Juomakupilla

jos toisellakin

Naukulassa on useampia vesiastioita. Kaksi niistä on kylpyhuoneen lattialla. Vaihdan vettä niihin vuoronperää, sillä paremmalta tuntuu maistuvan aina se, joka on ollut juomakupissa vuorokauden. 

Kirppikseltä ostettu kristallimalja on hyvä, se ei heilu eikä kaadu. 

Verhon takana piileskelee Sulo. Hetkeä aikaisemmin Sulo joi vettä niin, että vain suu tuli suihkuverhon takaa näkyviin. Tapansa kullakin. 

Hyvää viikkoa kaikille! 

Vesi

ja vesikuppi

Meillä jokaisella on omat lempimukimme ja lasimme, eikö? Niin myös Naukulassa. Yksi, josta sopii juoda vettä ja jota käyttävät kaikki, on olohuoneen ruokapöydällä. Kirpputorilöytö kolmella eurolla. Se on tarpeeksi painava, eikä se helposti kaadu. Ei vaikka tulisi tarve käydä pöytäliinan alla, kuten Noomilla satunnaisesti on. 

Ajattelin nyt juoda vähän vettä, katsokaas.

Toinen lemppari vesiastia on kylpyhuoneen lattialla. Sellainen iso metallinen, koirille tarkoitettu astia. Satunnaisesti vesiastioita on muuallakin, mutta nämä kaksi säilyttävät suosionsa kuukausi ja vuosi toisensa jälkeen. 

Kissoilla pitäisi olla aina tarjolla raikasta vettä eikä kissojen vesiastiaa kannattaisi pitää ruokapaikan lähellä (näin olen jostain lukenut). Vesi tulee vaihtaa kerran päivässä, mutta minä olen huomannut, että se seissyt vesi on jostain syystä parempaa. Siispä satunnaisesti vettä käydään hörppimässä jos aamulta on jäänyt puurokattila likoamaan tiskialtaaseen. 

Millaisia juomapaikkoja ja astioita teiltä löytyy? 

Kylmää

Pirhanan kylmää

Toiset tykkää pöllyävästä lumesta (Sulo) ja toinen läkähdyttävistä helteistä (Noomi). Kun täällä muutaman päivän oli hellekelit halusin viedä ulos jääkylmää vettä raikastamaan kissojen oloa ja eloa. N+6oo (kirjoitti Namu), siis Noomi, ei voinut tätä lainkaan ymmärtää. 

Lelut vedessä, mitä ihmettä?

No äkkiäkös mä ne sieltä nappaan

Hyi hiirenpapanat sentään!!! Tää oli ansa, toi vesi oli jääkylmää.
Yritetäänkö pintä kissaa jäädyttää. 

Helteillä Noomi nukkui varmuuden vuoksi koko yön jalkojeni päällä. Ettei vaan vilu tulisi. Noomi on selvästi Naukulan kissoista se, joka arvostaa hellettä ja paahdetta. Meille muille riittää vähempikin. 

Etsi kertomuksesta virhe

Lauantaiaamuna Naukulassa

Herään. Ihan sopivaan aikaan lauantaiaamuksi ilmeisesti, sillä kolmesta karvaisesta herätyskellosta vain kaksi herättelivät ja hekin kovin laimeasti. Otan puhelimen käteeni, varmistan ajan ja rapsuttelen kahta punaista herätyskelloani. Toinen puraisee minua hellästi, toinen rötköttää rinnukseni päällä. Muistan alakerrassa olevan pölynimurin ja päätän nousta ylös. Käyn vessassa, avaan saunan tuuletusikkunan kolmannelle hieman uniselle ruskeatäplikkäälle herätyskellolle. 

Tuhdimpi punaisista pyörii jaloissani, muistan että voisin putsata hieman hänen leukaansa (akne). Avaan vanulappujen rasian, laitan kannen kylpyhuoneen tasolle ja hieman septidiniä vanulappuun. Septidinpullo tasolle ja punainen kainalooni. Ryhdyn putsaamaan leukaa. Toimenpide hoituu hyvin ja rauhallisesti. Päästän punaisen sylistäni ja jatkan aamutoimia. Heitän käytetyn vanulapun roskiin. Hetken kuluttua kuuluu rysähdys... 

*** tähän kohtaan tuli tauko ja toinen rysähdys **** 

...ryntäsin ylös ja mitä näin? Missä tein virheen tai kaksi? Arvaako kukaan? 

Vaikka joku siellä ruudun toisella puolella saattaa vastauksen arvata, en kuitenkaan pidä teitä pidempään jännityksessä. Sillä jännittäväähän tämä on, eikö? 

Ruskeatäplikäs oli virkistynyt raittiista ilmasta, kävi tarkastamassa tekemiseni jäljet ja huomasi virheen. Vanulappujen rasian kantta ei oltu laitettu omalle paikalleen, siispä se mätkäistiin alas kissojen seeprakuvioiseen suureen juomakuppiin niin että vesi vaan loiskahteli. 

Toinen virheeni oli se, että tästä tapahtumasta huolimatta en ollut pistänyt septidinpulloa kaappiin vaan jätin sen pöydälle. Se aiheutti toisen rysähdyksen, joka tuli tätä tarinaa kirjoittaessani. 

Sen lisäksi, että Sulo on Salamatassu, Sulo on myös Siivoustassu. 

Pitäisikö sitten pitää paikat järjestyksessä, nih?

 

Osui!
Sulo osui napakymppiin.
Mutta se meni rikki nyt. 

Lähes puhdas

tiskipöytä

Naukulan tiskipöytää koristavat nykyään lähes aina tassunjäljet. Isommat tai pienemmät. Jos aamulla pyyhin tiskipöydän, on se illalla kotiin tullessani sen näköinen että siinä on temmeltänyt kissalauma. Osasyy on siinä, että tiskipöydällä on yksi kissojen vesiastia ja siinä on ilmeisen kiva liotella ja kastella myös tassuja. 

Ei ole puhdas tämä.
Reuna jäi putsaamatta mamma. 

Sitä paitsi pöytien ja muiden tasojen pyyhkiminen on kaikista talouden kolmesta kissasta erittäin kiinnostavaa. 

Siivouspäivä

Lattiat kans, sanoo Sulo

Tänään meillä on siivouspäivä. Imuri hurahti käyntiin heti aamusta ja Sulo oli sitä mieltä että lattiatkin voisi pestä kuraisista tassunjäljistä. Olin nimittäin nostanut keittiön juoma-astian ylös tiskipöydälle - väärään paikkaan - josta Sulo sen sitten ystävällisesti alas mätkäisi. Astia säilyi ehjänä ja se oli putoamishetkellä täynnä vettä. Tästä ystävällisestä huomautuksesta intoutuneena, päätin sitten pestä myös kylpyhuoneen lattian. Työnjohdon tarkassa valvonnassa. 

Pennut eivät olleet imurista moksiskaan ja Namu tuskin jaksoi päätään nostaa vaikka ihan vieressä olin. Toisaalta miksi nytkään hötkyilisi kun ei koskaan muulloinkaan. 

Pinkkitassun N-pojat ovat saaneet nimet, Nathan ja Noël. Tyttöjen nimet ovat kasvattajalla vielä harkinnassa. 

PS. Otto Kulta, kaksi ehdottamaasi nimeä päätyivät nimiksi eli Marlene ja Noël! 

Apuja

ja apuja

Vaikkei täällä ole kissojen mielestä tänä kesänä lainkaan luututtu lattioita tarpeeksi usein, niin onneksi sentään tiskipöydällä on tapahtunut.

Toinen ottaa makuualustakseen kaikki tiskipöydälle olleet kosteat pyyhkeet.

Toinen käy avuliaasti tarkastamassa vastapyyhityn tiskipöydän tassuillansa. Harmi vaan kun en saanut kuvaa kun Sulo maalaili pintaa.

Jos alimmaista kuvaa katsoo oikein tarkoin, näkee vesipisaroita altaassa ja ruskean juomakupin vieressä. Sulo läiskytteli ja ihan tahallaan vielä.

Seuraavan siivouskerran yhteydessä täytyy varmasti pestä myös lattiat, ihan kissojen mieliksi. Tai muuten vaan läikytellä vettä.

Kuplavettä

vuodenvaihteeseen

Suloo! Meil on kuplavettä. 

Tuu kattoon nyt! 

Nyt pistät kyllä omias.

En! Tuu nyt vaan. 

No mitäs tääl.....KUPLAVETTÄ!
No ni, mitä MÄ sanoin?

Mamma, Sulo juo jo kuplavettä vaikkei viel oo ees ilta! 

Kuplavettä?! Ja mikä vika on muka kraanavedessä? 

Mukavaa vuodenvaihdetta kaikille! 

Ottakaa varovasti kuplavettä ja muistakaa, 

että toiset eivät vaan kertakaikkiaan tykkää niistä raketeista. 

Maltilla siis. 

Turvallista uutta vuotta! 

Kuka?

Kuka katkaisi kukan?

Kukakohan on katkaissut Paulalta saadun kukan? Kuka juo kannusta vettä? Kuka siinä kannussa tassujansa uittaa, läträä ja loiskuttaa?

Olipa kerran pieni kiltti ja viaton punatabby tyttö...

joka mietti minne se tonttu meni joka kukan katkasi? 

Ensimmäiseen kysymykseen ei ole varmaa vastausta, kahteen viimeiseen on. Tekijä on kuvassa. 

Vesipedot

kylpyhuoneessa

Mamma, katso korvan osoittamaan suuntaan,
me ootetaan jo. 

No niin, no niin. 

Vesileikit jatkuvat yhä. Eräänä päivänä Namu juoksi valuvan suihkun ja seinän välistä. Olikohan kyseessä vedonlyönti? Et uskalla! Uskallanpas!

Pöytäliina - osa 2

Rämpyti rämps

Pöytäliina. Pöydällä oleva vesikannu. Rämpyttäjä. Halu ulkotarhaan. Mamma joka ei noussut sohvalta 30 sekunnissa. Vesivahinko. Oma vika. 

Otsikon olisi saanut vaikka mistä. Mutta hei, pöytäliina oli pöydällä yhden vuorokauden. Ei ole enää. Nyt se on kuivumassa. 

Tää on märkä! 

Sulo, miks sä tänä teit?

Sulo, kerro nyt Sulo! 

Mitä?
Mitä sä siellä huutelet?

Suloo, kerro nyt, kerro nyt miks sä teit ton?

Minä en tapahtuneesta järkyttynyt, mutta Namu järkyttyi. Namu seurasi Suloa ympäri asuntoa tapahtuneen jälkeen ja halusi ilmeisesti tietää miksi vesikannu piti kaataa. 

Tästä rämpytyksen jalosta taidosta voisi sanoa vielä sen verran, että Namukin on sen oppinut. Sulo puolestaan ei vielä lainkaan nakerra. 

Omituisia otuksia

kaikki kolme

Ei taida olla uutinen, että me kaikki kolme Naukulan asukkia olemme hiukan omituisia? Hyvä. Tiesitte jo. 

Nyt on nimittäin niin, että meillä on uusi yhteinen rutiini. Vedenvaihto kylpyhuoneen kissankuppiin. Ei siinä varsinaisesti mitään ihmeellistä ole, paitsi tapa jolla se tehdään. 

Sulohan on pienestä pitäen tuntenut viehätystä "putkitöihin", viemäreihin, lavuaareihin, sadevesikaivoihin ja muihin vastaaviin. Siis sellaisiin paikkoihin minne vesi virtaa. Kerran erehdyin sitten kaatamaan veden kissojen juomakupista suihkukaivoon. Kerta riitti. Siitä lähtien Sulo on odottanut tapahtumaa ja nykyään myös Namu. Joudun huljuttamaan kuppia muutaman ylimääräisenkin kerran ja laskemaan vettä lattialle. Kun kerran toinen tahtoo. 

Kun vesikuppi on tyhjä, hyökkää Sulo etutassuillansa sen kimppuun viikset parhaimmassa leikkiasennossa. Kuka olisi niin julma, että voisi tällaisen riemukkaan leikkihetken toiselta kieltää? 

Kalassa

kaksin

Helteet tulivat, robokala myös. 

Sulo kävi kalastamaan vanhaan tuttuun malliinsa, Namu ei. Robokala toi Namulle pörrökampauksen ja Sulon roiskuttama vesi oli järkytys. 

Aah, kalastusta. 

Nyt saat Salamatassusta senkin Kala.

Mitä sä teet Sulo?

Siis uitat Kalaa?!

Siis VEDESSÄ?

Niin, annas kun mä näytän. 

Näin se menee. 

Älä roiski!

Nyt mä olen järkyttynyt.
Todella järkyttynyt.
Tätä täytyy nyt miettiä. 

Suhtautuminen veteen on kovin erilaista. Sulo menee ulkotarhaan myös sateella, Namu vain huutelee ikkunan edessä ja pyytää henkilökuntaa tekemään asialle jotain. 

Tiskausta

ja kuivausta

Minulla on tapana tiskata isoimmat kipot ja kapot käsin. Niin tein viikonloppunakin ja ihmettelin hiukan kun en saanut seuraa. Sitten ei enää tarvinnutkaan ihmetellä, kun olin laittamassa kattilaa pyyhkeen päälle kuivumaan. 

Ja niinhän se sitten on, että mitä isot edellä sitä pienet perässä. 

Päätin sitten kuivata astiat heti toisella astiapyyhkeellä. Vai tekivätköhän Sulo ja Namu tämän päätöksen puolestani?