Sateinen sunnuntai

Sylikissa

Jos täällä satunnaisesti joku muukin kissa syliin tulee, niin yksi on kyllä sylikissojen sylikissa. Kyseessä on tietysti Noomi. 

Tänä sateisena sunnuntaina katsottiin ensin yhdessä Budapestin yleisurheilun MM-kisojen miesten maratonia. Siellä suosikkimme oli tietenkin Kissa-niminen urheilija Ugandasta. 

Jossain kohdin siirryimme ottamaan yhteiset päiväunet. 

Ajoittain meidän täytyy aina katsoa toisiamme silmiin. Rakastuneesti tietenkin. 

Tätäkin luonnollisesti kirjoitamme yhdessä. 

Hyvää yötä ja alkavaa viikkoa! 

Pistäytyminen ell-asemalla

Hertta

Kävimme eilen pistäytymässä Hertan kanssa kissaklinikalla. Hertalla oli neljä tikkiä suojaamassa sterilaatiohaavaa sen dreenin jälkeen ja ne poistettiin. Sen lisäksi Hertta sai vapautuksen kauluristaan ja matkaevääksi neljä raksua. Raksut pisti poskeensa kotona Hertan Namu-mummu ja Hertalla alkoi kamala työmaa. 

Saanko huomiota, kiitos!
Rapsutuksia, kiitos!

Kyllä oli pesemistä.

Kyllä kuulkaa pesemistä riitti! Mainittakoon vielä sellainen asia, että Hertta oli laihtunut kauluriaikanansa 150 g ja painoi nyt 3850 g. Nyt on sitten tarkoituksena saada Hertan paino pysymään kohtuu lukemissa, kun ruokahalu on ollut mummunsa luokkaa. 

Harvinaista herkkua

 Kollikomeutta

Terkkuja Sulolta. Pissa kulkee hyvin ja pusuja satelee päivittäin. On tää sellaista. 

Kaksi vuotta kotona

Noki-Noora

Tänään on kaksi vuotta siitä, kun Noki-Noora tuli kotiin ja siinä riitti ihmeteltävää. 

Aluksi laitoin näköesteen, jotta talouteen tullut vieras kissa ei aiheuttaisi siirrettyä aggressiota ja rikkoisi talouden omien kissojen välejä. Lisäksi oli tarkoitus antaa Noki-Nooralle rauha tutustua uuteen ympäristöön. Tämä onnistui niin ja näin, mutta mitään ongelmia ei koitunut. 

Kaikkea on kokeiltu ja tilanne on muuttunut huomattavasti tästä lähtöpisteestä. 

Yllä olevissa kuvissa Noki-Nooran ilme kertoo, että luottamusta meidän välillä ei vielä ole. Tästä lähti sinnikäs tutustuminen puolin ja toisin. Olisinko ryhtynyt tähän, jos olisin tiennyt kuinka kauan aikaa tutustuminen vie? Ehkä. Siitä voidaan olla yhtä varmoja, että tämä on ollut todella palkitsevaa. Noki-Noora elelee edelleen sviitissään ja lämpimillä säillä hänellä on käytössänsä myös lasitettu parveke. Kun asteet laskevat nollan tienoille, hän ei halua parvekkeelle. Lieneekö ensimmäisen elinvuotensa traumoja. 

Noki-Noora ei vielä annan minun lähestyä itseään. Kaikki silittely ja paijailu tapahtuu kun istun lattialla. Eli jos tulisi tarve eläinlääkäriin, olisi minun mahdotonta saada häntä kuljetusboksiin. Mutta kyllä tämä tästä, pikku hiljaa, Noki-Nooran määräämässä tahdissa. Kyllä täällä koko ajan kuitenkin tapahtuu, enkä ole antanut periksi, enkä anna. 

Luokattoman huono kuva taas, 
mutta kertonee kuitenkin tarinansa. 

Tässä tahtojen taistelussa voittaja on ihan varmasti herkkutikkukauppa. Niitä on nimittäin kulunut. 

Antibioottikuuri ohi

Hertta

Hertan viikon kestänyt antibioottikuuri on nyt ohi. Sinä aikana annoin Hertalle kaksi pilleriä kolmesti päivässä seitsemän päivän ajan eli yhteensä 42 pilleriä. Ja kun irrotin niitä pillereitä siitä levystä, menivät ne keskeltä kahtia. Eli oikeastaan olen antanut Hertalle 84 pilleriä. Ollaan edelleen kavereita kuitenkin. 

Hertta on selvästi paranemaan päin ja ensi yönä taidankin nukkua sitten jo makuuhuoneen ovi auki, kuten yleensäkin. Toisaalta viime yönä Hertta tuli itse makuuhuoneeseen, joten ei siitäkään suuria traumoja ole tullut. Suljetun oven takana nukkuminen on ollut varotoimenpide sille, ettei kukaan muukaan ryhtyisi Hertan haavaa hoitamaan. Lähinnä epäilin, että emonsa Noomi saattaisi auttaa tytärtään tämän kanssa. Minä olen auttanut Herttaa rapsuttelemalla häntä hammasharjalla poskista ja kaulasta ja vähän joka puolelta, kun itse ei ole pystynyt pesuja suorittamaan. 

Luokattoman huono kuva, mutta kertoo hyvin Hertan tasapainoharjoittelusta. 

Lisäksi Hertta on aloittanut ulkoilut ja tasapainoharjoittelut töttörössään. Seuraava jännitysmomentti onkin sitten se, koska uskallan ottaa töttörön pois Hertalta. 

Naukulan puuhia

ja uusi sylikissa

Vaikka täällä Naukulassa elelläänkin nyt Hertan määräämässä tahdissa, tapahtuu täällä sentään muutakin. Ensinnäkin osa jengistä ulkoilee tarhassa säännöllisesti, illalla telkkarista katsottiin myös elokuva, toiset sohvalta käsin pötkötellen, toiset nojatuolistaan. Lisäksi tänne on tullut uusi sylikissa ja siitä on myös todiste!

Toki uusi sylikissa tulee syliin vain jos istun täsmälleen samassa paikassa, jalat täsmälleen samalla tavoin kuin niin monta kertaa aikaisemminkin. Jos on jotain 

p o i k k e a v a a, niin silloin herää epäluulo. 

Voikaa hyvin, kaikki siellä! 

Ja kuinkas sitten kävikään?

Hertan kuulumisia - osa 3 

Kuvittelin pääseväni Hertan steriloinnin kanssa helpolla ja huokaisin liian aikaisin. Aluksi haava ei kiinnostanut lainkaan, sitten se alkoi kiinnostamaan ja sitten se vasta alkoikin kiinnostamaan. 

Tuossa kiinnostusvaiheessa laitoin Hertalle kaulurin kiinni toisiin valjaisiin. Valitettavasti en kuitenkaan ymmärtänyt, että minun olisi lisäksi pitänyt vielä tehdä jonkinlainen lisäviritys. Kun heräsin keskiviikkoaamuna, oli Hertta sängyn alla, kauluri oli auennut ja oli kuin Drackulalla ikään. Hertalla suora pääsy haavaan ja sitä olikin sitten työstetty mitä ilmeisemmin koko yö. Minä peruin kaikki suunnitelmani, laiton viestiä kissaklinikalle ja olin siellä jonottamassa hyvissä ajoin ennen aukioloaikaa. 

Klinikalla todettiin, että sisimmät tikit olivat onneksi vielä kiinni, mutta päällimmäinen haava oli auki. Hertan vatsaontelo huuhdeltiin ja hänelle laitettiin dreeni, jotta kaikki ylimääräinen pääsee haavasta pois. Lisäksi Hertalle tuli viikon antibioottikuuri (2 tablettia 3 kertaa päivässä), kipulääke sekä suolaliuoksella haavan huuhtelu. Olin käynyt ostamassa pienemmät valjaat ja kauluri teipattiin niihin kiinni. Niin, ettei niitä sivulla olevia väkäsiä saisi enää auki. Teipin pää jäi kuitenkin kaulurin sisäpuolelle ja siinä olikin Hertalla sitten kova työstäminen ensimmäisenä yönä. 

Perjantaina poistettiin dreeni ja vatsaontelo huuhdeltiin uudelleen. Lääkekuuri jatkuu. Tämän perjantaisen käynnin jälkeen Herttaa väsytti kovin ja osan päivää olenkin ollut Hertan kanssa makuuhuoneessa suljettujen ovien takana, jotta kukaan muukaan talouden kissoista ei pääsisi Herttaa hoitamaan. Yöt olemme viettäneet myös yhdessä. Lisäksi Hertan kauluri on nyt teipattu kahdesta eri kohdasta kiinni valjaiden kaulapantaosuuteen ja lisäksi niin, ettei teipin katkaisukohtia ole kaulurin sisäpuolella. 

Ruoka Hertalle on onneksi kuitenkin maistunut, kädestä tarjoiltuna toki. 

Täällä me sitten ollaan, visusti kotona. Onneksi on loma. 

Tonttupuku ja kauluri

Hertan tyyli

Päästyämme kotiin eläinlääkäristä, ajattelin toimia toisin kuin ennen. Linnoittauduimme Hertan kanssa makuuhuoneeseeni suljetun oven taakse. Siellä kuluikin tunti jos toinenkin ja Hertta torkahteli välillä. Puku ei tuntunut vaivaavan yhtään, ei myöskään etutassun tuppo. 

No, sitten Hertta heräsi vähän enemmän ja ensin lähti tuppo. 

Sitten alkoi kiinnostamaan puku ja pääsy muiden kissojen luo. Makuuhuoneen oven molemmin puolin alkoi olla sellaista raapimista, että avasin oven ja Hertta lähti kirmailemaan iloisena muiden luo. Noki-Nooraa hän tervehti ensin, eikä Noki-Noora ihmetellyt tonttupukuista ja hieman oudolta tuoksahtavaa Herttaa. Nenätervehdykset vaihdettiin kuten ennenkin. Samoin kävi myös emonsa Noomin kanssa, sitäkin jännitin kun Noomilla on taipumus kehittää draaman kaarta asioista (kuten esimerkiksi Sulon paluusta hammashoidon jälkeen kotiin). Hertan suhteen Noomi oli armollisempi, vaikka joutui katsomaan kerran jos toisenkin moista tonttupukuilevaa tytärtään. Sekin on tullut aikaisemmin todettua, ettei Namua hetkauta mikään, eikä niin käynyt tälläkään kertaa. Namu oli oma tyyni itsensä. Tällä kerralla suhinoita kuului Sulon suunnalta. Hertta ei moisesta välittänyt, tärkeämpää oli käydä tarhassa. Tarhahetken jälkeen Hertta painelikin sitten yläkertaan. Nukkumaan, kuvittelin minä. Mutta mitä vielä. 

Ilmeisesti mummunsa oli kertonut kuinka puvun saa helposti pois päältä ja niin vain oli Herttakin onnistunut saamaan tuon kapean kaula-aukon vatsansa kohdalle. Päätin sitten poistaa puvun, pujottaa kaulurin lenksut valjaisiin ja vaihtaa suunnitelmaa. 

Se vasta huono idea olikin. Jotenkin Hertta onnistui saamaan tuon töttörön pois päästään vaikka valjaat olivat vielä päällä ja myös kiinni tuossa töttörössä. Kauluri vain klonksui vierellä. Siispä otin senkin pois, kun olin sen ja Hertan kanssa aikani tapellut. Hertta on sittemmin toipunut steriloinnistaan ihan nakuna ja hyvin on mennyt. Haava ei ole kiinnostanut juurikaan, se näyttää siistiltä ja hyvältä. Tätä en kuitenkaan suosittele kenellekään, vaan oikeasti pitäisi kyllä noudattaa eläinlääkärin ohjeita. 

Hertan kuulumisia

Viime viikolta

On asioita, joita jännitän ja yksi niistä on tyttökissojen sterilointi. Siihen kuitenkin kuuluu monta jännitettävää kohtaa, kuten nukutus, toipuminen ja vielä sitten se haavan suojaaminen seuraavan viikon ajaksi. 

Loman alettua viime viikolla, oli heti toisena lomapäivänä vuorossa Hertan sterilointi. Matka luottoeläinlääkäriasemallemme (Catvet, Helsingissä) sujui hyvin, eikä Hertta tällä kertaa päättänyt pissata kuljetusboksiin. Koska kasvattajan toiveesta Hertalle tehtiin myös sydänultra, niin ensin piti mitata verenpainetta hännän tyvestä. Se sujui näpsäkästi. Heti kun Hertan kuljetusboksin ovi avattiin, Hertta katsoi vasemmalle (siellä olin minä) ja oikealle (siellä oli uusi ihminen hurmattavaksi) ja paineli hoitajan kainaloon höpöilemään. Siinä mielessä helppo homma, mutta millään ei olisi Hertta meinannut pysyä paikallaan. 

Seuraavaksi Hertan kainalosta ajeltiin karvat, jotta sydänultran tekeminen onnistuisi. Onnistuihan se ja itse ultrauksen aikana Hertta leipoi pipareita etutassuillaan. Sydän on kunnossa, joten ei huolta sen suhteen. Sitten poistuin ja palasin noutamaan Hertan muutaman tunnin kuluttua. 

Toimenpide oli suoritettu onnistuneesti ja kaikki hyvin. Tonttupuku oli saatu päälle haavaa suojaamaan hyvin ja kotimatka alkoi. Vaan kuinka sitten kävi? Se selviää huomenna!