Tarkkailija

 Tarhassa

Meillä on toistaiseksi viihdytty tarhassa säällä kuin säällä. Sateella ja kovalla tuulella vähämmän kuin auringonpaisteella. Tuntuu siltä, että matalapaineella kissojakin nukuttaa enemmän. 

Onneksi  kauniita syyssäitä riitti vielä viime viikonlopullekin. 

Valitettavasti näin viime sunnuntaina takapihani takana hiipivän kissan. Näytti mustavalkoiselta. Pikku pihani perälle olen virittänyt aidan, jonka tarkoituksena on vähän estää sitä, että pihalle  ja kissatarhan lähelle pääsisi helposti. Tämä mustavalkoinen kulkija ei sitä kyllä nyt edes yrittänyt. Valitettavasti vapaana kulkevat kissat saattavat aiheuttaa omille kissoille ongelmia. Siirretty agressio on yksi mahdollisista. Se saattaa aiheuttaa agressioita samassa taloudessa aikaisemmin sopuisastikin eläneiden kissojen välille. Välillä välien selvittely on jokseenkin mahdotonta ja saattaa aiheuttaa jopa sen, että jollekin kissalle on etsittävä uusi koti. Onneksi meillä ei ole vielä niin käynyt. Yritän kaikin keinoin estää, ettei niin tapahtuisikaan. Ehkä jossain kohdin rakennan paremman aidan pihani perälle. Ihan varmuuden vuoksi. 

Karkuri

Namu Naukula

Eilen tullessani kotiin töistä, oli nelikko minua vastassa kuten aina muulloinkin. Kauppakassi yleensä kiinnostaa ja kukin vastaanottaa minut tavallaan. Noomi ja Namu hyppäävät eteisen lipastolle rapsutuksia vaatimaan ja Sulo ja Noomi pyörivät jaloissa ja hetken kuluttua Sulo heittäytyy maahan pitkäkseen ja odottaa maharapsuja. Vaan ei eilen. 

Tulin kotiin, laskin kauppakassin maahan ja siinä samassa punaisena pallosalamanakin tunnettu Namu Naukula ryntäsi ohitseni ulos, todennäköisesti näkemänsä tontun perään. Niitä nimittäin liikkuu näin joulunaikaan erityisen paljon. 

Tein mitä tein, enkä kadu. 

Minä viskasin kauppakassin nurin, työnsin oven perässäni kiinni ja lähdin tavoittelemaan Namua. Namu juoksi iloisesti häntä pystyssä naapurin ovelle, kun lähestyin, hän ryntäsin seuraavan naapurin ovelle ja aina neljän viereisen naapurin ovelle ja taloyhtiön ulkopuoliselle kävelytielle asti. Siellä hän kääntyi ja lähti jolkottelemaan taas ovelta ovelle ja minä rauhallista teeskennellen perässä. Vihdoin ja viimein sain napattua Namun selästä kiinni ja napattua syliini. Kotiin Namu palasi vajaan 10 minuutin iloisen juoksentelun jälkeen turvallisesti sylissä. 

Siihen nähden, että Namu ei valjastele, hän käyttäytyi ulkona varsin rohkeasti ja iloisesti. Siitä merkkinä pystysuorassa sojottava häntä. Tässä oli onni onnettomuudessa ja loppu hyvin kaikki hyvin. Niin ne vaan osaavat yllättää vuosienkin jälkeen. Olkaa siis tarkkoina ja valppaina. 

Kuka on sotkenut?

Sulon aurinkopaneeli

Lauantai kun kerran on ulkomaan kielellä caturday, niin se oli mitä sopivin päivä pienelle ulkoilulle. Kaksi kolmesta tytöstä ulkoili tarhassa, yksi vietti päiväänsä toisin. 

Ulos? Älä nyt hullujas puhu, siellähän on kylmä!

Hertalle on hankittu valjaat, mutta niillä harjoitellaan vasta sisäällä. Tällä hetkellä taudinkuvana on valjashalvaus tai vikuroiva poni. Reippain ulkoilija on siis Sulo.

Sadevesikaivo tarkastettu, matka voi jatkua. 

Sitten betonilaatoille, enää ei voinut heittäytyä kieriskelemään. 

Sulon aurinkopaneeli oli kylmä,
melkein meinasi herkkupeppu jäätyä! 

Kuka on sotkenut aurinkopaneelini?
Onko ne ne pahuksen vitsikkäät oravat?
Vai puissa ilkkuvat linnut?

Kun ei täällä voi ees uida, meen sit pussaamaan mammaa. 

Huolimatta siitä, että Sulon aurinkopaneeli oli kylmä, märkä ja sotkuinen, sen päällä vierähti ainakin vartti. Sitten siirryttiin pihakivelle. Se oli liukas, eikä Sulon ensimmäinen yritys nousta kivelle onnistunut vaan poika liukui kyljellään takaisin maahan. Sulo teki nopeasti pienet kaltevuus- ja kelilaskelmat ja toinen yritys olikin sitten täydellinen. 

Nauttikaa sunnuntaista, kissat ja ihmiset! 

Ajatustenlukija

Sulo Naukula

Se on mamma helppoa, sä oot niin helppo tapaus. 

Tullessani kaupan* kautta kotiin mietin matkalla, että nyt voisi olla hyvä aika valjastella hetki pihalla. Siispä laitoin ostokseni syrjään ja katsoin Suloa. Katseessani oli ilmeisesti selvä merkki. Sulo meni kurnutellen pikkueteiseen odottamaan valjaiden pukemista ja retkeä ulos. Ei tarvinnut sanoa sanaakaan. Hän lukee ajatuksia. 

*Kauppa oli kissanruokakauppa ja siellä oli keräys kodittomille kissoille. En huomannut katsoa tarkemmin mille järjestölle (olisiko ollut Rekku Rescue?) ja kuinka kauan, mutta sinnekin sujahti ruokaa. Raksuja, mutta ei kerrota sitä Namulle. Pitäkää siis silmänne auki, nyt sitä ruokaa tarvitaan. 

Onnellinen poika

Lempipaikassaan - Sulo's happy face + happy place

Ulkotarhan valmistauduttua on valjastelu Sulon kanssa jäänyt vähemmälle. Nyt olen kuitenkin kunnostautunut asian suhteen. Aikaisemmin Sulo ymmärsi pääsevänsä ulos kun kosketin pikkueteisessä olevia valjaita. Sittemmin meidän on tarvinnut laittaa myös pikkueteisen ovi kiinni perässämme kun valjaita on ryhdytty pukemaan, muuten siellä on ollut liian suuri kissamäärä. Alussa minun piti nostaa Sulo sinne kanssani, muuten hän olisi lähtenyt pois. 

Kun sunnuntaina päätin, että nyt mennään pihalle, ei minun tarvinut kuin astua lähemmäs pikkueteistä ja Sulo tuli sinne juoksujalkaa. Ymmärsi myös, ettei kannata lähteä karkuun. Hän kaarsi kauniisti oven taa, jotta sain sen suljettua perässämme ja sitten alkoikin vallan äänekäs pörinä. 

Sulon lempipaikka on ehdottomasti kivi. Sen vierellä vierähtikin ensimmäisellä ulkoilukerralla tovi jos toinenkin. Tänään maltettiin sitten jo mittailla mäntyä ja käydä tutustumassa grilliin. Tervehdittiin myös samaan aikaan pihalla ulkoillutta lapsiperhettä. Kysyin heiltä toki luvan saammeko tulla samaan aikaan ja kun lupa heltisi, niin Sulo kiitti perheen äitiä voimakkaalla puskulla. 

Mukana ulkoilemassa oli molemmilla kerrolla toki myös kännykkä. 

Happy place.

Happy face 

Kylläpä olikin hauskaa valjastella taas pitkästä aikaa yhdessä. 

Kulmakunnan komein konsulttikolli

Pihalla

Mennään äkkiä kertomaan kaikille

Siis kulmakunnan komein konsulttikolli. Löytyykö tuolta?

Tai tuolta?

Heh heh

Sehän löytyy tästä. 

Kulmakunnan komein kolli edestä.

Ja takaa. 

Eriskummallinen lauantai

ja pienoinen valjashalvaus

Lauantai koitti Naukulassa aurinkoisena. Sulo valjasteli aamupäivällä takapihalla ja lieneekö tämä mamma siinä yhteydessä saanut jonkin sortin lämpöhalvauksen tai auringonpistoksen, sillä seuraavana valjastelemaan lähti Namu. Ihan vain siksi kun niin myrtyneenä katsoi Sulon ulkoilua ikkunan takaa. 

Namu on yrittänyt valjastelua muutaman kerran aikaisemminkin.Pentuna ja nuorena sekä talvella. Vaikka suurta suosiota valjaat eivät ole Namussa nostaneet, on hän kuitenkin ryhtynyt pyytämään ulos ihmisten ovista. Pientä valjashalvausta oli ilmassa tälläkin kerralla, mutta selvästi myös muut asiat kiinnostivat. 

Namu tuntui kovin tyytyväiseltä ja se on pääasia se.  

Valjastelija

pihalla

Takapihaa tutkitaan valjaissa innokkaasti, etupiha kiinnostaa myös. Kävimme siellä tutustumassa erääseen pihan pienokaiseen ja yllätyksekseni Sulo puski kaksivuotiaan tytön kättä hellästi. Tästä en kuitenkaan tohtinut kuvaa ottaa. 

Ihania tuoksuja. 

Kymmenen minuuttia riittää, Sulo saa siinä ajassa tiluksensa tarkastettua. Tehokas poika. 

Lumipesu

Lumipantteri täpliä myöden

Jos ei mamma ymmärrä antaa Sulolle lumipesua, se täytyy sitten tehdä ihan itse. 

Epäilen suuresti, että talvi on Sulon lempivuodenaika. Ei haittaa vaikka pakkanen vähän paukkuisikin kun ulkoilut suoritetaan Sulon tahdissa ja sisään pääsee heti kun haluaa. Lumi, puuterilumi tai loska sepä vasta jotain on se. Ihan parasta, jos Sulolta kysytään! 

Mitä?

Kysyy Sulo Naukula

Mitäs ihmeellistä siinä nyt on jos kollipoika rakastaa betonilaattoja?

Kukin tyylillään. Lokoisaa loppuviikkoa! 

Meillä marssittiin - EDIT

Aatteen puolesta

Meillä on sellainen aate, että kaikilla kissoilla pitäisi olla oma koti. Sen puolesta marssimme eilen. Alku tosin oli hieman hankala, kun päämarssija ei millään meinannut päästä ylös auringon lämmittämältä kotirapulta. Mutta kun siitä päästiin liikkeelle, marssittiinkin heti Veetille kertomaan meidän aatteesta. 

Veeti sanoi, että kaikilla koirillakin pitää olla koti ja sitten me marssittiin myös sille. Marssittiin hiekkalaatikon poikki (ei pissattu sinne - EDIT: hiekkalaatikko ei ole käytössä, Sulon ulkoilu sisäpihalla on käsitelty isännöintitoimiston sekä hallituksen puheenjohtajan kanssa ja meillä on lupa ulkoiluun - muutenhan kissoja ei tule päästää edes valvotusti lasten hiekkalaatikolle) ja sitten me marssimme vielä vuorella. 

Lempeää toukokuuta kaikille!