torstai 28. heinäkuuta 2022

Leikkiä

ja herkkuja

Meillä illat sujuvat mukavasti leikkien. Leikkikavereita riittää. Jokaisen kissan kanssa on omat juttunsa. Herkkuhetki on kuitenkin yhteinen. 

Noki-Noora on aktiivinen leikkijä ja lelujen pitäisi pitää jonkinlaista kilinää tai kolinaa. Mitä pahempaa, sen parempi. Huiskaa on kiva vaania paikasta jos toisestakin. Huiska toisessa ja painava järkkäri toisessa kädessä tuo omat haasteensa, mutta se ei tahtia haittaa. 

Sopisiko rouvalle, että yksi poseeraus ja sitten 
alkaisi se leikki?










Ja sitten vielä yksi herkkuhetki video. 


Asiat etenevät. Nyt saan rapsuttaa herkkuhetkiaikaan molempia poskia, päälakea, leuan alta ja satunnaisesti myös kylkiä. Edelleen verkko-oven takaa, mutta mikäs kiire tässä onkaan. Hyvin menee jo nyt. 

maanantai 25. heinäkuuta 2022

Jaettua tilaa

Sopu sijaa antaa

Viimeinen työviikko pyörähti käyntiin ennen kesälomaa. Onneksi työhuoneestani löytyy tilaa minullekin. Ainakin vähän. 

Noomin kanssa jaamme työtuolin - puoliksi. 

Namu antaa tilaa hiirelle. 

Kyllä sitä nyt tuossa mahtuu pyörittelemään. 
Voi vaikka antaa maharapsuja samalla. 

Mukavaa viikkoa kaikille! 

sunnuntai 24. heinäkuuta 2022

Ostos

 Kissatarhaan

Näin Instan ihmeellisestä maailmasta idean kissatarhaan. Kävin kotiuttamassa sen Tokmannilta ja taisi olla siellä kesäalessakin. Uusi valtaistuin ulkotarhaan! Pääsee sitten kyttäämään naapureita paremmin, vaikka kaikki yhdessä. 

Hauskaa on tietty myös yhdessä puuhailu. Ja pahvilaatikot. 







Kesälomalla voisin maalata tuon valkoiseksi ja virittää kunnolla tarhaan (kunhan saan sieltä ylimääräiset kamat pois). Toistaiseksi vain Noomi ja Hertta ovat käyttäneet uutta valtaistuintaan. Sulo paheksuu. 

En tykkää. 


perjantai 22. heinäkuuta 2022

Mitä sitten kun kattoremontti on ohi?

Kissatarhan kalustus

Tämä kesä on mennyt puutarhatöiden kanssa vähän niin ja näin ja ne ikkunatkin on vielä pesemättä, mutta kuka siitä nyt piittaa? Eivät ainakaan Naukulan asukit, vaikka ikkunoiden pesu on kyllä siinä mielessä mielenkiintoista, että tulee uusia kulkureittejä. Odotamme kuitenkin tämän huvituksen kanssa siihen, että rakennustelineet on purettu. Vielä niin ei ole, eikä täällä viimeisen kahden viikon aikana juuri mitään ole tapahtunut. Isot valkoiset pressut tosin katosivat, mutta muuten tilanne on ennallaan. 

Sitten kun remppa on ohi, niin osa kissatarhassa säilössä olevista kalusteista siirtyy takaisin omille paikoilleen. Voi olla, että saan siitä hieman palautetta. 





Yksi palaute tulee varmasti Sulolta, joka on ominut ulkotarhan ulkopuolelle kuuluvat puutarhatuolit omakseen. 



Toivottavasti jostain tulee myös hyvää palautetta. Kävin nimittäin ostoksilla. 

perjantai 15. heinäkuuta 2022

Haloo, Arttu, haloo

 Täällä soittaa mummu

Haloo, haloo, *mitenkäs tämä nyt menikään* onko Arttu pesukoneessa, vai menikö tämä nyt sinne pyykkikoriin talteen? Mummu täällä. Kuuluuko? *kuuntelee, ei vastausta* No jos minä sitten kerron siitä höpöydestä vähän? Sillä lailla se höpöys, että se niin kun on kaikissa meissä kissoissa ihan syntymälahjana. Kyllä se on noissa meidän palvelijoissakin, mutta niistä se aina välillä katoaa, eikä se niiden höpöys ole samanlaista kun meidän viisaampien, siis meidän jotka tiedetään mikä on elämän tarkoitus. Höpöys siirtyy sukupolvelta toiselle, mutta kyllä se meissäkin välillä vaihtelee. Toiset nyt vaan on höpsömpiä kuin toiset ja toiset sitten taas eivät ehdi, kun pitää joskus syödä ja nukkuakin. Mutta täällä se on mennyt niin, että höpsöys on vaan lisääntynyt. Niin kuin minä mummu se olen viisas mummu ja höpsöilen vaan ajoittain, päivittäin kyllä, mutta en niin usein kuin minun tyttäreni, sinun mummisi Noomi, Noomi on höpö. Ja sitten Noomi mummin tytär sinun äippäsi Hertta vasta höpö onkin. On vielä sellainen nuorikko ja höpöilee tuon tuosta ja sitten Hertan jälkikasvu, että sanoisin teitäkin sitten vielä höpsömmiksi. Ja jos nyt sitten vielä höpsöyden määritelmän tähän laittaisin, niin sitten sanoisin, että *tuut, tuut, tuut* No nytköhän se pyykkikori tuli täyteen, hämmästelee Namu. 




keskiviikko 13. heinäkuuta 2022

Rakkaus on hellyyttä

Noomi-emo ja Hertta-tytär


Tää on mun pentu ja sen täytyy päästä kainaloon jos se haluaa, sanoo Noomi


Lämmittääkin niin mukavasti. 

Siinä se nyt nukkuu, mun vauva. 


maanantai 11. heinäkuuta 2022

Kahdenkerroksen väkeä

 Namu-emo ja Noomi-tytär

Täällä ei jälkikasvu nenille hypi, sanoo Namu. 
Älä nyt viitti, murjottaa Noomi. 


sunnuntai 10. heinäkuuta 2022

Kauhee kiire, muka

Hiljaisuus

Mammalla on kiireitä, sellaisia normaaleja arkijuttuja ja sitten vielä sellaisia työjuttujakin ennen kun kesäloma koittaa elokuussa. Täällä kuitenkin kaikki hyvin. Aamuruoka tulee Namusta edelleen liian hitaasti, Noomin mielestä Noksun raksut on edelleen suurinta herkkua ja takatassujen kynsien leikkuu myrkkyä, Hertta on höpö ja mitä ilmeisemmin periyttänyt sitä myös jälkikasvulleen. Sulo hoitaa poliisin hommat suvereenisti, kuten pitääkin. Noki-Noora nauttii poskirapsutuksista, kun olen verkko-oven takana ja kädessä herkkutikut. 

Älä unohda sanoa, mamma, että ollaan vaihdettu lakanoita useasti,
muistuttaa Namu. 

On kyllä paheksuttavaa toimintaa tämä, 
että näköalani on nykyään omituinen, 
huomauttaa Noki-Noora

Kattoremontti etenee hyvää vauhtia, eikä se tunnu häiritsevän enää ketään. Se on tosi hyvä juttu! Alkuun vähän jännitti mitä tapahtuu. 

sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

Noki-Nooran tarina

Ja miten se liittyy eurooppalaiskissoihin

Tarina sai alkunsa, kun kissaystäväni Paula päätyi emännöimään kesäisin vanhaa maalaistaloa ja huomasi siellä asustelevan kissapopulaation alun. Sinnikkään työn ja paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen avulla Paula ja hänen miehensä loukuttivat kissoja ja eläinsuojeluyhdistys hankki niille kodit. Onneksi kissapopulaatio oli vielä pieni ja sen sijoittaminen oli mahdollista yhden kissoille sydämensä menettäneen ihmisen ymmärryksen ja kissatietämyksen ansiosta.


Ensimmäisenä kesänään maalaistalossa Paula huomasi pihapiirin navetassa asuvan kissan ja antoi sille kutsumanimeksi Musta-Miina. Vaikka Musta-Miina olikin villikissa, olivat sen asiat kuitenkin sillä lailla hyvin, että sille oli järjestetty talviksi lämmönlähde navettaan ja sitä käytiin siellä myös ruokkimassa. Kun Paula palasi miehensä kanssa maalaistaloon kesäksi 2012, he huomasivat Mustan-Miinan vatsan pyöristyneen, ja niin pyöristyi myös Paulan eurooppalaiskissan vatsa. Kun eurooppalaiskissan synnytyksen aika lähestyi, perhe muutti takaisin kaupunkiasuntoonsa lähelle eläinlääkäripalveluita. Musta-Miina hoiti kaiken itse. Ilmeisesti sen synnytyspaikaksi oli valikoitunut maalaistalon naapurin heinälato.

Paulan eurooppalaiskissa synnytti neljä tervettä ja elinvoimaista eurooppalaiskissaa. Ei ole tietoa, kuinka monta pentua Musta-Miina sai. Syksyllä se toi kaksi pentua maalaistalon pihapiiriin. Toinen oli likaisenmustaksi sanottu, väritykseltään mustasavu naaras. Värityksensä ansiosta tämä nuori naaras sai nimekseen Noki-Noora. Mustasavukissojen turkki on päältä päin musta, mutta jos sitä silittäisi vastakarvaan, paljastuisi alta vaaleaa hopeaa. Toinen pennuista oli mustavalkoinen uros, jota ryhdyttiin kutsumaan nimellä Noppa sen hassun hypähtelyn johdosta. Noppa ja sen emo Musta-Miina olivat erittäin arkoja, eivätkä hakeneet kontaktia ihmisiin. Noki-Noora oli toista maata. Se seurasi pihan tapahtumia pienen välimatkan päästä ja siristeli silmiään ystävyyden osoitukseksi. Kissoilla kun on tapana silmien siristyksellä osoittaa, että he ovat ystävällisiä.

Syksyllä, kun Paula perheineen muutti takaisin kaupunkiasuntoonsa, Musta-Miina pentuineen jäi elelemään maalaistalon navettaan. Sinne heille tarjoiltiin ruokaa ja pidettiin yllä lämmitystä. Ajan mittaan Noppa katosi ja sen tarinan loppu on tuntematon. Seuraavan kevään tullen jäljellä olivat vain Musta-Miina sekä sen pentu Noki-Noora. Heitä ruokittiin kesän tullen pihapiirissä olevan myllynkiven vieressä ja eurooppalaiskissan rotumääritelmän tunteva Paula ihastui Noki-Nooran ulkonäköön. Lisäksi Paula halusi pitää huolta siitä, etteivät navetan kaksi naaraskissaa aloittaisi suurempaa kissapopulaatiota. Toimiin oli siis ryhdyttävä. Ensimmäisenä hoidettiin Noki-Nooran asiat ja myöhemmin sen emo Musta-Miinakin loukutettiin ja steriloitiin. Vaikka Musta-Miina ei koskaan kesyyntynyt, sille järjestettiin ruokaa ja lämpöä vuoden ympäri.

Noki-Noora oli tottunut saamaan ruokaa myllynkiven luona ja siitä Paula sai kahden epäonnistuneen yrityksen jälkeen Noki-Nooran vihdoin kiinni. Kissa laitettiin säkkiin ja vietiin saunakammariin odottamaan seuraavan päivän tapahtumia. Saunakammari oli varusteltu valmiiksi, sinne oli laitettu hiekkalaatikko tarpeita varten, raikasta vettä ja ruokaa. Noki-Noora ymmärsi hiekkalaatikon tarkoituksen ja hoiti asiansa sinne kuin kunnon kotikissa konsanaan. Seuraavana päivänä, kun Noki-Nooraa tultiin katsomaan, hänet todettiin erinomaiseksi noviisiehdokkaaksi ja aikanaan hankittiin Suomen Kissaliitolta erikoislupa astutusta varten. Noki-Noora sai rekisteröidyn eurooppalaisen cremehopeatiikeriuroksen kanssa kaksi pentua, jotka rekisteröitiin eurooppalaisiksi rotukissoiksi. Sittemmin Noki-Nooran suku on jatkunut jo useita sukupolvia eurooppalaiskissojen jälkikasvun myötä, vaikka Noki-Noora itse steriloitiin.

Noki-Noora rikastutti jälkikasvullaan Suomen kansalliskissan eurooppalaisen geeniperimää. Eurooppalainen rotukissa on saanut alkunsa meidän omista maatiaiskissoistamme. Eurooppalainen on yksi vanhimmista hyväksytyistä kissaroduista ja Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n kasvatuksen tavoiteohjelman ohjenuorana onkin, että kissa on täydellinen sellaisena kuin se on ja sellaisena se myös halutaan säilyttää. Koska eurooppalaiskissakanta on kuitenkin suhteellisen pieni, on noviisi- ja erikoislupakäytännön avulla edelleen mahdollista ottaa rotuun maatiaiskissoja, jotka täyttävät rotumääritelmän.

Pentueensa jälkeen Noki-Noora jäi asumaan ensimmäiseen oikeaan kotiinsa usean vuoden ajaksi. Kesällä 2021 Noki-Noora siirtyi uuteen kotiin neljän eurooppalaiskissan kaveriksi. Tutustuminen on sujunut hyvin, vaikka Noki-Noora edelleen asusteleekin omassa sviitissään, joka on erotettu muusta asunnosta verkko-ovella. Talouden eurooppalaiskissoista vanhin on kahdeksanvuotias ja hänen mummukissansa on se eurooppalaiskissa, joka sai pentueensa samaan aikaan kuin Musta-Miina sai Noki-Nooran ja veljensä Nopan. Noki-Nooralla on kaikki hyvin, vaikka sitä ei vielä saa koskea käsin. Poskesta saa jo rapsuttaa oikein kunnolla, ainakin verkko-oven takaa. Leikittää saa myös ja sviittinsä parvekkeen ovea saa Noki-Nooran pyynnöstä avata. Parvekeulkoilu lasitetulla parvekkeella on mieluisaa, vaikka lämmin pesäkolo onkin maailman paras nukkumapaikka.

Kissa ei kuulu Suomen luontoon, eikä se siellä pärjää omillaan. Eläinsuojeluyhdistykset kamppailevat parantaakseen kissojen olosuhteita ja asemaa. Lokakuussa 2021 hyväksyttiin kansalaisaloitteesta alkunsa saanut laki kissojen tunnistusmerkinnästä ja jatkossa tulee olemaan kiellettyä antaa kissojen lisääntyä hallitsemattomasti.

Noki-Nooran tarina on onnellinen, se teki yhden pentueen hallituissa olosuhteissa ja on sen jälkeen elänyt tyytyväisenä oloneuvoksettaren elämää. Noki-Nooran pennut tunnistusmerkittiin, rokotettiin ja madotettiin. Ne saivat ravitsevaa ruokaa eikä niiden isä ole sukua emolle. Kissapopulaatiossa eläen Noki-Nooran tarina olisi voinut olla toinen. Kissanaaras saattaa tulla uudelleen kantavaksi jo, kun edelliset pennut ovat noin kahdeksan viikon ikäisiä. Tietyllä alueella elävät kissat ovat yleensä vahvasti sukua keskenään, mistä seuraa jälkeläisille monenlaisia terveydellisiä ongelmia. Niistä ei vain usein tiedetä, koska populaatiokissat elävät suuren osan elämästään poissa ihmisten silmistä.

Kissat ansaitsevat arvostusta ja hyvän elämän, olivat ne sitten rotukissoja tai maatiaisia.

(Tämä on aikanaan kirjoitettu toista asiaa varten. Sen johdosta tyyli poikkeaa yleisestä blogini tyylistä.)

lauantai 2. heinäkuuta 2022

Synttärit?

 Noki-Noora 10 v. 


Tarkkaa päivämäärää ei ole tiedossa, mutta näihin aikoihin (luultavasti kesäkuussa 2012) on Noksu syntynyt. Onnittelemme siis ikinuorta pientä hassuttelija Noksua ja jaamme poskirapsutuksia verkko-oven takaa herkkutikku kädessä.