Minulla on nyt sellainen käsitys, että Namu herättää lapsensa välillä ihan tahallaan. Joko kertoakseen kuinka ihania ovat tai vaihtoehtoisesti kysyäkseen rakastavatko pienoiset emoaan. Parempaa herätyskelloa ei ole kuin se, että aamulla pentukopasta alkaa kuulua tämän pienen perheen puheensorinaa. Kurr, kurr, piip, iik, kurrrr, miau. Pienen yhteisen keskustelutuokion jälkeen on ruokailuhetki ja sitten alkavat treenit. Pienet harjoittavat nyt kävelyään niin, että töistä palattuani hämmästelin huimaa kehitystä askelluksessa.
Myös Sulon on nähty askeltavan pentuhuoneessa aiempaa ennen. Mutta tiedättekö mitä, Sulo on äärimmäisen kiltti poika. Vaikka Namun raksukupit kiinnostavat kovin, myös kieltoja kuunnellaan. Ainakin joskus.
Pahoittelen videon pimeää kuvaa, sitä ei ole käsitelty eikä muokattu ja tällaista täällä (Naukulassa, Suomessa) nyt vain on.