Taudinkuva: marraskuu

Kun neljältä on jo keskiyö

Meitä vaivaa marraskuu. Päivät ovat lyhyitä, eikä täällä oikein ole edes valokuvia jaksettu ottaa. Uni sen sijaan maistuu ja ruoka. Raksut Namulle ja suklaa mammalle. 

Taudinkuva on marraskuu. Ollaan siis vaan ja möllötetään. Lokoisia pakkaspäiviä teillekin! 

Sijainti, sijainti, sijainti

Nyt kelpaa

Kissakotien ikuinen haaste on oikean paikan löytäminen. Tämäkin kuvan kori on pyörinyt Naukulan nurkissa jo useita vuosia, eikä siellä ole nukuttu kuin muutamia kertoja. Kunnes ymmärsin sijoittaa sen makuuhuoneen nurkkaan. Nyt kelpaa ja Hertta nukkuu siellä päiväunia harva se päivä. Kunhan vaan malttaa asettua päiväunillensa. Etätyöajan työnjohtotehtävät häiritsevät. 

Siellä on myös takuuvarmasti lämmintä. Pitäkäähän tekin itsenne lämpiminä! Talvi tulee. 

Omassa pedissä

Saunassa

Ei usein, mutta edes joskus Sulo pääsee omaan nimikoituun pesäänsä nukkumaan. 

Pesien karvaisuudesta näkee myös niiden käyttöasteen ja syyn siihen, miksi Naukulassa ei sauna lämpiä. Se pitäisi ensin tyhjentää kissojen pedeistä ja kuurata karvattomaksi. 

Vaaleanpunainen flamingo

 Ja mustasavutyttö

Naukula on vähän sellainen huvikumpu, kaikki on heikun keikun eikä sisustusta oteta välttämättä niin kovin vakavasti. Sanomattakin oli siis selvää, etten voinut vastustaa vaaleanpunaisen flamingon kutsua vaan se oli Naukulaan saatava. Huolimatta siitä, että minua ensin vähän toppuuteltiin (heh, heh ja terkkuja Täplätytöille). Olin varma, että sen sijoituspaikka tulisi olemaan Noki-Nooran sviitti. Ajatelkaa nyt, vaaleanpunainen flamingo ja mustasavutyttö. 

Flamingo on ollut täällä jo tovin, mutta kuvamateriaalia siitä ja sen käytöstä on kerätty pikkuhiljaa. Instagram storyissä se on esiintynyt jo useasti. 

Kävin pyörähtämässä kissanäyttelyssä ja
sieltä mukaan tarttua kyltti. 

Ja on Noki-Nooran sviitissä vieraitakin ollut ja vieraankin toimesta piti flamingo tutkia. Se todettiin kiinnostavaksi, mutta loppujen lopuksi aika pieneksi. 

Vaikka toki Namu olisi sinne mahtunut jos vain olisi halunnut mennä. 

Flamingo on päivittäin käytössä ja se oli siis ihan nappiostos! 

Syntymäpäivä

Namu, 7 vuotta

Olin mukana kun Namu syntyi. Nimi tuli siitä, kun kasvattaja kertoi isäkissan kasvattajalle, että ensin syntyi cremen värinen pentu ja sitten syntyi oikea namu. Ja siten Namusta tuli Namu. Namulla on luonnetta ja tahtoa vaikka muille jakaa. Hän on käynyt esittäytymässä neljässä kissanäyttelyssäkin. Viimeinen niistä päätyi keltaiseen korttiin, eli Namu diskattiin kisoista aggressiivisen käytöksen vuoksi. Ei päässyt edes tuomarin pöydälle kun kiroili sen verran pahasti jo ennen pöytää. Silloin Namu jäi määrittelemättömän pituiselle äitiyslomalle. Äitiysloma jatkuu edelleen, onhan Noomi edelleen Namun huollettava ja vaikka Namu nyt näyttelymielessä siirtyisikin veteraaniksi, on hän mieluummin mummu Hertalle ihan kotosalla. 

Minäkö veteraani? 

Paljon onnea Namun sisaruksille Hillarylle, Hildalle ja Harveylle! 

Syntymäpäivä

Noomi 5 vuotta

Namu Naukula (eli rekisteröidyltä nimeltään FI*Pinkkitassun Hagar) synnytti 13.11.2016 Naukulassa Pinkkitassun N-pentueen eli Natalien, Nanetten, Noelin, Nathanin ja Noomin. 

Sylikissan tilasin ja sylikissan sain. 
Noomi 5 vuotta. 

Minulla oli ilo ja kunnia olla Pinkkitassun pentueen sijoitusemäntänä. Pääsin ensimmäistä kertaa seuraamaan aitiopaikalta kissanpentujen ensimmäistä 14 elinviikkoa. Pentujen päättäväisyys ja oppimishalu oli todella kovaa. Namu oli emona pentujansa hellästi ohjaava ja vessa-asiatkin hoituivat ihan ensimmäisistä pikku pisuista ihan oikeaan paikkaan. Muistan ajasta myös sen, kuinka hiki minulla oli ensimmäisten viikkojen aikana punnistushetkinä. Kahden ensimmäisen viikon aikana punnitsin pennut aamuin illoin, jotta pystyin toteamaan painon kehittyvän niin kuin se pitää. Ensimmäisen elinviikon aikana kissanpennun pitää tuplata painonsa. Hikikarpalot otsalle tulivat siitä, että minun piti tunnistaa viidestä punatabbypennusta kuka on kuka, jotta voin olla varma painon nousevan.  

Lisää N-pentujen elämän alkutaipaleesta pääsee lukemaan klikkaamalla tämän postauksen alla olevaa tunnistetta N-pentue. 

Hyvää syntymäpäivää Nala, Lulu, Natcho, Pekka ja Noomi! 

Vuoropuhelu

Punatabbyjen kesken

Arvaatkos mikä kohta on edessä?

Syliaika? Ei kun...

Mä en ainakaan ala. 
Hakekoon joulutonttunsa kuvaan muualta. 

No en mäkään ala ja kuka sanoo, 
että joulutontun värin pitäisi olla punainen.

Joulukortteja ei Naukula lähetä tänäkään vuonna, mutta joulukuvaukset täytyy silti pitää. Kun vaan jostain löytyisi sopiva tonttu. 

PS: Ystävällemme Neilikalle kerromme samalla, että kyllä punatabbytkin osaavat lentokonekorvat :D 

Uusi matto

Testattu ja hyväksytty

Keltainen valtaa alaa Naukulasta. Kirppikseltä on tarttunut mukaan jo sitruunainen verho ja vähän aikaa sitten myös valkokeltainen matto. Kun levitin maton lattialle, sain heti seuraa. Tällä kerralla sisustamiseen osallistuivat Sulo ja Noomi. 

Jos äidiltäni kysyttäisiin, niin on täällä muutakin keltaista. Nimittäin Namu ja Noomi. Vaikka kuinka yritän aina korjata, että väri on punainen, puhuu äitini sitkeästi keltaisista. 

Kuka opettaa ja ketä?

 Herkkutikuista

Se on varmasti kaikkien tiedossa, että Sulo tykkää herkuista. Kuivatuista kanan- ja kalanpaloista ja herkkutikuista. Nyt on käynyt selville, että myös Noki-Noora pitää herkkutikuista, vaikkei muiden herkkujen päälle oikein ymmärräkään. 

Kyllä, se on totta. 
Pidän herkkutikuista ja niiden perässä jopa juoksen. 

Otapa nyt ihan rauhallisesti, Hertta!
Ethän sä ole ennenkään herkkutikuista piitannut. 

Kukaan muu täällä ei ole ennen herkkutikkuja päin katsonutkaan, paitsi Hertta. Herttaa alkoivat kiinnostamaan herkkutikut kovasti kun niitä oven takaa Noksulle heitin. Tänään he sitten jakoivatkin jo yhden, eri puolilla verkko-ovea vielä. Voidaan siis sanoa, että Noki-Noora on opettanut Hertan arvostamaan herkkutikkuja.