keksi. Hän ahkeroi yhdessä Papun kanssa eteisenpuoleisen liukuoven auki, tai ainakin niin raolleen, että pennut mahtuivat siitä mitä mainioimmin sisään. Kun nostin pennut pois (kolme kerrallaan) jäi Namu sisäpuolelle ja sitten se vasta hauskaa olikin. Näin taidonnäytteen siitä kuinka nopeasti kissat oppivat asioita. Liukuovi oli avoinna tuon tuosta. 

Oli kova työ estää pentuja hyppimästä hellalle, jossa keitin kaaleja. Mutta selvisin. Hiki otsalla tosi. Huh huh. 

Näkikö kaikki nyt kuinka nätisti ollaan?
Ja toi mamma heitti ton tonttulakin tohon,
se ei ollu me. 

Varovasti sitten niiden jouluvalmisteluiden kanssa, joohan? 

Vahinko

Suuri vahinko

Mitä? Mikä jouluhärpäke? Miten niin mulla kävi nyt vahinko?

Mummun mussukat

ja viheliäiset kakarat

Namu on mummu, joka antoi tuoreelle emolle tilaa hoitaa pentunsa itse. Namu kauniisti nuuskutti tyttärensä Noomin nenää ja suupieliä ja katseli pentuja ihaillen pentukopin laidalta. Kun pennut lähtivät liikkeelle, Namu seurasi tilannetta kaikessa rauhassa hyväksyvän oloisena. Noomi salli Namun olla mukana, kuten Sulonkin. 

Pentujen kasvaessa Namu paininut pentujen kanssa, mutta on myös kiroillut heille. Varsinkin jos tulevat häsläämään aamu- tai iltahellittelyhetkeen. Se on vain meidän kahden välinen. Namu ei myöskään halua juuri ketään viereensä nukkumaan. Tässä eräänä iltana Namu kiroilikin kahdelle pennulle, jotka yrittivät tulla samaan nukkumapaikkaan. Seuraavana iltana tilanne oli toinen: 

Tuskin sieltä mitään maitoa tuli, mutta Tove, Patci ja Pekka nauttivat tilanteesta kovin. Aikamoinen mummu. 

Kasvattajan olisi kannattanut myös lotota

Pinkkitassun P-pentue 

Pinkkitassun kasvattajan olisi kannattanut myös käydä lottoamassa sunnuntaina 16.12. Vai mitä olette mieltä hänen ottamastaan kuvasta alla? Emo ja kuusi pentua samassa kuvassa, hyvässä järjestyksessä ja kaikilla silmät auki. Vau. Aikamoinen lottovoitto. 

Kuva Mikko Floréen. 

Minä puolestani en käynyt lottoamassa: 

Vaikka kyllähän viimeisimmässä kuvassa Pekkakin näkyy. Ainakin osa takajalasta. Pekka nimittäin päätti viettää siestaa, vaikka Riku-setä oli kylässä. 

Seitsemän kissaa ja koira

Riku-setä kylässä

Sunnuntaina meillä kävi kylässä kiinnostavia ja mukavia ihmisiä ja erityisen kiehtova Riku-setä. Riku-setä on koira, joka kuuluu Pinkkitassujen perheeseen ja on Sulon Puolu-tätin paras ystävä. Riku osaa olla tosi nätisti niin pienten kuin isojenkin kissojen kanssa. 

Pitäiskö olla huolissaan?

Ruokavaliosta

Ei ymmärrä pieni kissa, ei. 

Noomi, Tove ja Pipsa. 

Patci ja Tove. 

Kyllä oli taas mammalla omituiset eväät. Kuppi kahvia ja kulhollinen hedelmiä. 

Uusi vanha

kankainen boksi

Olen joskus hankkinut kankaisen kuljetusboksin, jolla on sekä matkattu mummulaan että vietetty siellä aikaa ulkona. Nyt kaivoin sen esille säilytyksestä ja ah, kuinka ihana se onkaan. Ei nyt varsinainen koristus keskellä olohuonetta, mutta suosittu se kyllä on. 

Noomi, Namu ja Sulo. 

Toistaiseksi boksin katto on kestänyt, vaikka siinä parhaimmillaan on majaillut Noomi ja viisi pentua.