Viheliäinen tilanne

Rutiinit sekaisin

Naukulan rutiinit olivat sekaisin, kun mamma sairasti torstai illasta sunnuntaihin. Ei mennyt töihin, ei leikittänyt kissoja, ei totellut komentelemisia, ei päästänyt ulos-sisään-ulos-sisään ulkotarhaan x 3 eikä parvekkeelle x 1 (Noomille vielä liian kylmä). Antoi vain ruokaa ja siivosi vessat. Vähän lakaisi isompia kissanhiekkoja pois lattioilta.  

Olin hoitajista uutterin ja mitä sain palkaksi? 
Kylmät säät, lisää lunta ja kylmemmäksi palautuneen mamman. 
Missä kiitos? 

Jos Noomilta kysytään, niin ainoa hyvä puoli oli, että mamma oli hieman lämpimämpi kuin yleensä. Nyt on kaikki palautunut ennalleen, aamuruokakin tulee taas aikaisemmin. Vahva epäilys on, että 4/5 kannattaa kesäaikaa ja tässäkin mamma on siis vähemmistössä. 

Opetushetki

Hertta ope

Näin meillä koulutetaan henkilökuntaa. 

Sinä siellä, hei! Nälkä kurnii vatsassa. 

Täyttyykö se ruokakuppi, vai?

Hyppäänkö tuonne ja alan vähän tiputtelemaan tavaroita?

Ja taas tämä mamma oppi. 

Harjausta, mamma

Lisää harjausta, kiitos

Kävipä sitten kerran niin, että käydessäni asioilla, satuin ottamaan käteeni kissan harjan ja harjasin Namua muutaman kerran. Siitä lähtien joka kerta kun olen asioillani, kiiruhtaa Namu paikalle. Hieman erimielisyyksiä meillä on siitä, tapahtuuko harjaus ennen vai jälkeen asiointini. Namun mielestä molempi parempi. Kellon ajallakaan ei ole väliä, jos herään aamuyöstä ja käyn asioilla, Namu havahtuu unestaan ja kiiruhtaa komennellen paikalle. 

Sama tapahtuu talouden molemmissa asiointitiloissa. 

Se on myös niin, että kun nousen työtuoliltani Namun askel ei yritäkään ohjata minua enää keittiöön vaan vessaan. Toistaiseksi on Namu on kuitenkin onnistunut vetämään vain yläkerran vessan puolestani kun on kärsimättömänä odottanut harjausvuoronsa alkamista. 

Ja tämän kaiken Namu oppi kerrasta. Asiointini + muutama harjanveto = valmis tapa. Ja kissaako ei muka oppisi? Kun on kunnon motiivi, niin tulosta syntyy. 

Hei, olen Noomi

 Läheisriippuvainen sylikissa

Tuossa se mamma äsken sohvalla oli, mutta nousi pois ottaakseen kuvan. 
Huoh. Yksinäistä. 

Ensin loikoiltiin aamulla sängyssä sylikkäin, sitten nautittiin aamiaista, katsottiin naisten 50 kilometrin hiihto Holmenkollenilta sylikkäin, sitten mamma kävi kaupassa ja sitten syliteltiin sohvalla, sitten sängyllä, sitten Noomi notkuu tässä työpöydällä läppärin vieressä. 

Sitä saa mitä tilaa vai? Sylikissanhan minä Namulta aikanaan tilasinkin ja luulen, että Namu varsin tyytyväinen tilanteeseen. Saapahan itse nukkua rauhassa. 

Kissa ja ympyrä

Hertan touhuja

Ystäväni Saaripalstan Saila toi tänne Naukulaan joulukranssin. Piikkilangasta taitellun, persoonallisen, hienon. Se on ollut esillä siitä asti ja eilisen siivouksen yhteydessä päätin, että nyt on sen aika mennä joulukoristepiiloon. Onhan nyt kuitenkin, kröhöm, jo maaliskuu. 

Laitoin kranssin eteisen lipaston päällä olevien kirjojen päälle odottamaan pääsyä lopulliseen piiloon. Ja kas, kun tavara oli vaihtanut paikkaa, se piti heti tutkia. Näin siis Hertan asettuvan istumaan kirjojen päälle, keskelle piikkilankakranssia. Valitettavasti olin hieman hidas, enkä ehtinyt nappaamaan sellaista kuvaa kun hän siinä niin tyytyväisen näköisenä istui. 

Oiva ympyrä, Saila täti! 

Kekseliäs Hertta (ja vähän höpö). 

Mahtuu mahtuu

Sulon paikka

Kirjasto/työhuoneen nurkassa nököttävän tornin kolmas taso on aina ollut Sulon. Ehkä siinä on hyvä olla, kun laidat pitävät kissan tasolla ja silmää raottamalla näkee mitä taloyhtiön sisäpihalla tapahtuu. Siellä kun voi kulkea koiria, pupuja ja oravia. 

Vähän ahtaaltahan tuo saattaa vaikuttaa, mutta on mitä parhain paikka. Johan se näkee verhojenkin karvaisuudesta. 

Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja mukavaa alkuviikkoa! 

Uusi opus opiskeltavaksi

Mammalle

Hankin itselleni uuden opuksen, jotta voin opiskella enemmän Naukulan enemmistön sielunelämää. En tiedä ovatko vakuuttuneita siitä, että jotain oppisin. Ilmeistä kun on välillä niin kovin vaikea tällaisen ihmisen jotain päätellä. 

Olisin kyllä voinut olla ton kirjan kannessa, vaikka tällaisella ilmeellä. 

Sulo: hah hah hah, mäpä nyt hauska poika oon!
Noomi: En ole vakuuttunut. 

Sulo: Oppiikohan mamma nyt jotain?
Noomi: Ainakin näyttää siltä, että yrittää analysoida meidän ilmeitä!
Hertta: zzzz

Kyseessä siis vastailmestynyt Helena Telkänrannan teos: Millaista on olla kissa? Olen vasta alussa, mutta voi kyllä lämpimästi suositella myös tällaisille henkilöille, joilla on jo jotain kissakokemusta jo.