Tuliaisia

Kissanäyttelystä

Eilinen päivä vierähti Espoon Barona -areenan kissanäyttelyssä. Kova tohina ja vilske siellä olikin! Jennin suosituksesta hankin tuliaisiksi kotiin Kongin kissaharjan. Sellaista en ennen ollut nähnytkään. Harja on tarkoitettu lähinnä Helmille, sillä Helmillä ei ole paljoa pohjakarvaa. Ensimmäiset harjausyritykset on jo tehty ja sillä sopii sutia viisi kertaa kauemmin kuin toisella harjalla. Eli kokonaista viisi kertaa! Harjoitukset jatkuvat.

"Mikä toi on?"

"Mamma harjaa ja mä luovutan tupoittain. Mun harjalla."

Tuota keskimmäistä kuvaa uudesta harjasta kun katselee, tulee ainakin minulle väistämättä mieleen Suomi-neito. Mutta eihän se taida Suomi-neito ollakaan vaan Suomi-kissa!

Aina on tilaa yhdelle

joka syö katkarapuja perjantaisin

Tässä taannoin kerroin Wilman uudesta aluevaltauksesta. Nyt on paikka valloitettu jo kahdesti. Mutta ei hätää, kaverille on jätetty hyvin tilaa seinänviereen.

Kaveri vaan on hieman hölmistynyt tälläkin kerralla

löytäessään toisen omalta paikaltaan.

"Kyl säkin mahut, tuu vaan."

Helmi ei tullut mukaan vaan valloitti itsellensä uuden paikan parvekkeelta.

Ikeaan, mars!

Vuosittainen hankinta

Vuoden se kestää, sitten on hankittava uusi. Tai kestäisi se kauemminkin, mutta kun siitä irtoaa niin kamalasti roipetta ja pelkään niiden joutuvan Helmin silmiin. Maaliskuussa keksin, että sen kehikosta voisi tehdä myös jonkinmoisen himmelin. Nyt olisi taas kehikkoa tulossa. Ikeaan tästä on lähdettävä, mars, mars.

Neliraajakynsienhoidonmallia

"Kattokaa ny, aika rämä."

"Tulin vaan näyttämään, et oon edelleen nätti." 

Edellisestä himmelistä on tulossa pimeneviin iltoihin kattokruunu Naukulan ulkotarhaan (eli viritän siihen valot). Kun illat hämärtyvät, täytyy saada lisävaloa. Ihan vaan siksi, ettei sieltä ulkoilemasta tulla "joku" suussa. Minä olen nimittäin tämän talon likoista ainoa, joka ei hiirtä kotiin tahdo.

Kontrollissa

Hyvä kun tajusin

Istuskelin kaikessa rauhassa kotisohvalla klo 13.15 ja sain Hesaria lukiessani herätyksen. Tänään on 28. pvä! Olin mielessäni kuvitellut, että Helmin seuraava kontrolli olisi perjantaina 28. pvä. Ei auttanut muu kuin soittaa ja varmistaa aika. Se oli tänään. Onneksi ehdimme hyvin tapaamaan eläinlääkäritätiä Mevetiin.

Helmille on nyt kahden viikon ajan annettu insuliinia 3 yksikköä aamuin illoin. Glukoosiarvo on nyt 15,06 mmol/l (viitearvohan oli 4,11 - 8,83 kissalla). Eli eipä juuri ole muuttunut kahden viikon takaisesta käynnistä. S-fruktosamiini tulokset soitan tiistaina ja sitten katsotaan millä määrällä jatketaan. Seuraava kontrollikin päätetään vasta näiden tulosten saavuttua.

Pääasia on kuitenkin se, että Helmi voi erinomaisesti. Syö, nukkuu ja leikkii, niin kuin kissan kuuluukin.

"Hei hei eläinlääkäritäti. Vaik sä oot kiltti niin mä toivon ettei me nähä vähään aikaan." 

Muutto Naukulaan

Syyt ja toteutus

Vuonna 2005 iski jonkinmoinen muuttokuume ja lähdimme etsimään rivitaloasuntoa. Syy tälle halutulle asumismuodolle löytyi luonnollisesti kissoista! Mielessä oli ollut ulkotarha jo vuoden verran ennen varsinaista muuttoa toukokuussa 2005.

Samalla kun muuttokuormaa Naukulaan kannettiin sisään, tapahtui ulkona se tärkein. Ulkotarhan pystytys.

Paikka oli katsottuna valmiiksi, ja ulkotarhan elementit ostettiin kaverilta. Pystytysapu tuli kaupan päälle.

Siinä olikin sitten ihmettelemistä. Hyvä, että jengi malttoi tulla sisälle lainkaan. Vaikka jengi on noista ajoista pienentynyt, ei meno muuten ole juurikaan muuttunut. Ulkotarha tosin on saanut uutta sisustusta. Valitettavasti se ei liene enää kovinkaan pitkäikäinen, eikä kissotarhoja valmistanutta Levatop Oy:tä enää löydy mistään. Täytynee siis jossain kohdin joko ottaa vasara kauniiseen käteen tai kääntyä ammattilaisten puoleen.

Kyläluuta

Mustalla ja Harmaalla

Tänään tie vei kaupunkiin ja sieltä muutaman mutkan kautta kyläilemään Mustalle ja Harmaalle. Lieneekö minua edes tunnettu, kun naaman edessä ei koko aikaa ollut sitä mustaa laatikkoa? Kamera siis kotona, mutta onneksi kuvamateriaalia löytyy edelliseltä reissulta.

Täytyy kyllä sanoa, että hienosti meni Mustan pillereiden anto! Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki heidän ihmiselle!

Perjantaina Helmillä on taas diabeteskontrolli ja viikonloppuna olisi tarkoitus käväistä vielä kissanäyttelyssäkin. Tämä viikko menee siis kissojen merkeissä. Tai oikeastaan kaikki viikothan ne menevät, mutta vieraita kissoja tulee tavattua enemmän kuin normaalisti.

Tyylinäytteitä

Keittiön pöydällä

Naukulassa kissat hyppivät pöydällä, se lienee sanomattakin selvää. Yksi parhaista paikoista onkin keittiön valkoinen pöytä. Siinä on sekä hyvä köllötellä että myös poseerata.

Mammakin on toipunut eilisestä valtiovierailusta ja rapsuttelee tänään vain omiaan pyykinpesun lomassa. Ehkä niitä muitakin lomalle suunneteltuja kotijuttuja kannattaisi jo ryhtyä harkitsemaan kun viimeinen lomaviikko pyörähti käyntiin.

Valtiovierailulla Koratiassa

Kuninkaallinen hyväksyntä

En ole yleensä jännittäjätyyppi, mutta tänään jännitti! Päivä toi tullessansa valtiovierailun Koratiaan. Olihan siinä toki jännittämistä kerrakseen saako osaksensa Kuningas Cisun ja Prinssi Toton hyväksynnän. Liekö sitten lahjuksilla osuutta asiaan, mutta hyväksyntä tuli. Nyt on Naukulan ja Koratian välillä luotu molemminpuoleinen, onnistunut diplomatiasuhde. Tästä on hyvä jatkaa!

Mielenkiintoista vierailussa oli mm kuninkaallisten kiinnostus kameraani kohtaan. Myös linssinsuojus kelpasi Cisulle. Kamera toimii edelleen moitteettomasti, joten korvauksia ei tarvitse hakea matkavakuutuksesta! Vai pitäisikö sittenkin? Koskaan en ole nimittäin ottanut niin paljoa epätarkkoja kuvia. Lieneekö vauhdilla osuutensa asiaan?

Viimeinen hyväksynnästä kertova merkki oli se, kun Cisu toi olohuoneesta huiskan keittiöön jalkojeni juureen. Jos Naukulan likat ovat rakastuneita Koratian kuninkaallisiin poikiin, niin kai Mammakin saa silloin olla?

Lempilelu

ja kaunis sisustuselementti?

Eihän se kaunis ole keskellä olohuoneen lattiaa, mutta se on silti ehkä paras koskaan ostamani kissanlelu. Helmi on pyöritellyt siinä palloa pienestä pitäen ja Wilma hoitaa kynsiänsä monta kertaa päivässä.

Jos tuo kaunis sisustuselementti olisi jollekin tuntematon, mainittakoon vielä että keskiosan kynsienhoitoalue on pahvia. Siitä lähtee tosi kivaa pientä silppua, joka näytää kivalta olohuoneen matolla. Mutta eihän se nyt voi muuallakaan olla, suosiohan saattaisi hiipua.

Mikä maa?

Mikä valuutta?

Oikeastihan kysymykset olisivat kuuluneet: Mikä päivä? Mikä ruokalista?

Wilmalla on asiasta varmaa tietoa. Perjantai ja katkarapuja. Lisäksi Wilma myös tietää missä ne katkaravut asuvat. Näissä foorumeissa tämän kehtaa kyllä tunnustaakin - olen varma, että Wilma tietää milloin on perjantai. Lisäksi Wilma osaa laskea kuinka paljon on 180 g katkarapuja jaettuna kahteen kissaan. Yleensä jämät jätetään lauantai aamuksi, ja niin kauan aikaa on kova komento, kunnes koko satsi on syöty. Tänään katkaravut taidetaan nauttia hieman jäisinä.



"Ymmärrätkö?"

 "Täältä niitä kato saa."

"Joko meni viesti perille?"

"Entä nyt?"

Kahden kissan kanssa asuminen on välillä aika pelottavaa! Ne ymmärtävät kaiken; sanotun, ajatellun ja sellaisenkin mikä ei ole vielä omaan päähän edes juolahtanut!

Kukoista ja peleistä

Ja vähän vielä Korkeasaaresta

Kun eilinen postaus oli tehty, päätti Wilmakin sitten ryhtyä tositoimiin.

Helmi sai pelata aamulla, imuroinnin jälkeen.

Kun kirjoitin Korkeasaaresta, unohdin kertoa, että siellä on ihana, uusi (ainakaan minä en ole nähnyt) kanala. Varsin viehättävän pihan olivat aikaiseksi saaneet. Jos joku siellä käy, niin etsikääpä tämä paikka!

Tästä taisi tulla uusi lempipaikka Kissalaakson ja Karhulinnan lisäksi!

Ei kukko käskien laula

ja kissa nyt ei ainakaan

Minun oli tänään tarkoitus esitellä Wilma ja tassutyöskentely raksupallon kanssa. Raksupallo on ollut Wilman erikoisosaamisaluetta ja Helmi taas on kunnostautunut koirien aktivointilelun kanssa. Helmi ei ole kertaakaan käyttänyt raksupalloa. Mainittakoon vielä, että ennen raksupallon esille ottamista, Wilma suorastaan kerjäsi raksuja. Ja kuinkas sitten kävikään?

"Ei kiinnosta."

"Siis ei todellakaan kiinnosta."

"Usko jo! EVVK."

"Ai, Wilman raksupallo."

"Nyt lähtee."

"Höh. Ei tääl ollu mun diabetesraksui. Ei voi syödä."

Kuin kaksi marjaa?

Korkeasaaressa ja Naukulassa

Leijonanpoikanen vai kotikissa?

Minä kyllä pidän lapsista, mutta en silti taida mennä toiste Korkeasaareen heinäkuussa. Liika on liikaa. Ja jos nyt ihan totta puhutaan, niin kovempi ääni niistä vanhemmista lähti. Enemmän vanhemmat minua tönivät, astuivat varpaille ja ajoivat vaunuilla päin. Aika vaikeaa tuntuu olevan siihen suuntaan katsominen mihin kävelee. Tämä kyllä pätee myös kaupoissa. Oletteko huomanneet? Aika moni katsoo ihan muualle kuin kulkusuuntaansa.

Kauppatorin lokit lienevät myös varsin eksoottisia eläimiä turisteille, mutta pakkoko niitä on syöttää? Odottelin pommia päähäni Korkeasaaren venettä odotellessa, mutta onneksi sen täysosuman sai vasta varpunen Korkeasaaressa. Oli vähän pienempi läjä.

Kaikesta huolimatta, päivä oli onnistunut!

Kutittaa

Ja kynnetkin ovat liian pitkät

Jos sinua kutittaa leuan alta, voit hoitaa rapsutuksen kätevästi takajalalla.

Ai, kun tekeekin hyvää.

Samalla on hyvä tehdä kynsien tarkastus. Löytyykö liian pitkiä?

Yksi kaipasi selvästi pientä manikyyriä.

Näittekö? Hyvin hoitui.