ja valvova vanhempi sukulaismies
Välillä on niitä tilanteita, että Sulo juoksee kameraa karkuun vaikka hiljaa hiivin villasukissani kameran kanssa kuvaa ottamaan. Välillä taas on tilanteita, että havaitsen tilanteen, haen kameran ja otan useamman kuvan, eikä kuvaaminen häiritse Suloa laisinkaan.
Olikohan tämä Sulostakin niin hieno tilanne, että sen sai mielellään ikuistaa?
maanantai 30. lokakuuta 2017
lauantai 28. lokakuuta 2017
Noomi, eikun Namu eikun Noomi eiku..
sekä Sulo
Lauantaiaamuna ulkoiltiin parvekkeella, tarhaan ei ollut asiaa. Vesisade oli liikaa jopa tälle porukalle.
Meidät löytää Noomin kanssa Uudenmaan rotukissayhdistyksen järjestämästä kansainvälisestä kissanäyttelystä molempina päivinä 11. - 12.11.2017. Saa tulla moikkaamaan. Todennäköisemmin olen eurooppalaiskissayhdistyksen rotupöydässä töissä ja Noomi toivon mukaan lähellä myös. Toki voi olla ettemme aina ehdi seurustelemaan, kun pitää siellä tuomarinpöydälläkin käydä näyttäytymässä! Toivottavasti otan oikean kissan mukaan.
Kissanäyttely järjestetään Helsingin Messukeskuksessa ja tarjolla on paljon mukavaa nähtävää ja koettavaa. Löydät saman viikonlopun aikana Elman, kädentaidot, metsämessut sekä outletexpon, jokaiselle siis varmasti jotakin.
Lauantaiaamuna ulkoiltiin parvekkeella, tarhaan ei ollut asiaa. Vesisade oli liikaa jopa tälle porukalle.
Tässä Sulo ja Namu, eikun Noomi |
Siis mä olen Namu. |
Ja mä Noomi. |
Namun tytär. |
Ei saamari, se seuraa meitä. |
Mä nyt vaan EN halua tänään kuviin. |
Miehet.... |
Kissanäyttely järjestetään Helsingin Messukeskuksessa ja tarjolla on paljon mukavaa nähtävää ja koettavaa. Löydät saman viikonlopun aikana Elman, kädentaidot, metsämessut sekä outletexpon, jokaiselle siis varmasti jotakin.
sunnuntai 22. lokakuuta 2017
Fanitusta
Louis Armstrong ja Ella Fiztgerald
Kun CD-soittimesta tulvii musiikkia, sunnuntai-illan hämyistä musiikkia, on Sulo-poika onnellinen.
Ja kun Sulo on onnellinen, ovat kaikki perheen tytöt onnellisia.
Kun CD-soittimesta tulvii musiikkia, sunnuntai-illan hämyistä musiikkia, on Sulo-poika onnellinen.
Ja kun Sulo on onnellinen, ovat kaikki perheen tytöt onnellisia.
lauantai 21. lokakuuta 2017
Namu-mamma sanoi
ja Sulon tilanne
Entä Sulon idiopaattinen kystiitti? Muutaman päivän Sulo nautti kipulääkettä ja ravintolisä (Cystaid Plus) kuuluu nyt ruokavalioon. Vaiva meni ohi nopeasti, sillä huomasimme Namun kanssa tilanteen nopeasti ja Sulo sai asianmukaista hoitoa. Sulosta otettiin kokeita ja jäljestäpäin on tullut tekstarilla tieto, ettei Sulon pissanäytteessä ole bakteerikasvua.
Nyt tarkkaillaan tilannetta, mutta ilman stressiä. Mikäli kissalla on pissavaivoja, tulee kissa kiikuttaa eläinlääkäriin saamaan hoitoa. Mikäli kissa pissaa muualle kuin hiekkalaatikkoonsa, kannattaa silloinkin miettiä missä syy. Onko hiekkis likainen? Onko taloudessa tarpeeksi hiekkiksiä kissojen lukumäärä huomioonottaen?
Namu-mamma sano, että mä saan istua nyt tässä. En tiiä miks, mutta mulla oli kyllä pari päivää omituinen olo. Mä unohdin ihan leikkiiki. |
Että se jaksaa. Mä oon jo ihan unohtanut kaiken. |
Entä Sulon idiopaattinen kystiitti? Muutaman päivän Sulo nautti kipulääkettä ja ravintolisä (Cystaid Plus) kuuluu nyt ruokavalioon. Vaiva meni ohi nopeasti, sillä huomasimme Namun kanssa tilanteen nopeasti ja Sulo sai asianmukaista hoitoa. Sulosta otettiin kokeita ja jäljestäpäin on tullut tekstarilla tieto, ettei Sulon pissanäytteessä ole bakteerikasvua.
Nyt tarkkaillaan tilannetta, mutta ilman stressiä. Mikäli kissalla on pissavaivoja, tulee kissa kiikuttaa eläinlääkäriin saamaan hoitoa. Mikäli kissa pissaa muualle kuin hiekkalaatikkoonsa, kannattaa silloinkin miettiä missä syy. Onko hiekkis likainen? Onko taloudessa tarpeeksi hiekkiksiä kissojen lukumäärä huomioonottaen?
keskiviikko 18. lokakuuta 2017
Haastattelu
Mitä tapahtui, Sulo Naukula?
Mamma: Haluatko kertoa, mitä on tapahtunut, Sulo Naukula?
Sulo: En.
Mamma: Mitä yöllä tapahtui?
Sulo: Sä nukuit. Me muut ei.
Mamma: Miksiköhän niin?
Sulo: Namu nyt on sellainen hössö kissaemo.
Mamma: Haluatko tarkentaa?
Sulo: En.
Mamma: Namu?
Namu: Niin, Sulo ravas ja ravas ja ravas ja mä tiesin, ettei kaikki oo hyvin ja tulin kertomaan sitä sulle tossa kahden maissa. Oliko niin mamma?
Mamma: Oli.
Namu: Mutta sä et tajunnut, yritit vaan jutella mukavia ja ottaa mua kainaloon. Mut ei auttanut, mä oon sinnikäs ja saan kerrottua asioita. Silloin kun on tarvis ja mulla ON aika usein sanottavaa ja yleensä se liittyy palvelun laatuun ja siihen, että ruokakippo... No, niin mut Sulo vaan kävi vessassa ja tiputti pari tippaa ja peitteili, mutta ei tullut kunnolla pissaa.
Sulo: No niin. Oliko pakko?
Namu: Vihdoin sä mamma nousit ylös tossa puol kuuden pintaan ja sitten säkin sen tajusit. Vihdoin! Sulolla oli pissaongelmia. Sen naamasta näki että se huomas sun tajuavan.
Sulo: Onko pakko?
Mamma: Sulo jatkatko itse?
Sulo: Päädyin koppaan ja sit me lähdettiin ja me mentiin siihen paikkaan missä oon ollut ennenkin. Namu, kerronko MÄ mitä sä siellä viimeks touhusit?
Namu: No niin, pysyhän nyt asiassa.
Sulo: No mamma puhu siellä sitte kaikki. I-h-a-n kaikki. Kuinka naapurissa on porattu ja kuinka se pesi saunan ja joutu siirtää meidän pedit ja sitten se kerto, että Noomi on nyt aikuinen. Sitä tätiäkin siellä jo vähän nauratti kun meiän mamma puhu. Mua vähän hävetti. Sitten se jätti mut sinne! Siis jätti. Mamma, miten sä voit tehdä niin? *niisk*
Mamma: Sulla oli Sulo maailman paras hoito ja sait apua sun vaivoihin. Etkö?
Sulo: Voi olla. Mutta mä en päässyt tutustumaan siihen paikkaan vaikka kuinka koputtelin mun yksiön ovea? Eikö kaikki ihmiset tiedä mitä koputtaminen tarkoittaa, mamma?
Mamma: Kyllä ymmärtää, muttei aina voi avata ovea. Mikä sulla oli Sulo?
Sulo: Aivan loistavat arvot! Painoa vaivaiset 6.2 kiloa, oon laihtunut 300 grammaa.
Mamma: Entä muut? Sulo?
Sulo: Mulla on idiopaattinen kystiitti. Piste.
Mamma: Mistä sen sait? Hermostuttiko Noomin ensimmäinen juoksu? Vai lauantainen saunominen? Tai onko sulla tylsää? Mitä mä voin tehdä Sulo? Voi mamman mussukkaa....
Sulo: En kommentoi. Älääää *ravistelee kuvitteellista vettä korvistaan pusujen jälkeen*
Noomi: Mamma, mikä on juoksu? Onko se joku leikki?
Mamma: Haluatko kertoa, mitä on tapahtunut, Sulo Naukula?
Sulo: En.
Mamma: Mitä yöllä tapahtui?
Sulo: Sä nukuit. Me muut ei.
Mamma: Miksiköhän niin?
Sulo: Namu nyt on sellainen hössö kissaemo.
Mamma: Haluatko tarkentaa?
Sulo: En.
Mamma: Namu?
Namu: Niin, Sulo ravas ja ravas ja ravas ja mä tiesin, ettei kaikki oo hyvin ja tulin kertomaan sitä sulle tossa kahden maissa. Oliko niin mamma?
Mamma: Oli.
Namu: Mutta sä et tajunnut, yritit vaan jutella mukavia ja ottaa mua kainaloon. Mut ei auttanut, mä oon sinnikäs ja saan kerrottua asioita. Silloin kun on tarvis ja mulla ON aika usein sanottavaa ja yleensä se liittyy palvelun laatuun ja siihen, että ruokakippo... No, niin mut Sulo vaan kävi vessassa ja tiputti pari tippaa ja peitteili, mutta ei tullut kunnolla pissaa.
Sulo: No niin. Oliko pakko?
Namu: Vihdoin sä mamma nousit ylös tossa puol kuuden pintaan ja sitten säkin sen tajusit. Vihdoin! Sulolla oli pissaongelmia. Sen naamasta näki että se huomas sun tajuavan.
Sulo: Onko pakko?
Mamma: Sulo jatkatko itse?
Sulo: Päädyin koppaan ja sit me lähdettiin ja me mentiin siihen paikkaan missä oon ollut ennenkin. Namu, kerronko MÄ mitä sä siellä viimeks touhusit?
Namu: No niin, pysyhän nyt asiassa.
Sulo: No mamma puhu siellä sitte kaikki. I-h-a-n kaikki. Kuinka naapurissa on porattu ja kuinka se pesi saunan ja joutu siirtää meidän pedit ja sitten se kerto, että Noomi on nyt aikuinen. Sitä tätiäkin siellä jo vähän nauratti kun meiän mamma puhu. Mua vähän hävetti. Sitten se jätti mut sinne! Siis jätti. Mamma, miten sä voit tehdä niin? *niisk*
Mamma: Sulla oli Sulo maailman paras hoito ja sait apua sun vaivoihin. Etkö?
Sulo: Voi olla. Mutta mä en päässyt tutustumaan siihen paikkaan vaikka kuinka koputtelin mun yksiön ovea? Eikö kaikki ihmiset tiedä mitä koputtaminen tarkoittaa, mamma?
Mamma: Kyllä ymmärtää, muttei aina voi avata ovea. Mikä sulla oli Sulo?
Sulo: Aivan loistavat arvot! Painoa vaivaiset 6.2 kiloa, oon laihtunut 300 grammaa.
Mamma: Entä muut? Sulo?
Sulo: Mulla on idiopaattinen kystiitti. Piste.
Mamma: Mistä sen sait? Hermostuttiko Noomin ensimmäinen juoksu? Vai lauantainen saunominen? Tai onko sulla tylsää? Mitä mä voin tehdä Sulo? Voi mamman mussukkaa....
Sulo: En kommentoi. Älääää *ravistelee kuvitteellista vettä korvistaan pusujen jälkeen*
Noomi: Mamma, mikä on juoksu? Onko se joku leikki?
tiistai 17. lokakuuta 2017
Oma pesä
Telliksen tekemä
Yksi Sulon lempipaikoista on oman syntymäkodin rakkaan Telliksen tuunaama patteripesä. Yleensä pesä roikkuu saunan orrella, eikä siitä juuri kuvia saa. Kun intouduin lauantaina saunottelemaan, siirsin pesän ylätasanteen kaiteeseen karvoineen kaikkineen. Eikä kestänyt kauaa, kun Sulo tuli testaamaan olisiko tämä oiva paikka patteripesälle.
Sulo tykkää patteripesästään kovin ja lekottelee siinä usein. Harmi vaan, ettei minulla tässä kohdin ollut kunnollista kameraa käsillä. Sulon ilmeet olivat niin mainiot.
Yksi Sulon lempipaikoista on oman syntymäkodin rakkaan Telliksen tuunaama patteripesä. Yleensä pesä roikkuu saunan orrella, eikä siitä juuri kuvia saa. Kun intouduin lauantaina saunottelemaan, siirsin pesän ylätasanteen kaiteeseen karvoineen kaikkineen. Eikä kestänyt kauaa, kun Sulo tuli testaamaan olisiko tämä oiva paikka patteripesälle.
Tellis, huomio, näätkö kun oon komee täällä ja tykkään tästä? |
Nää mun karvat on todisteena siitä. |
Mä oon täällä virtaviivaisen näköinen, tykkääks niin? |
Sulo tykkää patteripesästään kovin ja lekottelee siinä usein. Harmi vaan, ettei minulla tässä kohdin ollut kunnollista kameraa käsillä. Sulon ilmeet olivat niin mainiot.
sunnuntai 15. lokakuuta 2017
Pahvilaatikko
Mamma ostoksilla
Kävin ostoksilla. Punatabbytyttöjen onneksi ostos tuli kotiin pahvilaatikossa. Pahvilaatikko oli vallattu noin kolmekymmentä sekuntia sen jälkeen kun se oli nostettu ovesta sisään.
Ilo oli kuitenkin lyhytikäinen, sillä avasin pahvilaatikon. Siinä meni sitten se hupi, ihan liian aikaisin jos tytöiltä kysytään. Jostain syystä täällä tuntuu erityisesti viehättävän pahvilaatikot jonka sisällä on jotain, kuten nyt edellisellä kerralla se pölynimuri.
Kävin ostoksilla. Punatabbytyttöjen onneksi ostos tuli kotiin pahvilaatikossa. Pahvilaatikko oli vallattu noin kolmekymmentä sekuntia sen jälkeen kun se oli nostettu ovesta sisään.
Ilo oli kuitenkin lyhytikäinen, sillä avasin pahvilaatikon. Siinä meni sitten se hupi, ihan liian aikaisin jos tytöiltä kysytään. Jostain syystä täällä tuntuu erityisesti viehättävän pahvilaatikot jonka sisällä on jotain, kuten nyt edellisellä kerralla se pölynimuri.
lauantai 14. lokakuuta 2017
Pikku-Piun kissalassa
Kylässä
Olen viikko sitten kerennyt kylään myös Pikku-Piun kissalaan. Kissalasta löytyi mitä hurmaavampia tapauksia. Erityismaininnan saa 20-vuotta (muistaakseni) tässä kuussa täyttävä Heppu. Heppu on varsin hyväkuntoinen vanha herra. Turkki on kiiltävä ja silkkinen, ei kyllä uskoisi ikäisekseen. Musta samettiturkki päällään herra hurmaa talouden nuorempia neitosia.
Tuliaishiiret olivat kissalan nuorimmaistan mieleen ja ruokakin oli kuulemma maistunut. Piilosta otettu huiska sai kovaa kyytiä ja aiheutti hurmioituneita hyppyjä ja tuijotusta. Ihania kissoja ihan jokainen.
Olen viikko sitten kerennyt kylään myös Pikku-Piun kissalaan. Kissalasta löytyi mitä hurmaavampia tapauksia. Erityismaininnan saa 20-vuotta (muistaakseni) tässä kuussa täyttävä Heppu. Heppu on varsin hyväkuntoinen vanha herra. Turkki on kiiltävä ja silkkinen, ei kyllä uskoisi ikäisekseen. Musta samettiturkki päällään herra hurmaa talouden nuorempia neitosia.
Pikku-Piun Jadesoturi eli Punkero ja Pikku-Piun Quintus eli Tiitus. |
Pikku-Piun Hulda Hirmuinen eli Hulda. |
Varemmalla Pikku-Piun Quintessa eli Tessa, ylhäällä Pikku-Piun Pauliina, oikealla Pikku-Piun Onneli, Pauliinan emo. |
Pikku-Piun Quintus eli Tiitus. |
Pikku-Piun Quintus eli Tiitus. |
Pikku-Piun Hulda Hirmuinen. |
Äiti ja vuoden ikäinen tytär. Pikku-Piun Ullastiina ja tytär Pikku-Piun Jääkukka. |
Tuliaishiiret olivat kissalan nuorimmaistan mieleen ja ruokakin oli kuulemma maistunut. Piilosta otettu huiska sai kovaa kyytiä ja aiheutti hurmioituneita hyppyjä ja tuijotusta. Ihania kissoja ihan jokainen.
torstai 12. lokakuuta 2017
Normipäivä toisilla
Etäpäivä toisilla
Pidin viikolla etätyöpäivän.
Naukulan kissoilla päivä tuntui kulkevan tutuilla raiteilla. Kun kello lähenteli normaalia työhönlähtöaikaani marssivat Sulo ja Namu lähes peräkanaa (tai pitäisikö sanoa peräkissaa?) yläkertaan päiväunille. Noomi toimi myös yhtä rutiininomaisesti. Käveli rauhassa määrätietoisin askelin kohti eteisen liukuovikaappia, avasi liukuoven tassullaan juuri sen verran että mahtui sisään. Kiipesi hattuhyllylle tiputtaen matkalla liinoja ja hanskoja. Hetken kuluttua alkoi kaapista kuulua kulkusen iloinen kilkatus, piilossa ollut sulkalelu oli löytynyt. Tämä oli selvästi ihan tavallinen päivä Noomille.
Noomi häiriköi hetken vieressäni. Puolilta päivin Sulo kapusi alas ja istuskeli hetken kissanpesässä kunnes palasi takaisin yläkertaan nukkumaan.
Noomi siirtyi normaalille unipaikalle, eikä Namua päivän aikana näkynyt.
Sellainen työpäivä meillä.
Pidin viikolla etätyöpäivän.
Naukulan kissoilla päivä tuntui kulkevan tutuilla raiteilla. Kun kello lähenteli normaalia työhönlähtöaikaani marssivat Sulo ja Namu lähes peräkanaa (tai pitäisikö sanoa peräkissaa?) yläkertaan päiväunille. Noomi toimi myös yhtä rutiininomaisesti. Käveli rauhassa määrätietoisin askelin kohti eteisen liukuovikaappia, avasi liukuoven tassullaan juuri sen verran että mahtui sisään. Kiipesi hattuhyllylle tiputtaen matkalla liinoja ja hanskoja. Hetken kuluttua alkoi kaapista kuulua kulkusen iloinen kilkatus, piilossa ollut sulkalelu oli löytynyt. Tämä oli selvästi ihan tavallinen päivä Noomille.
Noomi häiriköi hetken vieressäni. Puolilta päivin Sulo kapusi alas ja istuskeli hetken kissanpesässä kunnes palasi takaisin yläkertaan nukkumaan.
Noomi siirtyi normaalille unipaikalle, eikä Namua päivän aikana näkynyt.
Sellainen työpäivä meillä.
sunnuntai 8. lokakuuta 2017
Pinkkitassuilla kylässä
Belagian pojat, Feronian tyttö ja kaksi Pinkkitassua
Hitaan bloggaajan merkki on se, että tapahtumista kerrotaan vasta useita päiviä niiden jälkeen. Sellaiseksi on ainakin toistaiseksi Naukula muuttunut. Tästä aasinsillasta on hyvä siirtyä kertomaan, että kävin viikko sitten kylässä Pinkkitassujen perheessä.
Siellä majailevat 13-vuotiaan veljekset Belagian Leo ja Ludwig, Feronian Purpurea Magnolia eli Pupu, kaikkien Pinkkitassujen kantaäiti, hänen poikansa Pinkkitassun Brunetto eli Bono sekä Pinkkitassun Louise.
Yhteiselo sujuu mallikkaasti, niin myös leikki. Valloittavia persoonia ihan jokainen. Pinkkitassuilla on aina mukava vierailla.
Hitaan bloggaajan merkki on se, että tapahtumista kerrotaan vasta useita päiviä niiden jälkeen. Sellaiseksi on ainakin toistaiseksi Naukula muuttunut. Tästä aasinsillasta on hyvä siirtyä kertomaan, että kävin viikko sitten kylässä Pinkkitassujen perheessä.
Siellä majailevat 13-vuotiaan veljekset Belagian Leo ja Ludwig, Feronian Purpurea Magnolia eli Pupu, kaikkien Pinkkitassujen kantaäiti, hänen poikansa Pinkkitassun Brunetto eli Bono sekä Pinkkitassun Louise.
Belagian Leo. Vanhempi setämies. Perheen tervetulokomitean itseoikeutettu puheenjohtaja. |
Pinkkitassun Louise. Valloittava prinsessa. Balettitanssija ja herkkusuu. |
Belagian Ludwig. Pupun isä, Bonon isoisä. Tarkkakatseinen ja viisas. |
Pinkkitassun Brunetto. Pupun poika. Lempeä herrasmies. Diplomaatti. |
Taustalla Ludwig isoisä, Pupu, ja poikansa Bono. |
Äiti ja poika. |
Vikkelätassuinen äiti nappasi lelun pojan nenän edestä. |
Louise ja Bono poseeraavat. |
Ludwig kertoo katseellaan, että harjatakin voisi. |
Yhteiselo sujuu mallikkaasti, niin myös leikki. Valloittavia persoonia ihan jokainen. Pinkkitassuilla on aina mukava vierailla.
torstai 5. lokakuuta 2017
Miten meni omasta mielestä, Naukulan Kerho?
Jäsenet kertovat
Mamma: Että olitte sitten mummulan lomalla?
Kerholaiset: Joo, oli tosi kivaa!
Mamma: Oliko mummustakin?
Namu: Ihan tosi varmasti! Mä näytin mummulle kuinka pistetään tassulla koreasti ja juostaan kilpaa ja sitten mummu näki jotain ihan uutta. Mä näytin sille! Hyppäsin tiskipöydältä mummun liesituulettimen päälle istuskelemaan. Olihan se vähän ahdas, mutta hyvin kesti. Natisi ehkä vähän. Mummua kyllä vähän jänskätti *heh hehe*
Noomi: Ja MÄ! MÄ löysin sieltä ihan tosi kivan lelun. Se oli sellainen karvanen lapin tuliainen sano mummu. Sillä tuliaisella oli sellainen lakkiosa ja sen mä metsästin. Ihan tosi hyvin lähti siitä karvaa. Se oli kuulemma poroa. En tiiä, mutta mummu sano. Mummu ihasteli kun sitä karvaa löyty sitten ihan joka paikasta. IHAN joka paikasta. Oli kyllä tosi kivaa, mut sit se katos. Se lelu. En yhtään ymmärrä miten ja miksi. Ja sitten mä annoin virikkeitä ja kissaterapiaa, telkkaria ei tarvinnu avata eikä kattella kauniita ja rohkeita, mä yritin vaan kertoa, että me ollaan ne nyt ne kauniit ja rohkeet. Mä ainaski.
Sulo: No keksinhän minäkin uutta virikettä *kjeh, kjeh* En oo aikaisemmin hiffannu, että siellä vaatehuoneessa vois yrittää ylöspäinkin! Aikasemmin oon vaan järkkäilly niitä mattorullia lattialla, mutta nythän mä hokasin että siellä kannattaa kiipeillä ylöskin päin. Huusin heti likat avuks ja ne tuli ja oli meillä kyllä ihan tosi hauskaa.
Mamma: Että sellaista. Ette yhtään sitten tiedä miksi mummu oli tänään tosi väsynyt? Sanoi kun kysyin, että voisin kyllä hyvin kysellä toistakin hoitopaikkaa. Hän ei loukkaannu yhtään vaikka lomailisitte muuallakin.
Seuraavan matkan hoitopaikkaa on jo kyselty ja kuulemma hoito onnistuu. Onnistuukohan tämän jälkeen, kysyn vaan?
PS: Noomin paino tänään 3.35 :)
Mamma: Että olitte sitten mummulan lomalla?
Kerholaiset: Joo, oli tosi kivaa!
Mamma: Oliko mummustakin?
Namu: Ihan tosi varmasti! Mä näytin mummulle kuinka pistetään tassulla koreasti ja juostaan kilpaa ja sitten mummu näki jotain ihan uutta. Mä näytin sille! Hyppäsin tiskipöydältä mummun liesituulettimen päälle istuskelemaan. Olihan se vähän ahdas, mutta hyvin kesti. Natisi ehkä vähän. Mummua kyllä vähän jänskätti *heh hehe*
Noomi: Ja MÄ! MÄ löysin sieltä ihan tosi kivan lelun. Se oli sellainen karvanen lapin tuliainen sano mummu. Sillä tuliaisella oli sellainen lakkiosa ja sen mä metsästin. Ihan tosi hyvin lähti siitä karvaa. Se oli kuulemma poroa. En tiiä, mutta mummu sano. Mummu ihasteli kun sitä karvaa löyty sitten ihan joka paikasta. IHAN joka paikasta. Oli kyllä tosi kivaa, mut sit se katos. Se lelu. En yhtään ymmärrä miten ja miksi. Ja sitten mä annoin virikkeitä ja kissaterapiaa, telkkaria ei tarvinnu avata eikä kattella kauniita ja rohkeita, mä yritin vaan kertoa, että me ollaan ne nyt ne kauniit ja rohkeet. Mä ainaski.
Sulo: No keksinhän minäkin uutta virikettä *kjeh, kjeh* En oo aikaisemmin hiffannu, että siellä vaatehuoneessa vois yrittää ylöspäinkin! Aikasemmin oon vaan järkkäilly niitä mattorullia lattialla, mutta nythän mä hokasin että siellä kannattaa kiipeillä ylöskin päin. Huusin heti likat avuks ja ne tuli ja oli meillä kyllä ihan tosi hauskaa.
Mamma: Että sellaista. Ette yhtään sitten tiedä miksi mummu oli tänään tosi väsynyt? Sanoi kun kysyin, että voisin kyllä hyvin kysellä toistakin hoitopaikkaa. Hän ei loukkaannu yhtään vaikka lomailisitte muuallakin.
* Kerholaiset silmät ymmyrkäisinä*
Lisää kuvateksti |
Seuraavan matkan hoitopaikkaa on jo kyselty ja kuulemma hoito onnistuu. Onnistuukohan tämän jälkeen, kysyn vaan?
PS: Noomin paino tänään 3.35 :)
sunnuntai 1. lokakuuta 2017
Televisio
Ja sen valtiaat
Minä katsoisin televisiota nykyään harvoin. Australian Masterchefit nauhalta ja joskus tekisi mieli katsoa joku elokuva. Mutta minä en ole se, joka hallitseen tämän talouden televisiota tai omistaa siihen mitään oikeuksia.
Osa lukijoista saattaa muistaa, että edellisen television rikkoi Namu.
Kun hankin uuden, ryhtyi sitä käpälöimään Sulo. Naukulan blogiarkisto kertoo kyllä, että käpälöinti alkoi jo vanhan television aikaan.
Ja nyt sitten Noomi. Noomille television avaaminen todellakin tarkoittaa sitä, että sitten leikitään. Nykyään masterchefit katsotaan huiskaa heilutellen.
Vaikka Noomi olisi kuinka sikeässä uneessa missä päin tahansa Naukulaa, kun televisio avataan, tulee Noomi paikalle salamana. Välillä niin väsyneenä, ettei millään jaksaisi leikkiä. Mutta kissan on tehtävä mitä kissan on tehtävä. Leikki on kissan työ.
Namu ja vanha TV. |
Osa lukijoista saattaa muistaa, että edellisen television rikkoi Namu.
Namu ja vanha TV. |
Kun hankin uuden, ryhtyi sitä käpälöimään Sulo. Naukulan blogiarkisto kertoo kyllä, että käpälöinti alkoi jo vanhan television aikaan.
Ja nyt sitten Noomi. Noomille television avaaminen todellakin tarkoittaa sitä, että sitten leikitään. Nykyään masterchefit katsotaan huiskaa heilutellen.
Mä tiiän jo miten mä saan huomiota. Mä oon vallan oppivainen, sanoo mamma. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)