Rotunainen

Helmin kappale

Marianne haastoi mukaan hauskaan haasteeseen, keksimään mikä kappale kuvastaisi Naukulan Helmiä ja pohdinnan jälkeen päädyimme Lea Lavenin kappaleeseen Rotunainen ja se menee näin:

"Mä olen rotunainen
Kenties erilainen
Kuin nuo sata muuta
Jotka tuntenut sä oot
Mä olen rotunainen
Ihan hyvänlainen
En soita sulle suuta
Enkä hankalakaan oo

En ole leidi, enkä missityyppinen
mä olen nainen vaan, sä vielä huomaat sen
en ole kultturelli, naturelli näin olen minä vaan
En ole leidi, enkä missityyppinen
En tunne teoksia Dostojevskien
Vaan ihan kummasti, mä herraseuraa saan

En ole leidi, enkä missityyppinen
Mä tiedän Tsaikovskin, vaan teoksia en
En ole kultturelli, naturelli näin olen minä vaan
En ole leidi, enkä missityyppinen
En ole edes alle kaksikymppinen
Ja ihan kummasti, mä herraseuraa saan

Mä olen rotunainen
Kenties erilainen
Kuin nuo pari muuta
Jotka tuntenut sä oot
Mä olen rotunainen
Ihan hyvänlainen
Jos soitan vähän suuta
Muuten hankala en oo

En ole leidi, enkä missityyppinen
Mä tiedän Tsaikovskin, vaan teoksia en
En ole kultturelli, naturelli näin olen minä vaan
En ole leidi, enkä missityyppinen
En ole edes alle kaksikymppinen
Vaan ihan kummasti, mä miestä näinkin saan"

"Siis virtuaalisesti vaan pojat, pliis"

Uusi herätys

uusi ruoka

Naukulassa ovat asiat mallillansa. Helmi sai nauttia aamiaisensa normaaliin aikaan kello 6.30. Sen jälkeen oli vuorossa pienet torkut ja uusi herääminen. Ja kun kerran uudelleen herätään, täytyy toki saada uusi aamiainenkin.

Sitkeiltä vaikuttivat, mutta upposivat hyvin!

Muisto

noin kymmenen vuoden takaa

Aamuisella blogikierroksellani luin uutisia Sulosta. Juttua lukiessani tuli mieleeni Helmin vastaava operaatio ja sen seuraukset. En muista olenko tästä koskaan muualla kuin jonkun blogiystävän kommenttiboksissa kertonut, joten ehkä nyt on aika. Jos toistan itseäni, niin yrittäkää kestää!

Helmi vietiin suhteellisen nuorena steriloitavaksi. Operaatio sujui hyvin, ja kotiin tultiin kauluri päässä. Hetken asiaa hämmästeltyään, keksi Helmi selkeästi kaulurinsa hyötykäytön. Tassulla raksukippo kumoon ja raksut kasaan lattialle. sitten töttörö raksujen keskelle ja rivakkaa päänheilutusta. Mukavasti raksut levisivät ympäri asuntoa ja niiden perässä oli niin kiva juosta ja metsästää parhaimmat makupalat suuhunsa. Tämä kun toistui useita kertoja päivässä, niin töttöröstä eroon pääseminen ilahdutti loppujen lopuksi enemmän minua kuin Helmiä!

Sinänsä ajankohtainen juttuhan tämä on, koska operaation tarve huomattiin ensimmäisen kerran pääsiäisenä 2004.

Kuvassa Wilma ihmettelee mikä tuohon pikkuseen nyt on mennyt, ja Onni kävelee kyllästyneenä pois paikalta. Helmi Hempukka oli Onnin kimpussa koko ajan ja kyllähän se nyt vähemmästäkin tympii.

Oikein hyvää ja rauhallista pääsiäistä kaikille!

Herätys!

Nyt on aamu!

Mainitsiko joku, että pääsiäisenä voisi nukkua pitkään? Muistanko väärin? No ainakaan se ei ollut Naukulan Helmi. Helmillä oli ihan toiset suunnitelmat.

Nyt on todistettuna myös se, että minut voi herättää aamupesun ääniin, kehräykseen ja maiskutukseen. Että ei muuta kuin volyymia koneeseen... Video on taas kallellansa, mutta eiköhän tästä jonkinmoisen käsityksen saa.

Pääsiäisloma

alkoi nyt

Meillä alkoi nyt pääsiäisloma. Vietämme sen kotosalla, nautimme toistemme seurasta ja nukumme pitkään. Ehkä nautimme myös herkun tai kaksi. Aurinkoakin odotamme ja lämpimiä kelejä!

Bloggailukin varmasti jatkuu tauotta pääsiäisen ajan, joten emme vielä mitään toivottele. Paitsi mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille!

Varattu

Bloggaajan paikka

Lähtiessäni Helmin hakureissulle, oli minun otettava tietokoneeni mukaan, jotta pääsin blogeihin. Sekä muiden, että omaani. Ilmeisesti myös Helmillä oli ollut vierotusoireita ja kavereiden kuulumisia piti päästä lukemaan.

 

Eipä siinä sitten auttanut kuin minun odottaa vuoroani.

Oma koti

Kullan kallis

Vaikka mummola on selkeästi Helmin mieleen, on oma koti silti kullan kallis. Se tuli selkeästi todistettua, kun kuljetuslaatikon ovi avattiin jälleen kotona eteisessä. Vapautumista säesti hurja hurina. Helmin tavaramerkki. Joka paikka oli tutkittava tarkasti, eikä nukkumaankaan malttanut oikein mennä.

"Hyvät naiset ja herrat, mä oon nyt kotona."

Nyt vietetään rauhallista aamupäivää. Kukin tavallansa. Toinen päiväunilla omassa saunassansa, toinen puuhastellen.

Huonot unet

Yhdessä jälleen

Viime yö oli rankka. Vietimme sen Helmin kanssa yhdessä täällä mummolassa. Täällä meillä on käytössämme 80 cm leveä sänky ja sängyn vieressä on kirjoituspöytä.

Kun Helmi toipui jälleennäkemisestä ja tuli pois television takaa, kului loppuilta ja yö huristen. Vaikka Helmin unet alkoivat sohvalla, jatkuivat ne pätkittäin sekä minun tyynyni vierellä että kirjoituspöydällä. Välillä oli kuitenkin katsottava minua kovin tarkasti, ihan kuin ei olisi Helmi uskonut mammansa paluuseen. Sitten piti tulla viereen, sitten taas hypätä tyynyni vierestä kirjoituspöydälle. Ihan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi, niin aamu kuudelta meidät herätti fasaani, joka availi kurkkuaan ihan ikkunan edessä. Tiedä vaikka olisi Helmille laulanut, ainakin toinen tarkkaavaisena esitystä katseli.

Nyt minä olen hereillä, koko muu perhe samoin. Väsynein on Helmi, jonka yö meni aivan mammansa tarkkailuun.

Kuva on viime elokuulta, mutta niin totta edelleen.

Täyshoidossa

Mummolassa

Helmi pääsi maanantai-iltana Mummolaan.

Koppaan meno ei ollut tälläkään kertaa mukavaa, automatka sujui aika mukavasti. Pieniä välihuomautuksia piti toki antaa. Kun kopan ovi avattiin Mummolan olohuoneessa ja Helmi ymmärsi missä on, oli riemu rajaton. Helmimäisen selkeästi.

Ensin tutkittiin onko vessa paikoillansa. Entä ruokakuppi valmiina?  Löytyykö vesi entiseltä paikaltansa? Miltä pienet nokoset papan sängynpeiton alla maistuivatkaan? Onko sauna edelleen paikoillansa?

Ja jos joku tietää sen ilmeen kun lapsi on päässyt mieluisaan paikkaan ja toivoo oman mammansa jo lähtevän, voin vannoa, että Helmi näytti juuri siltä.

"Heippa, sä voit jo mennä."

Jälleennäkeminenkin sujui totuttuun tapaansa, minun ääneni kuultuaan, Helmi meni kipinkapin television taakse piiloon. Koppamatkailu ei ole kivaa, ja mummolassa on niin mukavaa!

Päiväpeitolla

makuuhuoneessa

Vaikka yleensä Helmin iltapäiväunet otetaan saunassa ja sieltä tullaan alas iltaruokaa kärkkymään noin klo 18, niin joskus tekee rutinointuneinkin kissa uusia suunnitelmia. Viikonloppuna kun ilta-aurinko paistoi niin ihanasti makuuhuoneeseen, siirtyi sinne myös Helmi.

"Mamma kyl mäkin voin joskus tehdä muutoksia mun suunnitelmiin." 

 

 "Oikeesti voin mä!

Ai mitä? Sä julkaset mun kainalokarvakuvan?!"

"Mul on aika hyvät kainalokarvat ryijyn lisäks, eiks vaan?" 

Helmi toivottelee kaikille hyvää alkanutta viikkoa ja toivoo lämpimämpiä kelejä!
Mammansa kans.

Kylvyssä

Auringossa

Tähän aikaan päivästä on hyvä nauttia kylvystä. Ottaen huomioon Helmin mieltymykset, puhumme aurinkokylvystä.

"Masukarvat tarvii kylpyä." 

 

"Mun aivot tarvii kylpyä kans."

"Ai terve! Aurinkoista sunnuntaita sulleki!"

Nyt olet nähnyt Helmi-neidin kylvyssä, aah ihanaa.

Tapoja

ja pöytätapoja

Koska kenellekään ei liene epäselvää, kuka on Naukulan johtajatar, voin hyvin paljastaa  lisää (huonoja?) tapojamme.

Se on Helmi, joka määrittelee missä kulloinkin haluaa nauttia ateriansa. Vaihtoehtoja on kolme: keittiön valkoinen pöytä, olohuoneen ruokapöytä ja lattialla olohuoneessa viinikaapin edessä. Määrittely toteutetaan niin, että mennään sille paikalle siksi aikaa kun minä valmistelen aterian (suoraan pussista) sekä insuliinineulan käyttökuntoon.

Tänään paikaksi valikoitui keittiön valkoinen pöytä.

 

Ennen aamiaistaan Helmi nautiskeli hieman maissia.

Mummo oli kasvattanut ja lähetti tuliaiseksi.

Seuraavaksi on mamman vuoro, vaikkapa kaurapuuroa auringon valtaamassa keittiössä? Ihanan auringonpaisteen varjopuoli tuntuu nyt olevan pakkanen, sitä on tänä aamunakin tässä hetki sitten katsottuna - 13 astetta Celsiusta.

Robertin ryijyhaaste

Naukula osallistuu

Täällä päätettiin osallistua Robertin ryijyhaasteeseen, sillä se tuntui oikein oivalta haasteelta.

Helmi kehräsi tyytyväisenä osallistuessansa mukaan haasteeseen. Jotain vaikutusta saattoi olla vastanautituilla maharapsuilla sekä ulkona olevalla auringonpaisteella.

Kova hinku

ulos

Helmillä on maaliskuu ja ulos tekee mieli. Harmi vaan, että sääherra ei ole ollut suosiollinen. Yleensä nenää ei pistetä ulos lainkaan, helistetään vaan päätä rivakkaan ja poistutaan paikalta. Joskus käy kuitenkin vahinko ja ulos mennään kovallakin pakkasella. Aurinko varmasti hämää.

Kokovartalo jähmetys iskee kyllä nopeasti ja takaisin sisään on tultava vauhdilla. Vielä ei lekotella parvekkeella lempipaikalla vaikka aurinko pilkistelee kivasti. Helmi selkeästi kokee tulleensa huijatuksi.

Hassutuksia

Lisää hassutuksia

Kerta kiellon päälle, eikö?

"Mamma pitäiskö sun hankkia jotain mielekästä tekemistä?"

Helmet saivat mamman hieman villiintymään. Pakko oli kokeilla jotain muutakin viikonloppuna. Yhteistyöllä sujui tämäkin homma mallikkaasti. Mutta näkeekö joku toinenkin Helmin katseessa hieman sääliä?

Itse koriste kiinnosti kyllä, vaikkei sitä näistä kuvista ehkä nyt niin näekään.

"No joo, onhan tää tälleen ihan kiva." 

 

Nyt rauhotumme ja siirrymme rapsuttamaan kissaa.

Napattiin haaste

Tuulisilta pojilta

Me napattiin itsellemme haaste, että kiitti vaan Tyrsky ja Muisku! Näihin kysymyksiin vastasi Helmi.

Kysymykset tulivat pojilta, vastaukset oman kirjastomme kirjojen nimistä.

1. Kuvaile itseäsi: Kissan salaperäinen elämä
2. Kuinka voit: Kissa vieköön
3. Kuvaile asuinpaikkasi: Suomalainen huone
4. Mihin haluaisit matkustaa: Vanha Porvoo
5. Lempivärisi: Musta
6. Paras vuorokauden aika: Aamiainen - nautiskelijan ateria
7. Mitä elämä sinulle merkitsee: One hundred ways for a cat to train its human
8. Mitä pelkäät: Sukellus
9. Lempiruokasi: Mustat kalat
10. Jos elämä olisi tv-ohjelma mikä sen nimi olisi: Perhe on paras
11. Mottosi: Sooloilua

Tämä on sen verran mukava haaste, että toivottavasti sen täältäkin joku nappaa.

PS. Tähän on myös vastattu lokakuussa 2010 - että niin se aika vaan lentää!

Helmet

Kuvasatoa

Minä lupasin viikolla kommenttiboksissa ottaa viikonloppuna kuvia H/helmistä. Tämä valokuvaussessio meillä oli eilen. Hauskaa oli, ainakin minulla. Epäilemättä täällä blogissa tullaan näkemään tämän valokuvaushetken kuvia myöhemminkin.

Helmin mielessä vierähti selvästi useita ajatuksia aiheesta.

"Mamma mitä nyt?! Nää helmet on ihan liian painavat."

 

"Kenen idea tää nyt sit oli?"

 "Paras antaa sen ottaa pari hyvää kuvaa ni sit se yleensä lopettaa."

"Ei kai noi tirpat nää? Vähä noloo."

"Mistä näitä helmiä oikein tulee?" 

 

Kiitos vaan Pepi hyvästä ideasta!

The Helmi Show

Paikka auringossa

Ihanaa viikonloppua kaikille. Aurinko paistaa ja kaikilla on hyvä mieli. Aamushow hoidettiin asiallisesti keittiön pöydällä auringossa. Nyt kun Helmi on palveltu, Helmin fanipostiin eli edellisiin kommentteihin vastattu, on mammankin vuoro nauttia aamiaista.

Täällä Naukulassa tärkeysjärjestys on aina selvä.

"Tärkeimmät syö aina ensin, niin kuin nyt mä."

"Tassu ylös se kuka on tärkein." 

 

"Hiffasitteko jo?" 

"Se oon mä, mä, mä, mä." 

Mukavaa ja ihanaa viikonloppua kaikille Naukulan lukijoille. Aurinko paistaa ja kaikilla on hyvä mieli!

Harvinaista herkkua

Yhteiskuvia

Harvemmin sitä on päästy Helmin kanssa yhteiskuvaan. Eräänä viikonloppuna niin kuitenkin tapahtui, kiitos vierailulla olleen ystävän. Kyseessä siis mamman ja Helmin leikkituokio.

"Voi ei. Nyt me joudutaan samaan kuvaan.

Entäs jos mä pysyttelen tuntemattomana?"

"Mä leikin etten mä tunne tota ku sil on tukkaki vissiin taas kampaamatta."

Tässä tädit leikkivät.

Nätti nakuna

vai miten se nyt meni?

Jossain kohdin joku telkkarikanava näytti ohjelmaa, jonka lopussa muuttumassa olleen henkilön alastonkuva paljastettiin ja juontaja kysyi: "Näytätkö hyvältä nakuna?"

Meidän mielestämme Helmi ainakin näyttää.

"Joo, kyl mä tiiän et toi mun mamma on vähän hassu tyyppi.

Mut en mä anna sen häiritä mua.

Vaik joskus kyl vähän myötähäpeää tunnenkin.

Varsinkin ku se venyttelee.

Se on tosi kankee tyyppi."

Viikonloppuna voisi sitten kokeilla niitä helmiä!

Kiitosta vaan hyvästä ideasta Pepille!

Asuste

Huivi ja Helmi

Lauantaina päätin katsoa, miten Helmi suhtautuu jos sujautan sille huivin kaulaan. Eipä se siitä juurikaan välittänyt. Hommat jatkuivat suunnitelmien mukaan, oli huivia tai ei.

"Mult tais jäädä pari raksua tonne pöydälle?" 

*hyppy*

 

"Joo, täällähän nämä."

"Jos mä nyt sit vaik vähän lintuja kattelisin."

Mikä lie ajatus päähäni tullut kun moisella toista kiusasin. Paitsi, että se toinen ei kyllä tilanteesta kiusaantunut lainkaan. Jatkoi vain omia juttujaan.

Kissanpeffahaaste

Myrskyn kunniaksi

Naukulassa halutaan myös osallistua Myrskyn lanseeraamaan kissanpeffahaasteeseen.

Helmi poseeraa kuvassa yhdessä lempiasennoistaan ja lähettää parantavia terveisiä sairastavalle kissapojalle!

Olisi käyttöä harjalle!

Mutta missä on mummo?

Helmi on selkeästi havahtunut kevään tuloon ja päättänyt luopua talviturkista lähes kerralla. Asiantuntevalle harjauksella olisi siis tarvetta ja sitähän ei tästä huushollista Helmin mukaan löydy.

Muutaman sipaisun sitä saa meikäläinenkin vetäistä, mutta sen jälkeen tulee suhinaa. Harjasta riippumatta. Kyllä tässä mummoa ikävä tulee!

Vuosi sitten

oli enemmän lunta

Vuosi sitten oli enemmän lunta, oli sairastava mamma ja kissa, jolle luettiin ääneen lasten Kalevalaa.

Tänä vuonna ei juurikaan ole tassunjälkiä lumessa nähty. Lieneekö Helmi tullut keski-iässään mukavuuden haluiseksi? Tai vilukissaksi?