Kattoterassilla

Aamuisin

Helmi on tarkka tyttö keksimään uusia rutiineja. Kun parvekkeen ovi on nyt ollut suljettuna öisin viime viikosta lähtien, ovat aamut parvekkeelle pyhitettyjä. Kun ovi avautuu, Helmi menee heti mökkinsä katolle, eikä sieltä hetkeen poistu. Ei, vaikka minä käyn tekemässä minulle aamiaisen. 

"Aukeshan se ovi vihdoin!" 

"Mut on tää mun huone muuttunut vähän viileeks." 

Onneksi loppuviikosta on luvattu taas vähän lämpimämpää. Torstaillekin yli kymmenen astetta. Parvekkeella on silloin mukavampaa! 

Helsingin Eläinsuojeluyhdistys

Tarvitsee apuasi! 

Helsingin eläisuojeluyhdistys on julkaissut oheisen viestin FB:ssa. 

"Lahjoita liinavaatteita ja pyyhkeitä eläimille

Löytyykö kaapistasi vanhoja lakanoita ja pyyhkeitä? Jos löytyy, voisitko lahjoittaa ne HESYlle? HESYllä eletään ruuhkahuippua, ja suuren eläinmäärän takia kaipaamme kipeästi kyseisiä tekstiilejä eläinten alustoiksi ja siivousmateriaaliksi. Ylimääräisiksi jääneet pyyhkeet ja liinavaatteet voit toimittaa HESYn Eläinsuojelukeskukseen (Yhdyskunnantie 11, 00680 HKI) aukioloaikoina: ma-pe klo 10–18, la 12–15 ja su 12–18. Lajittelupiste on talon sisäpihalla."

Naukulan väki osallistuu. Vaikka kuormia on viety Hesylle pitkin kesää, sekä myytäväksi Kulkukollin kirpputorille että eläinten alustoiksi ja siivoukseen, vielä sitä nurkista löytyi lahjoitettavaa. 

*Helistää päätään*

"Eikö meiltä enempää löydy?"

Minun tietooni tämä tuli Trio MiuMaulta ja Herra Nilssonilta sekä Tompalta, Jerryltä ja Neiti Caleanalta.  Kiitos teille! 

Osallistuthan sinäkin? Jos et asu pääkaupunkiseudulla, kannattaa tarkastaa asia oman seutusi eläinsuojeluyhdistykseltä. Varmasti muuallakin on tarvetta avulle. 

Pieni veijari

Hymysuu

Nämä kaiteet ovat nyt nousseet arvoon arvaamattomaan. Niiden avulla keikistellään joka päivä. Onneksi kamera kulkee usein ylä- ja alakerran väliä ja ilmeitä pystyy myös ikuistamaan. 

"Hei teille!"

"Olinko mä söpö?" 

Mielestäni tämä keikistely osoittaa Helmin huumorintajun, sillä kyllä mielestäni kissoillakin on huumorintaju. Eikö?

Parvekkeen ovi

sulkeutui

Viime yö oli ensimmäinen yö kun parvekkeen ovi oli kiinni. Eikä hetkeäkään liian aikaisin jos minulta kysytään. Aamulla oli asteita alle neljä ja veikkaanpa että yöllä oli vielä kylmempää. 

"Vapaudenriistoa sanon mä." 

"Vaiks kyllä munkin täytyy nyt tämmösellä lämpimämmällä alustalla olla." 

Epäilin, että Helmi pyytäisi yöllä parvekkeelle. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan yö meni rauhallisesti. Nyt aamusta ovi on taas ollut auki ja Helmi köllöttelee tälläkin hetkellä näköalatornillaan.  

Valkoista

ja vähän mustaa

Helmin viikset ovat lähes valkoiset. Toisella puolella on ripaus mustaa tai harmaata. Tuntuu, että vanhemmiten toisen puolen viikset harmaantuvat entisestään. Kai valkoisetkin viikset voivat harmaantua? 

"Kattele kuule vaan omia harmaitas!

Mä otan nyt aurinkoa"

Tänäänkin on siis viiksipäivä! 

Paksut posket

ulkoillessa

Ulkoillessa saattaa nähdä jotain jännittävää. Niin jännittävää, että posket tulevat ihan paksuiksi. 

Tällä kerralla paksut posket aiheutti läheisessä vaahterassa ilakoinut orava. Juuri sopivaa viihdettä Helmille. 

Kaverikuva

Haaste Minnalta ja Myrskyltä! 

Myrsky ja Minna haastoivat kaverikuvaan! Lähdemme tähän ehdottomasti mukaan. Yhtä vienosti ja kainosti tosin kuin itse haastekin esitettiin. Minua ei kuvassa juuri näy, mutta tunnelman uskoisin välittyvän kuitenkin. 

"Hurr, hurr, hurr, hurr, hurr, hurr...." 

Kuvan laatu on mitä on, sillä se on otettu viime yönä ennen nukkumaanmenoa vain lukulampun palaessa ja puhelimella. Kiva haaste! Kiitos Minna ja Myrsky. 

Kukkuu

Minne sä meet?

Minusta tuntuu, että Helmi on nyt keksinyt kaiteiden mahdollisuudet. Kaiteiden välistä on niin mukava tervehtiä ja tarkkailla. 

"Mamma, onks meil viel tämmöst kuvaa musta?" 

Välillä minusta kyllä tuntuu, että Helmi yrittää myös keksiä aiheita Naukulan blogiin! 

Korvike

Heinätupolle

Heinätuppo alkaa olla huonossa kuosissa. Sen lisäksi aamuisin on ollut märkää jos ei peräti sadetta. Siispä yritän kiltisti keksiä Helmille korvikkeen. 

"Mamma, mikä toi on?" 

Nyt mukaan kaupasta tarttui vehnänoras. Se aiheuttaa kehräystä, muttei sitä juurikaan maistella. Eipä kyllä heinätuppoakaan enää maisteltu ole, pääasia, että sen luo pääsee. 

Tauko

Rapsutustauko

Mistä tietää, että voisi pitää tauon tietokoneella notkumisesta? 

"Mamma, mä tulin nyt. 

Rapsuta.

Heti.

Akuutti rapsutustarve.

Nyt." 

Jos ei kuva itsessään ole tarpeeksi hyvä vinkki, sanotaan vielä, että tehosteääni on ÄH. 

Pentukuvia

Lisää pentukuvia

Eilisen kuvan innoittamana päädyin katselemaan Helmin pentukuvia. Oli se vaan aikamoinen. Nämäkin kuvat ovat varmasti olleet täällä jo aikaisemmin, kun löytyivät valmiiksi skannattuina. Tässä teille parhaita paloja.

"Mamma, eiks toi täti tiiä et mun pitäis olla johtajatar?" 

Aitajuoksu on aina ollut Helmin laji. Joko sitä on suoritettu pyykkitelineen päällä tai sitten ruokapöydän tuolien avulla. 

Vuodelta 2003

Helmi

Onhan tämä kuva täällä aikaisemminkin ollut, mutta ei haittaa. Tässä on Helmi Orvokki Naukula hieman kotiutumisensa jälkeen (Porvoon Eläinsuojeluyhdistyksestä) vuonna 2003. 

Ihana riiviö. Nykyään vain ihana. 

Nenä

rytyssä

Minä olen yrittänyt kuvata Helmin nenää. Tai oikeastaan sitä, kuinka rytyssä nenänvarsi on kun työn alla ovat raksut. Se on mielestäni äärimmäisen söpöä, mutta kuvaaminen on kyllä todella vaikeaa. Viikonlopun valokuvaussessiossa ei sitä ryttyä kuviin tallentunut. 

"Nam, nam. Rousk, rousk." 

"No mitä ihmeellistä tässä nyt on?" 

Lisäksi olen miettinyt kuinka paljon nimiä kuivaruuaalla on. Raksut, papanat, murot, nappulat ja vaikka mitä. Miten on, meneekö teillä nenä ryttyyn ja millä nimellä te raksuja kutsutte?  

Raitapaidoille

Cremeille ja punasille ja sinisille ja panttereille ja kuninkaallisille ja norjalaisille ja eurooppalaisille ja itämaisille ja kaikenlaisille pojille

Eilisen valokuvaussessiomme tuloksena, Helmi haluaa lähettää fanikuvan kaikille poikaystävilleen. Ja tyttökavereilleen kans. 

"Oonks mä nyt kans raitapaita, mamma?" 

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Nautitaan auringosta niin kauan aikaa kun sitä on. Eivätkä ne sadepäivätkään hassumpia ole. 

Pimeää

ja lämmintä

Pimenevät illat ovat kovasti Helmin mieleen ja ulkotarha on suuressa suosiossa. Eilen Helmi ulkoili ainakin kaksi tuntia tarhassansa. Pimeää oli ja kissaa tuskin näkyi. Rapina vain kuului. Onneksi raksukipon heiluttaminen ikkunan - siis Helmin oven - edessä saa liikettä kinttuihin ja Helmin sisälle. 

"Näin mä täältä tulen. Mut tää kuva on kyl otettu päivällä."

Tänään taidan sytyttää Helmin kristallikruunun. 

Karvat

vatsassa

Kevätkesällä vessavaivojen alettua leikattiin Helmin karvat pois vatsasta ensimmäisen kerran (pissakokeen ottamisen vuoksi). Karvat eivät ole kasvaneet takaisin vieläkään ja Helmillä onkin vatsassansa paljas alue. 

"No kattokaa nyt sitte, sais kyllä rapsuttaaki." 

Ehkäpä sitten talveksi kasvattaa takaisin? Kovin kauan mielestäni on alue pysynyt karvattomana kun vatsa ensimmäisen kerran ajeltiin kuitenkin jo toukokuussa. Pääasia on, että Helmi voi hyvin ja vessatouhutkin hoituvat taas entiseen malliin ja oikeaan osoitteeseen. Komentelu onnistuu myös. Tai siis työnjohto Naukulassa. Se on hoitunut koko ajan moitteettomasti. 

Pieni haaste

ja neljä viisi viikkoista

Minä kävin taas eilen tervehtimässä Paulaa, Ruskaa ja pienokaisia. Ei voi muuta sanoa kuin että kahdessa viikossa kehitys on huimaava. Vauhtia riitti, vessassa käytiin pisulla (ainakin Estelle ja Ellen), painimolskilla riitti vilinää ja kiinteää ruokaakin oli jo tarjolla. Luonnollisesti tämä kaikki tuo omat haasteensa valokuvaukseen. 

Edward ja Estelle.

Estelle ja Edina.

Edward ja Edina. 

Ellen. 

Jos edellisellä kerralla Estellestä oli vähiten kuvia, niin tällä kerralla neiti piti huolen ettei näin käy. 

Helmi ei ollut tästäkään vierailusta moksiskaan. Minua ei haisteltu enempää eikä vähempää kuin yleensä. Käännyttiin vain selälleen ja ilmoitettiin, että nyt voisi antaa maharapsuja. Siinä kaikki. 

"Mamma, mä oon valmiina nyt. Oon jo ihan selälläni." 

Helmille sopii erinomaisesti se, että mamma käy katsomassa toisia kissoja. Kunhan ei tuo niitä kotiin. 

Me kans!

FB-sivusto

Minä olen aikanani tehnyt Helmille oman FB-profiilin. Kun sieltä löytyi viesti, että FB poistaa tällaisia lemmikkien profiileita, päätin tehdä Helmi Naukulalle omat sivut profiilin sijaan Trio MiuMaun ja Herra Nilssonin tapaan. Meistä voi siis tykätä paremmin nyt myös Facebookissa. 

"Mä vaan mietin mikä ois hyvä profiilikuvaks?"

Pienellä kissalla on niin kiire kun pitää blogata ja feisbuukata ja pitää huolta Naukulan kurista ja järjestyksestä. Niitä rutiineja unohtamatta. 

Varjossa

tuolin alla

Lämmintä riittää. Asteita on yli kaksikymmentä ja aurinko paistaa. Sen vuoksi, on otettava käyttöön hieman varjoisammat paikat parvekkeella. 

Hyvän suojan tarjoaa parvekkeen korituoli. Lämpimänä kesänä Helmi onkin mielummin ollut sen alla kuin päällä. Onpahan sitten yksi paikka parvekkeella tarjolla minullekin. 

Arvoitus

Mutta minne menee Helmi? 

Tämä on nyt toooosi vaikea kysymys. Eikö? Kukaan ei varmasti arvaa missä Helmi on tänä aamuna käynyt. Sen lisäksi, että Helmi on käynyt sängyssä herättelemässä, toistamiseen herättelemässä, vessassa ja ruokakupilla. 

"Mamma, mä vähän hämään eka!"

"Enpäs mennytkään pation pöydän alle."

"No nyt te tiiätte!"

"Mä menin mun heinätuopolle!"

Todella yllättävä kahden minuutin ulkoilu. Mutta pääasia on, että ulkoilu suoritetaan. Ainakin Helmin mielestä. Vaikka syksy näkyy kyllä jo heinätupossakin. Viime vuonna ulkoilut jatkuivat lumen tuloon asti. Epäilen saman toistuvan tänäkin vuonna. 

Kattoterassilla

oleilua

Vaikka syksy on tullut, on parveke edelleen suosiossa. Sen ovi onkin edelleen auki yötä päivää. Jos minulle tulee vilu, niin ei auta kuin pukea enemmän päälle. Kun kerran Helmi haluaa. 

Nuo rappuset tuossa mökissä ovat Helmille kyllä aika turhat. Kattoterassille hypätään ja niin myös sieltä pois. Hienoa kuitenkin, että myös kattoterassi tuntuu nyt kelpaavan. 

Siivouspäivä

ja uusi harja

Imurointi ei edelleenkään ole Helmin lempipuuhia, mutta harjaamisen kanssa olemme tehneet läpimurron. Ostin muutama viikko sitten uuden harjan ja kyllä kelpaa. Harjausta lähestulkoon jo pyydetäänkin. 

Ja tulosta syntyy! Kehräten. 

Helmiltä terveisiä

Tompalle

Ihana rakas Tomppa on lauantaina mennyt henkilökuntansa syliin. Aran pojan tietäen, tämä on loistosaavutus. Meillä valitettavasti ei tulla syliin. Joskus aamusella Helmi saattaa laittaa tassun käden päälle ja joskus jopa pitää sitä siinä paikoillaan kauankin. 

"Tomppa hei, tääki on kato ihan riittävästi." 

"Ihmiset voi tyytyä näinkin vähään." 

Täällä ollaan niin iloisia Tompan hienosta saavutuksesta ja toivotaan Helminkin joskus tulevan syliin. 

Varjokissavideofestivaali

Mamma menee

Tälle sunnuntaille tuli hyvä vinkki Mindyltä. Pakko siis mennä festivaaleille. 

"Ootko nyt varma, että tätitkin saa osallistua?" 

Vaikka lemmikitkin ovat tervetulleita, jää Helmi hoitamaan Naukulan residenssiä tapahtuman ajaksi. Vähän samaan tapaan kuin Herra Harmaa.