Eriskummallinen lauantai

ja pienoinen valjashalvaus

Lauantai koitti Naukulassa aurinkoisena. Sulo valjasteli aamupäivällä takapihalla ja lieneekö tämä mamma siinä yhteydessä saanut jonkin sortin lämpöhalvauksen tai auringonpistoksen, sillä seuraavana valjastelemaan lähti Namu. Ihan vain siksi kun niin myrtyneenä katsoi Sulon ulkoilua ikkunan takaa. 

Namu on yrittänyt valjastelua muutaman kerran aikaisemminkin.Pentuna ja nuorena sekä talvella. Vaikka suurta suosiota valjaat eivät ole Namussa nostaneet, on hän kuitenkin ryhtynyt pyytämään ulos ihmisten ovista. Pientä valjashalvausta oli ilmassa tälläkin kerralla, mutta selvästi myös muut asiat kiinnostivat. 

Namu tuntui kovin tyytyväiseltä ja se on pääasia se.  

Karhu

Tarhassa

Naukulan vuosikausia uusimista odottanut tarha on saanut uuden asukin, karhun. Törmäsin otukseen Hong Kong Gardenin myymälässä ja vaikka hetken pähkäilin possun, apinan ja karhun välillä, päädyin karhuun. 

Karhu korvasi lahonneen saunanpenkin. Aluksi epäilin, että tuli huti ostos mutta sitten tulivat helteet. Mikä onkaan sen mukavampaa kuin lämmitellä helteellä takamustaan tai vaikka koko kroppaansa mustan karhun selässä? 

Epäröintiä karhun suhteen. 

Ensimmäinen rohkelikko, joka otti karhun omakseen oli Noomi. 

Seuraava rohkea oli Sulo. 

Mahtuu karhun selkään ainakin kaksi pyllyä. 

Vaan välillä karhun kyytiin mahtuu vain yksi, kuvassa Noomi.

Karhun kyydissä Sulo ja Namu. 

 Onneksi karhu kelpaa kaikille. Vielä ei kuitenkaan ole nähty sellaista ihmettä, että karhun kyydissä olisi ollut kaikki kolme pientä pyllyä, niin kuin mielessäni kaavailin. 

Kuningasajatus

tai sitten ei

Viikolla kävi niin, että eräänä aamuna Namu ei millään tullut ulkotarhasta sisään vaikka kuinka kutsuin. Jouduin sitten turvautumaan sylikyytiin. Siihen, että hain Namun sisälle ulkokautta. Vaan mitä tapahtui? Namu singahti ulkotarhasta käsieni ali ja paineli vastapäisen seinän ja kaikkien talvisäilytyksessä olevien tavaroiden sekaan. Päättelin tästä, että liikkeellä oli joko hiiriä tai myyriä. Itse en nähnyt mitään. 

Tästä se ajatus sitten lähti. Että josko Namun kanssa pihalle valjastelemaan? Maisemat olivat tutut kun ulkotarhan puolelle mentäisiin ja kastoroinnin jälkeisinä viikkoina Namu tottui valjaisiin ja kulki niiden kanssa sujuvasti sisätiloissa. 

Miten siinä sitten kävi? Turkki meni pahasti sekaisin kun valjaita puettiin, eikä Namu näyttänyt ajatuksesta yhtään riemastuvan. Vaikka kyllä sitä sentään muutama askel otettiin ja jopa pari hyppyä suoritettiin. 

Ehkä vielä toisenkin kerran mennään. Siis ehkä. Kun aurinko paistaa ja linnut laulavat. 

Ulkoilua

Lauantain pakkasissa

Pienellä pakkasella on mukava ulkoilla. Joko koko perheen kesken tai sitten reippaasti yksin. 

Kermakupin emännän kanssa tilkitsimme syksyn pimeinä iltoina pääsyn Naukulan takapihalle väliaikaisella kevyellä aitavirityksellä. Hyvin on toistaiseksi toiminut. Vierasta kissaa ei ole näkynyt Naukulan kissatarhan ulkopuolella uhittelemassa. Erään ruskeatäplikkään pojan korvien asennosta ja eleistä päätellen aita on epäreilu ratkaisu, sillä se estää myös komeita ruskeatäplikkäitä kissoja poistumasta patioalueelta. 

Ja kerrottakoon vielä, että tällä kerralla tytöt eivät säikähtäneet Sulon ulkoilua puutarhan puolella, kuten edellisellä kerralla. 

Onnellista ja parempaa

Uusi vuosi 2018

Vuodenvaihde on ollut vaihteleva. Hauska, maukas ja dramaattinen. Yöllinen paukuttelu häiritsi eniten, yllätys yllätys, Noomia. Sulo pysytteli lähettyvillä ja Namu puuhaili omiaan eli nukkui kuljetuskopassa, johon olin edellisenä päivänä laittanut sellaisen Namun rakastaman Ikean kylpyhuonematon.

Pyysin kyllä etuovesta, en päässyt. 

Draattisimmat käänteet on nähty tänään. Meidän pienellä takapihalla oli KISSA. Namu tuli ulkotarhaan huutelemaan: "Täällä, täällä, minä olen täällä, tule tänne komea kolli." Noomi puolestaan oli varsin järkyttynyt ja silmät lautasen kokoisena katseli KISSAA ulkotarhan ikkunalta. Tarhaan ei Noomi uskaltanut tulla lainkaan. 

Sitten vasta kummia tapahtui. KISSA tuli sisään. Noomin mielestä KISSAssa oli jotain tuttua, mutta lähestyä silti piti vatsa lattiaa hipoen. Vasta viiksityynyjä haistellessa Noomi uskoi sen todeksi, kissa oli Sulo! 

En nyt tiiä, tätä täytyy miettiä. 

Varsin kummallinen alku uudelle vuodelle. Mitä tänä vuonna voikaan vielä tapahtua? 

Toivomme kaikille hyvää ja parempaa uutta vuotta! 

Paljon leikkiä ja naurua, herkullisia hetkiä ja sopivasti mukavaa jännitystä. 

Tervetuloa vuosi

2018!

Aihetta epäillä

Rasittuneet kissat

Minulla on aihetta epäillä, että Naukulan Sulo, Namu ja Noomi ovat uupuneita kaikkiin niihin työnjohdollisiin tehtäviin mitä ovat viimeisen viikon aikana Naukulassa joutuneet hoitamaan. 

On ollut pellitystä, maalausta ja kaikenlaista puutarhahommaa. Päiväunet ovat häiriintyneet pahemman kerran. Iltaisin kissat ovat menneet nukkumaan ennen minua. Eikä aamuisin ole liiemmälti herätelty. 

Siis eikö edes täällä saa rauhassa nukkua?

Epäilisin, että täällä on erittäin tyytyväisiä kissoja kun lähden taas maanantaina töihin. 

Bonusvideo niiltä yksiltä päiväunilta, mitä täällä on ehditty nauttimaan. Älkää kuitenkaan pyörtykö, vaikka Sulo täpliänsä esitteleekin. 

Sukuvika

Johtoja, johtoja

Tunnettu tosiasia: Namu nakertaa johtoja ja on erikoistunut erityisesti valosarjojen läpinäkyviin litteisiin johtoihin. Niiden puuttuessa, muutkin käyvät. Paparazzi tavoitti Namun lempipuuhastaan ulkotarhasta.  Kuvanlaatu on taattua paparazzi-luokkaa, likaisen ikkunan ja tarhan verkkoaidan läpi. 

Hih, hih, kih, kih, hihhhhhiiiiiii

Vaan mille Namu nauraa? No sille, että pihatöitä tehdessäni sunnuntaina onnistuin kataisemaan en yhtä, enkä kahta vaan peräti kolme valosarjaa ja vielä sellaisesta paikasta, ettei Namu niihin olisi edes käsiksi päässyt. Taitaa olla sukuvika. 

PS: Ei kannata kysyä miten onnistuin, sitä ihmettelen vielä itsekin.