Uusi näyttely alkanee syksyllä

Maalailua

Erityisesti Sulo kunnostautuu maalailemalla ikkunoita. Nenätaidetta harrastavat kaikki ja siihen soveltuvin on keittiön ikkuna. Nyt kun parvekelasit on (vihdoin) pesty, voi sitten syksymmällä aloittaa puhtaalta pöydältä vai pitäisikö sanoa kanvaasilta. 

Lasien pesun yhteydessä siirtelin hieman kalusteiden paikkoja. Eihän ne nyt varsiaisesti noin parhaimmilta näytä, mutta kun kissat tykkää. 

Itkeeköhän ne pojat jo?

Tuo korkein kaluste siirtyi seinänvierustalta keskelle ja siitä on tullut sen jälkeen erittain suosittu. Niin suosittu, että siitä tulee välillä jopa kinaa. Myös matalamman pöydän alla on kissoille makuualunen ja se on erityisesti Sulon mieleen. Namun mielestä korkein kuuluu kuningattarelle, eli hänelle itselleen. Noomi pitää tuosta kissamökin yläterassin vihreästä ja kieltämättä se hänelle hyvin sopiikin. 

Onneksi syksyyn on vielä aikaa, joten taiteilija(t) saa kerätä luovuutaan torkuilla parvekkeella ja muualla. 

Pojat

Pinkkitassun U-pennut

Pojat ovat löytäneet omat kotinsa ja saaneet kutsumanimensä. 

Pinkkitassun Ursus, ruskeatäplikäs, otsassa W, on Arttu. 

Pinkkitassun Uuno, punatabby, on Pena. 

Pinkkitassun Urmas, ruskeatäplikäs, otsassa M, on Milo. 

Kuluneen viikon aikana pojat ovat oppineet uusia taitoja ja syventäneet vanhoja. Päivän aikana pentupesässä käydään kovia varjonyrkkeilymatseja, painitaan veljien kanssa ja kehitellään jo ensimmäisiä kissanpojan villeyskohtauksia. Milo oppi sähähtämään ja luulen, että hän hämmästyi päästämästään äänestä enemmän kuin kukaan muu. Pojat saivat ensimmäisen matokuurinsa ja maitohampaat ovat puhjenneet. Siinä onkin Hertalla sitten tekemistä ja komentamista kun niillä pienillä naskalihampailla purraan välillä nisää. Hertta ei varsinaisesti arvosta, ja kurnutteleekin pojille varsin käskevään sävyyn. Välillä poikien käytös on myös ollut Hertan mielestä sen verran sopimatonta, että heitä on täytynyt pitää hetki hampailla kiinni. 

Namu ja Noomi vierailevat pentuhuoneessa ja niin myös Sulo. Namu on näistä rauhallisin ja hänellä onkin selvä tavoite. Hertan raksukuppi. Noomi välillä kritisoi sitä, että hän ei pääse syliini ja Sulon mielestä pojat ovat edelleen 

e-p-ä-i-l-y-t-t-ä-v-i-ä. Normi meno siis Naukulassa. 

Kuvia viikon varrelta, olkaa hyvät. 

Facebook-liveä olen tehnyt päivittäin ja You Tube -kanavaltakin löytyy materiaalia. 

Hyvää viikonloppua kaikille! 

Jäähyllä

Parvekkeella 

Välillä on niin, että kun yrittää saada jotain aikaiseksi tietokoneella, niin pöydälle ilmestyy punatabby tai kaksi. Silloin mistään ei tule mitään ja työnteko on kerta kaikkiaan lopetettava tai ainakin siitä on pidettävä tauko. Nyt etätyöaikana tauot eivät valitettavasti aina ole silloin kuin punatabby tai kaksi niin haluaa. 

Tapahtui sitten niin, että viime viikolla tuli eteen tilanne, että oikeat työt olivat vielä pahasti kesken ja pöydälle ilmestyi kaksi punatabbyä. He eivät millään ottaneet kuuleviin korviinsa, että vielä ei ole rapsutusten aika. Nostin heidät ulos parvekkeelle, yhteen lempipaikoistaaan. Mutta kun laitoin oven perässä kiinni, oli tilanne kerta kaikkiaan hämmennystä herättävä. 

Namu istui ja katseli suljettua ovea pyörein hämmästynein silmin. 

Noomi oli maansa myynyt. 

Ovi pysyi suljettuna kriittiset viisi minuuttia ja kun vapaus sitten koitti, niin kiirettä sisälle ei enää ollutkaan. Mutta se ovi, se ei saa olla kiinni. 

Vesi

ja vesikuppi

Meillä jokaisella on omat lempimukimme ja lasimme, eikö? Niin myös Naukulassa. Yksi, josta sopii juoda vettä ja jota käyttävät kaikki, on olohuoneen ruokapöydällä. Kirpputorilöytö kolmella eurolla. Se on tarpeeksi painava, eikä se helposti kaadu. Ei vaikka tulisi tarve käydä pöytäliinan alla, kuten Noomilla satunnaisesti on. 

Ajattelin nyt juoda vähän vettä, katsokaas.

Toinen lemppari vesiastia on kylpyhuoneen lattialla. Sellainen iso metallinen, koirille tarkoitettu astia. Satunnaisesti vesiastioita on muuallakin, mutta nämä kaksi säilyttävät suosionsa kuukausi ja vuosi toisensa jälkeen. 

Kissoilla pitäisi olla aina tarjolla raikasta vettä eikä kissojen vesiastiaa kannattaisi pitää ruokapaikan lähellä (näin olen jostain lukenut). Vesi tulee vaihtaa kerran päivässä, mutta minä olen huomannut, että se seissyt vesi on jostain syystä parempaa. Siispä satunnaisesti vettä käydään hörppimässä jos aamulta on jäänyt puurokattila likoamaan tiskialtaaseen. 

Millaisia juomapaikkoja ja astioita teiltä löytyy? 

Kuka on kukin?

Naukulassa

Lienee aika paljastaa tuntomerkkejä Naukulan pojista. Naukulan FB-liveä seuranneille osa tuntomerkeistä saattaa olla jo tuttujakin. 

Pinkkitassun Ursus (EUR n 22*):

Ursus on esikoinen. Hänessä on nallemaista pyöreyttä, josta nimikin on saanut alkunsa. Ursuksella on hieman pörröisempi turkki kuin veljellään. Ursuksen selästä löytyy perhoskuvio ja otsaa koristaa W. Vähän niin kuin Weasley (Harry Potterin lukijat lienevät samaa mieltä?).


Pinkkitassun Uuno (EUR d 22*): 

Pinkkitassun Uunon tunnistaa parhaiten Leijonakuninkaan ulkomuodosta. Hänessä on asennetta. Hänellä on aina nälkä ja hän osaa pitää puolensa. 


Pinkkitassun Urmas (EUR n 22):

Urmas on pentueen toinen ruskeatabby. Hänen otsaansa koristaa M-kirjain ja hänen selkäänsä näyttäisi muodostuvan sydänkuvio, kuten emollaan Hertalla. Urmas on utelias ja aina valmis painimaan. 

Pinkkitassun Gilles (EUR n 24): 

Neljäs Naukulan poika on Pinkkitassun Gilles. Hän on edellisiä suurempi ja hänellä on eri kuvio. Hänet tavataan useimmiten norkoilemasta herkkukaappien lähistöltä ja hän onkin saanut lempinimekseen herkkupeppu tai herkkutikkumies. 

Tämän jälkeen tunnistaminen on helppoa, eikö? Ainakin kahden osalta. 


Selitykset lyhennyksiin: 

EUR = Eurooppalainen, aikaisemmin Eurooppalainen lyhytkarva
n = väri, ruskea 
d = väri, eli tässä tapauksessa punainen
22 = kuvio, eli tabbykuvio
24 = kuvio täplikäs

Vuoropuhelu

Sulo ja Namu

Sulo: Voitko mennä kattoo sinne?

Namu: Niin mitä? 

Sulo: No sitä et onks ne vielä siellä?

Namu: Ai se raksukippoko?

Sulo: No ei kun ne pelottavat! 

Namu: Ei siellä oo mitään pelottavaa. Siellä on Hertta ja pojat. 

Sulo: No en kyllä vielä haluu nähdä niitä. Paitsi Hertta saa kyl tulla tänne isojen puolelle.  

Namu: Enkä mä haluais nähdä tota koko ajan täynnä olevaa raksukippoa josta mä en muka saa ottaa. 

Sitten kuvia pennuista: 

Iloa viikkoonne!

U-UU Poikabändi

Hertta and the boys

Pojilla on nimet. Ensimmäisenä syntynyt, hän, jolla on perhoskuvio niskassaan on viralliselta nimeltään Pinkkitassun Ursus (EUR n 22 eli eurooppalainen ruskeatabby, n kertoo siis värin ja 22 kuvion). 

Seuraavana syntynyt, punainen poika, on viralliselta nimeltään Pinkkitassun Uuno (EUR d 22 eli eurooppalainen punatabby). 

Kolmas pojista, hän jolla on sydän kuviot kyljissään, on Pinkkitassun Urmas (EUR n 22 eli eurooppalainen ruskeatabby). 

Yritän laittaa FB-sivuillemme live-lähetyksiä ja jotain myös YouTube -kanavallemme. Vaikka blogi saattaa päivittyä hitaammin, muualla saattaa olla kuulumisia. 

Iloa viikkoonne! 

MummU ja mummI

NamU ja NoomI

Kun sukuun syntyy pienokaisia, se aiheuttaa aina hieman päänvaivaa. Miksi kutsutaan isovanhempia? Näiden lähempien, samassa taloudessa asuvien, suhteen se on ratkennut. 

NamU on MummU ja nyttemmin siis myös ISOmummU. Vaikka taannoin hän itse ehdottelikin Mumszaaaaaaaaaaaamu -titteliä itselleen, me muut perheenjäsenet koimme sen turhan hankalaksi ääntää ja ennen kaikkea muistaa oikea kirjoitusasu. 

Sanoisin kyllä, että itse ehdottamani sopisi paremmin. 

Noomi taas on nuorekas, ei niinkään mummun muotoinen, joten hän on ilmiselvästi mummI. Omasta mielestään häntä voisi kutsua ihan vain Noomiksikin. Hän kun ei millään vielä ymmärrä, että hänestä tuli jo mummI. 

Sulo puolestaan voi olla ihan mikä vaan, kunhan herkkutikkupalvelu pelaa. Niin ja ulkoilu. Tänäänkin Sulo oli valjastelemassa, mutta siitä ei tullut kuvia napattua. 

Hertta on Hertta ja pojillakin on jo nimet. Pinkkitassun kasvattaja onkin ne jo IG:n puolella paljastanut, joten minäkin voin. Pysykää siis kanavalla. 

Uusia taitoja

Korvat, silmät ja pienet tassukat

Tuntuu ettei aamulla otettuja kuvia voi enää illalla julkaista, kun päivän aikana on tapahtunut aina niin paljon. Pojat kehittyvät silmissä. Edellisessä postauksessa kerroin, että poikien kuulo on varmasti parantuntu, kun Hertta heille niin kurnuttelee. Tänään en enää siitä niin varma ollutkaan, kun toiset vain vetelivät sikeitä vaikka Hertta oli asioillaan ja minä imuroin pentukopan vieressä. 

Silmät ovat auenneet ja nyt sieltä rakosista varmasti jo jotain näkeekin. Tuntuu että pienet tassut hamuaisivat jo vähän leikkiinkin. Ja veljen korvasta on tietty kiva puraista pienellä hampaattomalla suulla. 

Sitten sekalaisia kuvia, olkaa hyvät. 

Nyt menen punnitsemaan pojat ja sitten höyhensaarille. Hyvää yötä!