Syntymisen ihme
Tämä tekstini on julkaistu
ensimmäistä kertaa Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n Serry-jäsenlehdessä
numero 4/2014. Kursivoidut kohdat
lisätty tässä vaiheessa.
|
Rauha ja Pinkkitassun Hagar eli Namu, Pinkkitassun Hilda eli Hilda ja Pinkkitassun Harvey eli Hartsa. Kuka on kuka? Hartsa on ainakin keskellä! |
Bloggaaminen avartaa maailmaa.
Bloggaamisen avulla olen ystävystynyt Paula Eskolan kanssa. Paulan
Arkiporinaa-blogissa olen ensimmäisen kerran tutustunut eurooppalaisiin,
Pinkkitassun Betteen (EUR f 22) eli Ruskaan ja myöhemmin Pinkkitassun Edinaan
(EUR e 24) eli Rauhaan. Paulalla olen ensimmäistä kertaa päässyt tutustumaan
eurooppalaispentuihin, kun kävin katsomassa Ruskan ensimmäistä pentuetta,
Pinkkitassun D-pentuetta. Silloin en voinut vielä arvata, että yksi näistä noin
kolmeviikkoisista pennuista, Pinkkitassun Dorothy (EUR n 24) eli Mesi, tulisi
vielä joskus synnyttämään minun ensimmäisen eurooppalaiskissani, Pinkkitassun
Gillesin (EUR n 24) eli Sulo Naukulan. En tiennyt, että pääsen ihailemaan ja
kuvaamaan Ruskan toisen pentueen, eli Pinkkitassun E-pentueen ensimmäisiä
viikkoja. En tiennyt, että joskus minulle tulisi mahdollisuus päästä
osallistumaan E-pentueen Edinan eli Rauhan synnytykseen. Ilman bloggaamista
mikään edellä mainituista ei olisi tapahtunut. Bloggaaminen avartaa maailmaa,
ainakin minun.
Valmistautuminen
Kun tieto Rauhan tiineydestä
vahvistui ultraäänikuvauksissa lokakuun alussa, olin tohkeissani. Aavistelin,
että pääsisin tutustumaan näidenkin pienokaisten elämään jo ensimmäisten
elinviikkojen aikana. Koin yllätyksen! Paula ehdotti Pinkkitassun kissalan
kasvattajalle Mikko Murtoselle (nyk.
Floréen) ja minulle josko tulisin mukaan jo synnytykseen. Silmänräpäyksen
ajan asiaa pohdittuani, ilmoitin halukkuudestani jos se vain kasvattajalle
sopii. Kasvattajan kanssa asiaa pohdiskeltuamme, päädyimme, että pääsen mukaan.
Kasvattaja halusi minun valmistautuvan tapahtumaan huolella ja antoi
luettavakseni tietoa kissan synnytyksestä, kävimme läpi mahdollisia tapahtumia
ja ajankohtaa. Läsnäoloani puolsi se, että olimme keskustelleet
sijoituskissasta. Kissasta, joka tulisi ilahduttamaan minua ja Suloa ja
synnyttämään luonani aikanaan Pinkkitassun pentueen.
Jotta synnytys olisi Rauhalle mahdollisimman
stressitön tapahtuma, ehdotti kasvattaja myös, että kävisin kyläilemässä
Ruskalla ja Rauhalla muutamia kertoja ennen synnytystä. Se sopi enemmän kuin
hyvin sekä Paulalle että minulle.
|
Isot ja pienet - Rauha ja tyttärensä Pinkkitassun Hillary eli Tindra. Yksi parhaista kuvistani, vai mitä olet mieltä Henna? |
Emon tapaaminen
Ensimmäinen tapaaminen sovittiin lokakuun puoliväliin. Vaikka
olen Ruskaa ja Rauhaa tavannut useamman kerran, tämä tapaaminen jännitti silti
hiukan. Olihan syy tapaamiseen varsin poikkeuksellinen, minun oli määrä
uudistaa tuttavuuteni Rauhaan Rauhan tahdissa ja Rauhan ehdoilla. Kaikessa
rauhassa. Saavuimme Paulan kanssa heidän kotiinsa yhtä aikaa. Rauha tuli jo
ulko-ovelle vastaan, katsoi meidät tulijat nopeasti ja kipitti sitten keittiöön
omalle ruokapaikalleen odottamaan ruokaa. Odottavalla äidillä oli nälkä. Paula
tarjoili hieman raksuja ja Rauha laittoi kehräyskoneensa päälle. Minä
asettauduin istumaan olohuoneen lattialle, eikä minun tarvinnut odottaa kuin
hetki, kun Rauha oli jo vieressäni. Ihan kuin Rauha olisi tiennyt, että minä
olin hänen erityisvieraansa. Kehräyskone kävi koko ajan. Ruska katsoi
tapahtumia hieman sivusta, tuntui tietävän Ruskakin käyntini syyn.
Minä silittelin ja leikitin Rauhaa, Rauha kehräsi
ja leikki. Minulle tuli vahvasti tunne, että kyllä Rauha minut muistaa. Sen höpöttävän
tädin joka kävi kyläilemässä useasti Rauhan ollessa vielä alle 14-viikkoinen ja
muutamia kertoja sen jälkeenkin. Sinä aikana kun vierailuni kesti, Rauha
poistui vierestäni vain kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla vain käydäkseen
hiekkalaatikolla toimittamassa asioitaan. Sieltä kipitettiin takaisin luokseni
olohuoneeseen. Toisen käyntinsä jälkeen Rauha lepäili hetken keittiön lattialla
minua katsoen ja oli pian taas vieressäni.
Vierailun aikana testasimme myös yhden mahdollisen
synnytyspesän. Kun kori tuotiin olohuoneeseen, Rauha hyppäsi siihen heti.
Keikisteli, puski ja pyöriskeli korissa onnellisena. Kun Rauhaa alkoi nukuttaa,
minä lähdin kotiini hyvillä mielin hymy huulillani. Näytti siltä, että Rauhakin
minut synnytykseensä huolisi. Eikä tuntunut Ruskallakaan olevan mitään sitä
vastaan. Tuli tunne, että Rauhalla olisi ollut minua jopa ikävä.
Toinen vierailu
Toinen vierailuni ajoittui viikkoa ennen ensimmäiseksi kuviteltua H-hetkeä
eli Pinkkitassujen H-pentueen laskettua aikaa. Olin paikalla täsmällisesti ja
soitin ovikelloa, vaikka tiesin, ettei ovikellon ääni välttämättä ole hyvä alku
vierailulle. Päästyäni sisälle, ei minun tarvinnut kuitenkaan kauaa odottaa.
Ensin paikalle tuli Ruska ja hetken kuluttua Rauha. Tämä oli tuttua jo Rauhan
pentuajoista. Muut E-pennut tulivat ensin, Pinkkitassun Estelle (EUR g 23) eli
Raita etunenässä. Rauha tuli silloin kun Rauhalle sopi, rauhassa, kiireettä kun
viimeisetkin unenrippeet olivat silmistä karisseet. Ei Rauha ujo ole, eikä
hidas, Rauhalla on vain oma tahto ja asiat etenevät Rauhan tahdissa. Rauha on
aito kissa.
Huomattuaan minut olohuoneen lattialla Rauha kipitti luokseni. Puski ja
puski ja kehräsi ja pyöri ympärilläni. Ihan kuin olisi pentuvatsaansa
esitellyt. Vatsa oli muhkea. Painoakin oli kertynyt lisää ja Rauha punnittiin.
Rauha painoi kiitettävät 5,7 kg. Kuinkakohan monta pentua sieltä tulisi?
Jännittävää. Vierailu sujui hyvin ja vietimme Rauhan kanssa paljon aikaa
yhdessä. Minä Rauhaa silitellen ja Rauha kehräten ja masuaan esitellen.
Onnistunut vierailu. Seuraava vierailu olisikin sitten synnytyksen koittaessa.
Näin luulimme. Minä päivystin kotonani yötä päivää puhelin lähelläni ja mietin
koska se soi.
Odotus
Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Minä mietin
kummasta se tuntuu pidemmälle, Rauhasta vai minusta. Edellisestä vierailusta on
kulunut viikko. Tänä viikonloppuna pitäisi olla h-hetki, h-pennuille. Kuljen
puhelin kädessäni joka paikkaan ja huomaan miettiväni uskallanko mennä
suihkuun. Onneksi sijaiskodin Paula on pitänyt kasvattajan ja minut ajan tasalla,
viestejä on vaihdettu puolin ja toisin. Tunnelma on jännittyneen odottava.
Rauhan vatsa kuulemma kupruilee ja asennot vaihtuvat tiheään, emonsa Ruska
nuolee ja hoitaa.
Olemme sopineet kaiken valmiiksi. Paula soittaa
kasvattajalle, kasvattaja soittaa minulle. Laukkuni on pakattuna valmiiksi.
Siellä ovat muistiinpanovälineet ja kynä. Minun on tarkoitus kirjata ylös
aikoja, tapahtumia ja tuntomerkkejä syntyvistä pennuista. Sanelun mukaan ja se
on hyvä se. Tulossa on nimittäin punainen pentue ja Onni-isästä riippuen,
saattaa mukana olla myös cremeä.
Tämä aika on vaikuttanut myös rutiineihini. Teen kaiken sillä silmällä,
että kohta voi tulla lähtö. Kissani Sulon raksukippo on aina täynnä, eihän sitä
tiedä kuinka pitkään joudun olemaan pois kotoa synnytyksen koittaessa. Illalla
nukkumaan mennessäni, laitan sopivat vaatteet portaiden kaiteelle odottamaan
siltä varalta, että soitto tulee yöllä. Ruokakaupassa ostin banaaneja, siltä
varalta, että voin sitten ottaa evästä mukaan.
|
Namu oikealla ;) |
Yllätyskäänne
Rauhan ensimmäinen laskettu aika tuli ja meni. Mitään ei kuulunut, Rauha
voi mainiosti söi ja nautiskeli elostaan. Koska ultra oli kertonut pentujen
saaneen alkunsa jo ensimmäisellä kosioretkellä, tuli mukaan jo pieni huolikin.
Siispä Rauha kiikutettiin toiseen ultraan. Ensimmäisessä ultrassa oli arvioitu
pentujen syntymäaika väärin. Tarkastuksen yhteydessä pentujen pään kokoa mitattiin
kuvista ja verrattiin muihin kuviin. Ei kuitenkaan eurooppalaisten kuviin.
Toinen ultra kertoi pentujen saaneen alkunsa vasta toisella kosiomatkalla ja
odotusaikaa oli jäljellä vielä vajaat kaksi viikkoa. Helpotus oli suuri! Kaikki
oli kunnossa ja eikä vielä ollut kiirettä mihinkään.
Eurooppalaispäivä
Lauantaina 15. marraskuuta 2014 oli
Eurooppalaiskissarenkaan syyskokous, luento ja yhdistyksen historian
ensimmäiset pikkujoulut. Olimme sopineet, että hakisin Paulan mukaan matkaan
hänen miehensä jäädessä vahtimaan Rauhan eloa ja oloa. Olin jo matkalla, kun puhelin
soi. Kasvattaja kertoi suunnitelmien muuttuneen. Voisin ajaa auton parkkiin ja
mennä Paulalle. Rauha oli aloittelemassa synnytystään. Päästyäni perille, Rauha
köllötteli pentukoriksi suunnitellussa pärekorissa tyytyväisen oloisena,
kovasti kehräten. Limatulppa oli irronnut ja kertonut synnytyksen alkaneen.
Hieman minua myöhemmin paikalle saapui kasvattaja. Rauha odotteli pärekorissaan
ja kun olimme asettautuneet istumaan olohuoneeseen, lähti Rauha meitä
tervehtimään.
Käytyään luonamme Rauha haki jälleen paikkaa. Käväisi kopassa, mietti minne
asettuisi. Sitten Rauha päästi hurjan karjaisun. Sellaista en ole ikinä
kuullut. Nyt oli selvästi tosi kyseessä! Rauhan emo Ruska hätääntyi ja hänet
siirrettiin jäähylle makuuhuoneeseen. Rauha jatkoi ponnistelujaan. Kello 12.05
lauantaina 15. marraskuuta 2014 syntyi
ensimmäinen pentu. Vain viisi minuuttia Eurooppalaiskissarenkaan syyskokouksen
alkamisen jälkeen. Kasvattaja ja Eurooppalaiskissarenkaan puheenjohtaja totesi
käytännön toimien tulevan ennen byrokratiaa ja niinhän se on. Rauha ihmetteli
tapahtunutta hetken ja ryhtyi sitten huoltotoimiin. Pienokainen oli
elinvoimainen ja virkeä. Väri aiheutti hämmennystä. Voisiko olla? Voisiko pentu
todellakin olla väriltään creme? Rauhan tiedettiin kantavan diluutiogeeniä, mutta
isällä Kissakallion Orlandolla eli Onnilla (EUR d 24) ei aikaisemmin ollut
näyttöä siitä, että hän kantaisi diluutiota.
Hetken kuluttua Rauha karjaisi taas, nyt tuli istukka.
Istukka oli kaunis ja kokonainen. Niin kuin olla pitää. Ravinnoksi se ei kuitenkaan
kelvannut ja se siirrettiin hetken kuluttua roskiin.
Pärekoppa, Rauha ja ensimmäinen pentu kannettiin
pentuhuoneeseen omaan rauhaansa. Vajaan tunnin kuluttua Rauha karjaisi
uudelleen, seuraava pentu oli tulossa. Toinen pienokainen syntyi tasan tunti
ensimmäisen jälkeen, kello oli 13.05. Hetkinen ihmettelyä ja Rauha aloitti
huoltotoimet kuin vanha konkari ikään. Toinen syntynyt pentu oli ensimmäistä
huomattavasti tummempi ja vahvisti ensimmäisen pennun värin. Nyt oli syntynyt
yksi creme ja yksi punainen pentu. Rauha sai lempinimekseen Räyhä.
Pesun jälkeen punainen pentu lähti terhakkaasti
kohti nisää, creme vielä ihmetteli uutta maailmaansa. Onkohan perinyt
rauhallisen luonteen emoltaan?
Punaista pukkaa
Kellon lähennellessä kahta, alkoi läähätys ja karjuminen uudelleen. Kello
13.58 tuli seuraava pentu. Kasvattaja totesi, että punaista pukkaa. Kaksi ensin
tullutta pyörivät pesässä, vikisivät ja touhusivat, Rauha ryhtyi pesupuuhiin.
Kun istukka tuli, karjunnan kera tietenkin, kelpasi se jo ravinnoksikin.
Istukan jälkeen Rauhalle tarjoiltiin myös muutama raksu. Synnytys on rankkaa
puuhaa! Nälkähän siinä tulee.
Ponnistelut alkoivat uudelleen ennen kolmea, karjuminen myös. Neljäs ja
viimeinen pentu syntyi 14.55. Pentu oli myös punainen ja sillä tuntui olevan
kova tahto heti pienestä pitäen. Päästi sellaisen karjaisun sekin, ettei sitä
millään olisi voinut pennun karjunnaksi uskoa jollei olisi itse vieressä ollut.
Korillinen pentuja
Ultra oli antanut viitteen pentujen lukumäärästä,
minua pidettiin kuitenkin jännityksessä. En tiennyt kuinka monta pienokaista
pentueeseen syntyisi. Vasta nyt minulle paljastettiin, että pentue taitaa olla
nyt kasassa ja kaikki ovat päässeet uuteen ihmeelliseen maailmaan hyvin.
Rauhan pentueen saldoksi tuli yksi cremetäplikäs (EUR e 24) ja kolme
punatabbyä (EUR d 22). Mahdollisesti kolme tyttöä ja yksi äänekäs poika. Neljä
ihanaa pientä palleroa sulostuttamaan Rauhan ja sijaiskodin elämää seuraavien
14 viikon ajan. Synnytykseen kulunut aika oli mielestäni lyhyt, olen kuitenkin
matkanvarrella oppinut, että tämä on kovin yksilöllistä tämäkin. Olen myös
ymmärtänyt, että yleensä synnytys tapahtuu yöllä tai aamuyön tunteina, nyt ei
ollut niin. Olin lukenut, että kissa läähättää ennen ensimmäisen pennun
syntymää. Rauha ei läähättänyt kuin ennen toisen, kolmannen ja neljännen
syntymää.
Olen kokemuksesta mykistynyt. Pienokaisilla oli valtavasti
voimaa ja tahtoa, jo pienestä pitäen. Sinnikkäästi he etsiytyivät nisille ja
aloittivat painonnostattamisen isoiksi kissoiksi. Rauha ohjeisti pentujaan
kehräämällä ja taisipa vähän etutassullaankin ohjata oikeaan paikkaan.
Pentukahvit ja pikkujoulut
Kaikki oli hyvin ja me Paula, kasvattaja ja minä
siirryimme pentukahveille ja jätimme Rauhan ja pentueen pentuhuoneeseen
levähtämään. Kellokin oli vasta niin vähän, että päätimme kiirehtiä myös
Eurooppalaiskissarenkaan pikkujouluihin. Pääsimme perille kirjaesittelyn
aikaan. Esittelyn jälkeen oli vuorossa maukasta ruokaa, piirakoita ja
salaatteja. Katinhännän kissalan kasvattaja Kadi Myllys totesi, että hänen
kissalansa nimiin syntyi pennut samana päivänä aamusta – ei siis päivän muuta
hienoa ohjelmaa häiritsemään. Sitten Pinkkitassun isännän puhelin soi. Ilmeestä
näki, että nyt on tosi kyseessä. Toinen synnytys oli alkanut! Pinkkitassun
Florencen (EUR f 24) eli Lilyn synnytys oli käynnistynyt. Mutta se on oma tarinansa se.
Kiitos
Tämän kauniin ja hienon kokemuksen jälkeen, tunnen
olevani valmiimpi sijoituskissan ottamiseen. Nyt tiedän, miten asiat sujuvat
silloin kun ne sujuvat hyvin. Opin myös sen, että matkalla voi tapahtua
kaikenlaista ja suunnitelmat muuttuvat kissan tilanteen mukaan. Tiedän myös,
että saan apujoukkoja paikalle, silloin kun minun tuleva sijoituskissani
synnyttää Pinkkitassujen pentueen. Olen luottavainen ja ilahtunut tästä
hienosta mahdollisuudesta.
Kiitos Paulalle ja kasvattajalle siitä, että sain
olla mukana ja kokea tämän ihmeellisen tapahtuman! Tunnen olevani
etuoikeutetussa asemassa tämän mahdollisuuden vuoksi ja siksi, että tulen
seuraamaan näiden pentujen elämää tiiviisti niiden ollessa sijaiskodissa.
Tarkoitukseni on valokuvata pentujen elämää ja yhteiseloa yhdessä Paulan kanssa
nekin viikot, kun kasvattaja opiskelee saksaa Berliinissä. Voin taata, että valokuvia tulee riittämään!
Ja riittihän niitä, 14 viikon aikana
otin yhteensä yli 11.400 valokuvaa.
|
Vasemmalta oikealle Hartsa, Namu, Tindra ja Hilda.
Onnea teille, ihanat ja rakkaat! |