Tuhat täynnä

Aika tavallinen lauantai

Täällä vietetään aika tavanomaista lauantaiaamua. On herätty hitaasti ja rauhallisesti, ulkoiltu vähän, puuhailtu jotain pientä, luettu parit blogit, siistitty pikku etupihaa, käytetty ensimmäisen kerran oksasaksia, kun lumi on katkonnut etupihan pensaita.

Aika hyvä päivän alku siis. Niin, ja blogger väitti tämän olevan 1000. kirjoitus. Aika paljon. Huomenna olisi tarkoitus suunnata kevätmessuille. Kyllä se kevät säätiedoituksista huolmatta sieltä tulee.

"Mamma, asuuko tuolla kukaan?" 

Helmin suurin hupi oli tänä aamuna oman ulkotarhansa tarkkailu ulkopuolelta.

Kun aikaisin aloittaa...

Siinä se

Ei pitäisi liian aikaisin laittaa asioita alulle, ei ainakaan pääsiäisistutuksia sisälle. Näinhän siinä sitten kävi!

Helmi tosin tykkää kovasti pukeutua valjaisiin ja lähteä tutkimaan kuihtuneita kukkia. Matkaa ulkoistetuille istutuksille on takaovelta ruhtinaalliset puolitoista metriä. Ei meillä sen suurempia seikkailuja vielä ole tehty, ehkäpä tämä tästä pikkuhiljaa kunhan ei vaan lisää lunta tulisi.

Salaisia harrastuksia

Illalla

Kaikkia yhteisiä harrastuksia ei ehkä kannattaisi ääneen kertoa, mutta menköön nyt tämän kerran.

Kun meitä lapsettaa, niin silloin leikitään mm raksuilla ja tohveleilla. En tiedä kummalla oli hauskempaa, mutta hauskaa oli. Tämä mamma yritti heittää ja tähdätä raksua tohveliin ja Helmi oli suuri saalistaja. Ruualla leikkiminen tuo varmasti vaihtelua yksipuoliseen raksutarjontaan. Eikö?

Kamalan villejä raksuja täällä olikin.

Talviajassa

Sisäinen kello siirtämättä

Kellojen siirtäminen ei auttanut - Helmi on edelleen talviajassa. Aikaisempi nouseminen aamulla ei maittanut, ja aikainen aamiaistarjoilu insuliineineen aiheutti kummastusta. Pitkät rauhalliset päiväunet kotona eivät auttaneet asiaan. Liian aikainen kotiintulo ei saanut Helmiä tulemaan minua vastaan eteiseen lainkaan. Sain huudella pitkään ja jouduin lopuksi antamaan itse periksi. Minä etsin Helmin ja löysinkin kirjastosta uniltansa juuri heränneenä, silmät hämmästyksestä ymmyrkäisinä.

Minulla on selkeästi kotiintuloaika ja liian aikaista kotiintuloa ei arvosteta. Olen tästä aikaisemminkin maininnut ja tänään se taas selkiytyi.

"Eiks täs talos saa enää rauhas nukkuu? Mitä tapahtu meijän rytmille?"

Vaikka kyllä se talviaika minullekin kelpaisi. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vaikeammaksi keväinen kellojen siirto muuttuu.

Kevät keikkuen tulevi

Yllätys, yllätys

Eilen satoi vettä, ainakin puolelle öin. Jossain kohdin se vesisade on kuitenkin muuttunut lumisateeksi, sillä aamulla edessä oli varsin talvinen maisema. Tiedämme, että kevät keikkuen tulevi, mutta taidamme nyt silti osallistua Unnan reklamaatioon.

 "Tilattiinks me muka tätä?"

Huomioitavaa kuitenkin on, että takapihan pionituki näkyy jo! Ei paljoa, mutta näkyy. Keskimmäisen kuvan oikeassa reunassa.

Harjoitukset jatkuvat

Näillä mennään

Mikä onkaan parempi tapa aloittaa viikonloppu kuin valjastelu? Itse valjaat ovat edelleen Helmistä ihan hyvä juttu, mutta se pirhanan perässä tuleva naru vähän jurppii. Vai jurppiiko? Ainakin se saa aikaan sen, ettei aina lähdetä edes ulos.

 "Pirhanan, pirhanan, pirhana tätä narujen sekamelskaa."

 "Nyt mä paikallistin TÄN narun joka seuraa mua koko ajan. Pirhana."

"Pirhana, mä annan sille käpälästä!"

Leikki sikseen. Fleksin naru on Helmin mielestä paras lelu sitten piippurassin. Katsokaa vaikka viiksien asennosta! 

Tunnustuksia

Kiitos Paula ja kiitos Myrsky

Naukulassa on selkeästikin juhlaviikot. Ensin tuli tunnustus Paulalta, kaunis kiitos siitä. Tunnustuksen ohjeet kuuluvat seuraavasti:

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle.

Kiitoksen jälkeen, tässä tulevat faktat:

1. Mietin vieläkin, mikä minusta tulee isona
2. Täytän seuraavaksi 46 vuotta
3. Helmin piti olla minun iltatähteni, mutta noinkohan on.
4. Inhoan jäisiä katuja ja pieniä kiviä
5. Arvostan ihmisiä, jotka ovat löytäneet itsensä ja osaavat olla omissa nahoissansa
6. Pyrin aina elämään hetkessä
7. En halua muistella menneitä

Tunnustus ei matkaa minnekään, ja se on osoitettu kaikille blogeille, jotka löytyvvät lukulistaltani.

Myrskyltä tulleeseen tunnustukseen ei liity tehtäviä, ja tunnustus tulisi jakaa eteenpäin 5 blogille joilla alta 200 lukujaa. Tämäkään tunnustus ei lähde eteenpäin ja sen saavat ottaa matkaansa kaikki lukulistalla olevat kriteerin täyttävät blogit.

Kaunis kiitos näistä Paulalle ja Myrskylle vielä kerran! Tänään olikin juuri sellainen päivä, että tarvitsin jotain mukavaa ja mieltälämmittävää ajateltavaa. Näistä sitä tuli. Helmikin on yrittänyt viihdyttää minua parhaan kykynsä mukaan. Nyt nukkumaan - hyvää yötä!  

Nyt välähti!

Uusi taktiikka

Tänäänkin on harjoiteltu. Valjaiden pukeminen aiheuttaa edelleen kehräystä ja väliremmikin on osunut kohdallensa. Kiitos vaan kaikille asiassa opastaneille henkilöille!

Tänään valjaat puettiin päälle ruokapöydällä (missäs muualla?) ja minä painelin sitten ovesta ulos flexin kanssa odottelemaan. Kun Helmi oli jo ulkorapulla laitoin vasta flexin kiinni ja sitten sen hassun narun tarkoitus ilmeisesti valkeni Helmille.

"No nyt mä tajusin. Tota hassuu naruu voi pyöritellä kaiken ympärille!"

"Siin se nyt niinku sit on, vähän niinku jumis."

"Mamma irrotti sen. Se on vissiin sen homma." 

Pahoitteluni kuvien tummuudesta, ne ovat sellaisia kun ovat, koska täällä ei käsitellä kuvia vaan ne lätkäistään tänne sellaisenaan (tai no kerran on vähän rajattu uusiks).

Muuta merkittävää tässä päivässä on blogitunnustuksen saaminen Arkiporinaa-blogista (Kiitos Paula ja Ruska - palaan tähän myöhemmin!) sekä selkeä kevään tuoksu!

Mikäli merkit pitävät paikkansa, meille tulee varsin vauhdikas kesä!

Toinen päivä

Valjaissa

Tänäänkin on harjoiteltu valjastelua. Tietenkin, sillä yritämme päästä kesäkuntoon. Valjaat päälle, Helmi kehrää. Ollaan ovensuussa ja mamma menee ulos. Helmi haistelee ilmaa, kääntyy kannoillaan ja lähtee kovaa vauhtia iltaruokaansa maistelemaan. Ja sitten sama kuvina.

Että kyllä niissä valjaissa kävelemään pystyy - ainakin sisällä!

Tuliaisia

ja kuivaharjoittelua

Minäpä kävin tänään Stockmannilla vähän asioita hoitamassa (sanoo hän, rintaansa röyhistellen). Varsin tärkeitä asioita oli toimitettavana, kröhöm. Sieltä sitten matka jatkui kotiin lähes juoksujalkaa. Onhan kuivaharjoittelu syytä aloittaa mahdollisimman pian, nyt kun itse hankintakin on tehty.

Tästä se sitten lähtee - ehkä. Valjaiden laittaminen oli Helmin mielestä ihan hyvä homma, ja kova kehräys säesti niiden säätöä. Kehräys jatkui kun Helmi kokeili keittiön pöydällä mitä näiden valjaiden kanssa sitten oikein voi tehdä. Juominen, kuivanneiden heinien syöminen, muutaman askeleen ottaminen ja pöydälle pötkähtäminen sujuivat mainiosti kehräyksen saattelemana. Ehkä tästä tuleekin jotain, vaikka Stockalla epäilinkin tekeväni täysin turhaa ostosta. Tai ehkä tämä myönteä suhtautuminen johtui juuri siitä?

Ystäviä, sukulaisia

ja muuta mukavaa

Naukulassa on ollut hauska ja rentouttava viikonloppu; on tavattu ystäviä ja juhlittu 80-vuotta täyttävää tätiä, vietetty sunnuntai katsomalla iki-ihanaa Downton Abbey -sarjaa ja syöty hyvin. Kevättä on tehty harjanvarrella sohjoista jäätä hakaten, ja lumen pintaa rikkomalla. Ei hullumpaa, ei yhtään hullumpaa. Vielä kun saa valokuvakirjan syntymäpäiviltä ladatuksi Ifolorille, niin sitten voi mennä unten maille. Iltapesun kautta, toki.

Vai pitäisikö sittenkin ryhtyä lukemaan jotain hyvää kirjaa? 

Ei näin mukavaa viikonloppua malttaisi lopettaa.

Jämiä

Aamiaisella

Kyllä lauantaiaamuna voi hyvinkin syödä perjantai-illalta jääneitä jämiä. Kyllä voi. Ainakin Helmin mielestä.

Helmin mielestä palvelussa oli kuitenkin pieniä viiveitä, joten ihan kolmea tähteä ei tästä esityksestä saa.

Ei koskaan ennen

ja nyt taas!

Ilmeisesti Mamman huomion saaminen oli iltana eräänä hieman kiven takana. Helmi onneksi keksi keinot tähänkin asiaan.

Yleensä Helmi ei koskaan tule sohvalle samaan aikaan, nyt yllätti hyppäämällä selän takaa sohvalle ja käveli sitten rauhallisesti selkänojaa pitkin toiseen päähän sohvaa ja sieltä alas.

Vai ehkä reitti vaan sillä kertaa kulki juuri siitä? Mene ja tiedä. Onneksi kuitenkin kamera oli sohvapöydällä.

Puhelinaika - paras aika, tuumaa Helmi

Lisää tuloksia

Viime viikkoisen käynnin viimeisetkin tulokset ovat nyt saapuneet Naukulaan - Helmin pitkäaikainen sokeri oli luvuissa 431 (kun sen pitäisi olla kissoilla alle  400). Eli näissä luvuissa oli parannusta tapahtunut, ja nyt ollaankin sitten tarkkoina sen suhteen, ettei Helmin sokerit mene liian matalalle ja kissa muutu erityisen väsyneeksi. Samoilla annostuksilla (3 yksikköä insuliinia aamuin illoin) nimittäin jatketaan nyt noin kuukauden verran ja sitten mennään uusiin testeihin.

"Mitä, minäkö väsynyt? Eii, kunhan täs nyt vaan muuten hengaan."

Yksi kuva

kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Tyynyn teksti suomennettuna: "Mikään asu ei ole täydellinen ilman kissankarvaa." Helmin mielestä myöskään mikään sohva ei ole täydellinen ilman kissankarvaa.

Istutuksia

Tahtoo keltaista!

Nyt on tullut se aika vuodesta kun minä haluan ympärilleni keltaista. Eikä Helmikään pistä näitä puuhia pahakseen.

"Siis se aikoo nyt laittaa tän vanhan parvekelaatikon meijän ruokapöydälle?"

 "Jos mä sit syön tän kuolleen?"

Harmi vain, etteivät kauaa kestä. Ensi viikonlopuksi saisi jo miettiä uusia asetelmia. Tapeteista seinässä enää kaksi finalistia. Taidan edelleen kallistua tuon tummemman puoleen, nimimerkillä Hiljaa Hyvä Tulee.

Ulkoilusta

Takapihalla

Taannoin tein elämästäni hankalaa ja vielä tahallani. Sen jälkeen ollaan ulkoiltu lähinnä viikonloppuisin. Olen yrittänyt opettaa Helmiä siihen, että ulos pääsee silloin kun minä päätän eikä silloin kun Helmi pyytää. Ei kai tässä nyt sen suurempaa logiikkaa ole kuin että yritän estää Helmin kynsien käytön oven läheisyydessä.

Taktiikka ei toimi sitten lainkaan! Yllättyikö joku? 

Eilen yritin houkutella kylässä olleen ystäväni kanssa Helmiä ulkoilemaan ja typy istui tyynen rauhallisesti noin metrin päässä ovesta, eikä aikonutkaan tulla ulkoilemaan. Tänäänkin yritin pyytää ulos, sama juttu. Sen jälkeen kun Helmi oli käynyt syömässä pari raksua, marssi hän oven eteen ja sanoi vienosti "mauuu". Mitä tapahtui? Minä suorastaan ryntäsin avaamaan Helmille oven.

"Kattokaa tarkasti Kamut, näin tää menee!

Kynnet verhoihin vaan ja rämppäystä"

 "Rämppäyksen voi tehä sekä vasemmalla että oikealla tassulla."

 "Sit kandee tuijottaa oven kahvaa, niin kyl ne sit lopuks tajuu.

Välil voi vähän kestää, ku ne on vaan ihmisii."

 "Lopputulos 

 mä pääsin ulos"

Että kysytään taas kuka opettaa ja ketä?

Purkki

pöydälle

Wilman poismenon jälkeisinä kuukausina en voinut katsoa silmissäni olohuoneen pöydällä (siis penkkihän se oikeasti on, tiedän) olevaa kissapurkkia.

Nyt purkki on palanut pöydälle ja Helmi on tyytyväinen. Raksuja voi taas pyytää tassulla, ja, kas kummaa, mamma muistaa tämän taidon vielä. Siis sen, että kun Helmi naputtaa purkkia, raksun olisi parasta tulla. Helmi on ollut tassutyöskentelyssä Naukulan kruunaamaton kuningatar ja osasi opettaa osan näistä tassutteluhommista myös aikanaan Wilmalle. Wilma tosin ei aina viitsinyt sitä rasiaa kopauttaa, vaan heilutti tassuaan muuten vaan!

"No mikäs se siinä?"

 "Muistaiskos toi mamma vielä tän?"

 "No laita nyt se kamera pois, ja anna raksui."

Huomaa viiksien asento - tästä Helmi pitää!

Kuvat on otettu jo sairaslomaviikollani ja penkillä oleva vessapaperirulla oli niistämiseen. Niitä kului sillä viikolla viisi, eikä niistämisessä näy vieläkään loppua. Nyt on uutena juttuna tullut mukaan se, että kun niistän, minua huimaa. Mistäköhän se johtuu?

No, joka tapauksessa purkki on esiintynyt Naukulassa ennenkin. Varsin kuuluisa purkki siis!

Kontrollissa

Diabeteskontrollissa

Helmi pääsi tänään tervehtimään lempieläinlääkäritätiään, sillä vuorossa oli diabeteskontrolli. Edellisestähän on jo aikaa. Ensimmäistä kertaa Helmi pakeni kotona kuljetuskoppaa, mutta antoi kuitenkin ottaa itsensä sängyn alta sen suuremmitta ongelmitta kuljetuskoppaan. Siellä sitten nousi pienoinen vastarinta, mutta sekin rauhoittui kun pääsimme autoon.

Glukoosiarvo oli 24,39 eli se ei ollut parantunut juurikaan edellisestä (viitearvo 3.95 - 8.84 kissoilla). Tämän johdosta lisätään Lantus-insuliiniannostusta huomisesta kolmeen yksikköön aamuin illoin. Pitkäaikainen sokeri soitetaan tulevan viikon tiistaina. Helmi arvostaa näitä soittoaikoja erityisesti!

Kun pääsimme takaisin kotiin, ja leijona vapautettiin kopastaan, oli kaikki jälleen anteeksiannettu. Saman tien iltaruoka ja insuliinipiikki. Helmi vain kehräsi.

Oikein hyvää naistenpäivää kaikille!