tiistai 29. marraskuuta 2016

Kello on jo viisi

lapset herätkää

Minulla on nyt sellainen käsitys, että Namu herättää lapsensa välillä ihan tahallaan. Joko kertoakseen kuinka ihania ovat tai vaihtoehtoisesti kysyäkseen rakastavatko pienoiset emoaan. Parempaa herätyskelloa ei ole kuin se, että aamulla pentukopasta alkaa kuulua tämän pienen perheen puheensorinaa. Kurr, kurr, piip, iik, kurrrr, miau. Pienen yhteisen keskustelutuokion jälkeen on ruokailuhetki ja sitten alkavat treenit. Pienet harjoittavat nyt kävelyään niin, että töistä palattuani hämmästelin huimaa kehitystä askelluksessa. 


Myös Sulon on nähty askeltavan pentuhuoneessa aiempaa ennen. Mutta tiedättekö mitä, Sulo on äärimmäisen kiltti poika. Vaikka Namun raksukupit kiinnostavat kovin, myös kieltoja kuunnellaan. Ainakin joskus. 


Pahoittelen videon pimeää kuvaa, sitä ei ole käsitelty eikä muokattu ja tällaista täällä (Naukulassa, Suomessa) nyt vain on. 

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Reipasta ulkoilua

pienessä pakkasessa

Kävimme tänään Sulon kanssa tarkastamassa kotipihan tilanteen. Tärkeät paikat todettiin edelleen tärkeiksi. Tutkimme yhden sadevesikaivon, yhden oravapuista ja grillipaikan laatoituksen. Myös kivi oli paikallansa. 





Sulo joutui myös hieman murisemaan jollekin ohikulkijalle, joka kehtasi kävellä noin 30 metrin päässä sijaitsevalla julkisella kävelytiellä samanaikaisesti kun me yritimme tarkkailla rauhassa tipuja ja oravia. Pöyristyttävää. Kerrassaan pöyristyttävää, tuumasi Sulo. Sitten olikin jo tassuilla kylmä ja piti mennä kipin kapin kotiin. 

lauantai 26. marraskuuta 2016

Ruokahommat

Naukulassa

Aluksi vähän jännitin kahden, anteeksi kolmen ruokapisteen taloudessa elämistä. 

Ensinnäkin on se Namun maitobaari ja siellä käy vilinä ja vilske aikalailla kokoajan. Sitten on se Namun ruokapiste pentuhuoneessa (joka aikaisemmin makuuhuoneenani tunnettiin) ja sitten on Sulon ruokapiste alakerrassa, siinä missä aina ennenkin. 




Kaikki sujuu hyvin, vaikka Namun raksubaarissa yrittääkin ajoittain vierailla varsin iso ruskeatäplikäs vauva. Niin ikävä ihminen olen, että laitan pienten punnituskipon raksujen päälle ja vauva joutuu raksujen sijaan katselemaan hieman pentukopan elämää. Vauva ei tästä silti ole nokkiinsa ottanut. Ruskeatäplikkään ainoa ongelma tuntuu olevan ikävä. 

No joo-o, mamma, kyllä mä sustakin tykkään,
mutta mä haluaisin Namun. 

Nuuh, mä tuoksutan tässä mun ihanaa Namua.
Älä häiritse, sammuta ne valot taas vaan. 

Onneksi Namu vierailee Sulon luona ja selvästi rohkaisee Suloa tulemaan myös pentukopan reunalle. 

perjantai 25. marraskuuta 2016

Tunti tunnilta

tapahtuu

Pentukopan elämän seuraaminen on huikeaa. On käsittämätöntä miten nopeasti pienet kissanpennut kehittyvät. Aivan käsittämätöntä. Siellä hoidetaan tassuja, on otettu ensimmäiset painimatsit, seurataan ulkopuolista elämää katseella ja mitä vielä. 




Kaikilla on nyt nimet. Pojat ovat Pinkkitassun Nathan ja Noël, tytöt saivat nimensä eilen ja ovat Pinkkitassun Natalie, Nanette sekä Pinkkitassun Noomi. 

Kyllä nyt kelpaa! 

Jostain syystä minun tuntuu nyt olevan täysin mahdotonta saada kuviin oikeita värisävyjä. Täytyy toivoa, että tilanne muuttuu kun elämä muuttaa pentukopan ulkopuolelle. Hyviä kuvia toivon myös tulevilta vierailta, ihan vain vinkiksi mainittakoon. En osaa myöskään tarttua kameraan ja tämänkin postauksen kuvat ovat puhelimella otettuja, se nimittäin on aina mukana päivittäisiä videoita varten. 

torstai 24. marraskuuta 2016

Nisät

Namun ja Sulon

Sulhasen (Feronian Cajanuksen, EUR d 22) käynnistä lähtien minä olen tarkkaillut Namun nisiä. Niistä kuulemma näkee aika varhaisessa vaiheessa onko naaras kantavana. Koska itse olen näissä asioissa kokematon, olen myös lähettänyt nisäkuvia kasvattajan iloksi. 




Välillä olin sitä mieltä, että Namu on kantavana ja välillä taas ajattelin ettei ole. Jossain vaiheessa keksin verrata Namun ja Sulon nisiä keskenään. Eroa oli! 


Raskauden loppumetreillä ei ollut enää epäilyksiä asiasta ja silloin Namun nisät tuntuivat selvästi kun silitti vatsapuolelta. Niiden päähän oli ilmestynyt valkoinen vahatulppa suojaamaan niitä. 


Nisiä tarkkailen edelleen, nyt kuitenkin eri syystä. Emolla on olemassa myös nisätulehduksen vaara ja vaikka se on hyvin hoidettavissa, on kuitenkin tärkeää huomata se mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Nisätulehdus tuo tullessansa kuumeen ja emo saattaa mennä heikkoon kuntoon ilman sopivaa lääkitystä. 


Onneksi mitään nisätulehdukseen viittaavaa ei ole ilmassa (kop kop koputtaa puuta), vaikka aika kalutulta Namun vatsa näyttääkin kun nisien ympäriltä ovat karvat kaikonneet.  

PS: You Tubessa pari pentuvideota tältä päivältä. Pääset sinne klikkaamalla oikean sivupalkin kuvaa. 

tiistai 22. marraskuuta 2016

Tylsää

ja tassupesu

Vielä eilen Sulolla oli varsin tylsää. 


Mutta jo tänä aamuna ilme muuttui iloiseksi! Namu lähti aamuiseen juoksukisaan ja sen lisäksi Sulo pääsi (vahingossa) Namu-emon ravitsevalle raksukipolle. Nam! 

Ja koska tiedän lukijakunnassa olevan tassufaneja, kerron vielä, että yhdeksänpäiväinen osaa jo hoitaa tassujaan. 



Touhukasta tiistaita kaikille! 

maanantai 21. marraskuuta 2016

Siivouspäivä

Lattiat kans, sanoo Sulo

Tänään meillä on siivouspäivä. Imuri hurahti käyntiin heti aamusta ja Sulo oli sitä mieltä että lattiatkin voisi pestä kuraisista tassunjäljistä. Olin nimittäin nostanut keittiön juoma-astian ylös tiskipöydälle - väärään paikkaan - josta Sulo sen sitten ystävällisesti alas mätkäisi. Astia säilyi ehjänä ja se oli putoamishetkellä täynnä vettä. Tästä ystävällisestä huomautuksesta intoutuneena, päätin sitten pestä myös kylpyhuoneen lattian. Työnjohdon tarkassa valvonnassa. 



Pennut eivät olleet imurista moksiskaan ja Namu tuskin jaksoi päätään nostaa vaikka ihan vieressä olin. Toisaalta miksi nytkään hötkyilisi kun ei koskaan muulloinkaan. 



Pinkkitassun N-pojat ovat saaneet nimet, Nathan ja Noël. Tyttöjen nimet ovat kasvattajalla vielä harkinnassa. 

PS. Otto Kulta, kaksi ehdottamaasi nimeä päätyivät nimiksi eli Marlene ja Noël! 

lauantai 19. marraskuuta 2016

Sääntö

mikä sääntö

Kuules nyt pikkupoika,
täällä on sellainen sääntö,
ettei mihinkään joulukuvauksiin ryhdytä. 
Meidän joulukorteissamme ei ole pentuja. Mutta olisi sinne kuoreen voinut yhden jouluisen pentukuvankin sujauttaa, mutta kun ei niin ei. Joulumyssynkin ostin ja pakastin sitä muutaman päivän, jotta varmasti puhdistuisi mahdollisista pöpöistä. 

perjantai 18. marraskuuta 2016

Luottavainen emo

ja utelias Sulo

Sulo käy pentuhuoneessa edelleen vain valvotusti, mutta omin tassuin, silloin kun haluaa. Namun mielestä Sulo on niin luotettava tyyppi, että antaa Sulon katsella pentusiaan vaikka itse olisi huoneen ulkopuolella. Sulon mielestä on epäreilua, että Namulla on tarjolla maukkaampia raksuja. 

Ne  on ihmeellisiä. Siis ihmeellisiä.

Mamma, sun sihtis on nyt vähän hukassa, mutta menköön nyt tän kerran kuitenkin.


Ei oo pelkästään Sulo sihti kateissa, katto nyt näitä värejä! 

Namu käy nyt selvästi enemmän kierroksella myös pentuhuoneen ulkopuolella, alakerrassakin on käynyt muutamaan otteeseen. Ensimmäisinä päivinä Namu ei poistunut pentuhuoneesta lainkaan, ei edes pentukopasta (paitsi vessaan 1 krt/pvä). Nyt Namu saattaa ajoittain jopa lepuutella kopan ulkopuolella lattialla kun pennut nukkuvat ja keräävät voimia seuraavaa maitobaarikeikkaa varten. 

torstai 17. marraskuuta 2016

Tuoksuterveiset

Sulolle

Välillä sitä ihmettelee itsekin kuinka ei heti ymmärrä itsestäänselvyyksiä. 
Eilen onneksi ymmärsin, Sulo tarvitsee tuoksuterveiset pentupesästä. Siispä vaihdoin alusen ja sen sijaan, että olisin laittanut sen heti pesukoneeseen, laitoin sen Sulon tutkittavaksi. Sulo tutki sitä tarkkaavaisesti ja pitkään, sen jälkeen ei murinoita ole kuulunut kun Sulo on pentuhuoneessa käynyt. 

Ai nää on näitä puhtaita. 

Kylläpä ne sottaa noin pieniks.
(Oikeasti eivät sottaa yhtään, Namu hoitaa kaiken esimerkillisesti)

Noita vois oikeestaan tuijottaa vaikka kuinka. 




Onhan nämä pelottavia, jos ei ole tutustunut lähemmin. 


PS: Naukulan You Tube -kanavalta löytyy lisää pentuvideoita.

PS2: Kaikka ovat täydellisiä punatabbyjä, minulta vaan on hieman värit kateissa. Onneksi on 14-viikkoa aikaa opetella. 

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Ulkoilun riemua

Sulo ulkoilee

Sulo-pojalla kävi tuuri. Viimeisimmällä ulkoilukerralla Veeti-koira oli ulkona isäntänsä kanssa. 

Veeti! Mä nään Veetin.

Nyt nopsaan. 

Mamma, mä HALUUN Veetin luo. Päästä. 

Tuu nyt mamma!

Terve Veeti, mä oon Sulo. Muistatkos?

Muisti! 

Sano mua rohkeeks kissaks! 

Puolu-täti on opettanut Sulon sekä rakastamaan koiria, että myös puhumaan koiraa. Kun Sulo oli mukana Veeti ei minuakaan haukkunut. 

tiistai 15. marraskuuta 2016

Onnea Hoot ja Iit

Kaksivuotissyntymäpäivä

Pääsin tiukan seulan ja opiskelun jälkeen ensimmäiseen synnytykseen tasan kaksi vuotta sitten. Silloin Pinkkitassun Edina (EUR e 24) synnytti neloset, Pinkkitassun H-pentueen. 

Hoot eli vasemmalta oikealle Tindra, Namu, Hilda ja Hartsa. 

Siitä alkoi pitkä odotus. Joulukuussa paljastin, että Sulo saa tänne kaverin. Serkkulikkansa Pinkkitassun Hagarin (EUR d 22) eli Namun. Neljäntoistaviikon ikäisenä Namu muutti Naukulaan. Yhteinen sävel löytyi nopeasti


Nyt Namulla on kaksipäiväinen pesue, Pinkkitassun N-pentue. Punatabbyjä kaikki viisi, kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Ensimmäinen syntyi klo 12:00 ja viimeinen klo 15:38. Eli keskellä päivää kuten myös H-pentue. 



Namu on äitinä omistautunut ja keskusteleva. Niin on kiire hoitaa ja ruokkia, että tuskin ehtiin vessassa käymään. Pentuhuoneessa on tarjolla kaksi vessaa, kuomullinen ja kuomuton. Eivät kelpaa. Namu haluaa käyttää sitä samaa mitä aina ennenkin. Minä toimin ovimiehenä.

Joo-o Namu, mä tiiän että lupasin auttaa,
mutten tiennyt että ne on noin pelottavia ja että niitä tulee noin monta. 

Sulo on iloisesta perhetapahtumasta edelleen hieman järkyttynyt. Käymme yhdessä katsomassa pentuja, Sulo sylissäni muristen. Namuun Sulo suhtautuu kuten ennenkin ja Namu ei ole Sulon touhuista moksiskaan. Luottamus on kova. Olen aivan vakuuttunut siitä, että aika auttaa ja kohta Sulo suorastaan vaatii päästä pentuja katsomaan. Sisimmissään meidän täplämassu on hieman ujo poika. 

H-pentueen lisäksi kaksi vuotta sitten syntyi Pinkkitassun kissalaan myös I-pentue. 

💖💖💖💖

Paljon onnea kaksivuotiaille H ja I -pennuille! 

💖💖💖💖

PS: Mikäli haluat lukea mistä Namu sai nimensä, voit tehdä sen täältä. 

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Erilainen isänpäivä

Naukulassa

Meillä oli erilainen isänpäivä. Isäni nukkui pois heinäkuun lopussa ja tänään sijoituskissana Naukulassa asusteleva Pinkkitassun Hagar (EUR d 22) synnytti viisi pentua. Punatabbyjä kaikki. 

Ensimmäiset kolme ja Namun huilitauko. 

Olemme väsyneitä mutta onnellisia. Kyyneleet ovat herkässä, sillä kertoisin niin mielelläni tämän uutisen isälleni. 


lauantai 12. marraskuuta 2016

Rauhallista odotelua

Lauantaina

Täällä on vietetty varsin rauhallista lauantaipäivää. Niin jäivät käymättä lemmikkimessut, elmat ja muut, niin myös yhdistyksen syyskokous. Vaan mikäs täällä on päivystäessä kun on niin hyvää seuraa. Komeaa ja paksua. 



Huomenna on Namun laskettuaika ja jos menee paljon yli, niin epäilen, etteivät Namun jalat ylety kohta maahan. Sen verran on vatsa pyöreä. 

perjantai 11. marraskuuta 2016

Tilannekatsaus

Naukulassa

Naukulassa elelee edelleen kaksi kissaa ja yksi nuhanenä mamma. Tälle viikolle oli jos jonkin moista puuhaa, mutta tekemättä jäi. Syyskauden toinen flunssa vei terät, eikä oikein jaksa tehdä muuta kuin rapsuttaa kissoja. Namu (+1,5 kg) on tilanteeseen tyytyväinen, mutta Sulo kaipaisi enemmän toimintaa. 


Lähetämme onnittelut Sulon Mesi-mammalle, joka on viime yönä pyöräyttänyt Pinkkitassun M-pentueen, neloset, kaksi + kaksi. 

Onnea, onnea, onnea, onnea! 

Lankutan tässä sitten aikani kuluksi, Mamma, katto kellosta onko minuutti jo mennyt?

Namu tulee synnyttämään Pinkkitassun N-pentueen. Tuleekohan sieltä, Pinkkitassun Namu, Pinkkitassun Naukula ja mitä vielä. 


tiistai 8. marraskuuta 2016

Riehat

ja riehut

Nyt eletään ihan parasta aikaa vuodesta. Ainakin Sulon mielestä. On ensilumi, se pöllyää ja on kirpsakasti pakkasta. Sulo nauttii. Hyökkää lumeen, kaivaa, pyörii ja hyörii.  









Toivon, että tulevana viikonloppuna pääsen taas ikuistamaan Sulon lumiriehaa. Ei tarvitsisi sitten vanhoja kuvia näyttää ja käyttää. 

PS. Kuvat otettu 30.12.2014 jolloin Sulon peräpää oli vielä hieman raskaampi ja kaulasta rapsuteltu karvat. Yhdessä kuvassa kaulan tilanne näkyy aika hyvin. Syy rapsutteluunhan ei koskaan selvinnyt, kastorointi ja Namun saapuminen lopettivat Sulon rapsuttelun kuin taikaiskusta.