Vitsikäs aamu

ja vitsiniekat

Minä uskon siihen, että kissoilla on huumorintajua. Ainakin toisilla kissoilla. Täällä sitä on näillä vanhemmilla, Sulolla eritoten. Se näkyy ja joskus myös kuuluu. Noomin huumorintajusta ei vielä ole tietoa eikä havaintoja. 

Tänä aamuna olin näkevinäni huumorin pilkahduksen Sulon silmissä kun hän vaihtoi pö lvc x (kirjoitti Noomi, yliviivasi mamma) paikkaa aina vähän ennen kuin minä. Tiedättekö reitin makuuhuone - kylpyhuone - keittiö - kylpyhuone - vessa ja ovesta ulos? 

Kohta se tulee lähtöpissille ja laittamaan huulipunaa. 

Trio Sulo ja redtabby Girls,
uusi orkesteri.

Ihan alusta asti en ymmärtänyt tilanteita kuvata, kertokoon se sitten vaikka huonosta huumorintajusta ja tilanneherkkyyden puuttumisesta. 

Oikein hyvää kansainvälistä naistenpäivää! 

Aamusella

alakerrassa

Herättyämme ja aamutoimet suoritettuamme, matkaamme alakertaan aamiaiselle. Alakerrassa on ensimmäiseksi avattava pikkuruisen tuulikaapin ovi. Sulo johtaa joukkoja. 

Pientä kynnystä raavitaan rivakasti kunnes ovi aukeaa, tai kunnes aamutoimia häiritään. 

Yleensä ovi aukeaa ja Sulo onkin nykyään päättänyt odottaa aamuruokaansa tuulikaapissa, jonne ruoka myös hänelle tarjoillaan. 

Voi meitä ja meidän rutiineja. 

Omituisia otuksia

kaikki kolme

Ei taida olla uutinen, että me kaikki kolme Naukulan asukkia olemme hiukan omituisia? Hyvä. Tiesitte jo. 

Nyt on nimittäin niin, että meillä on uusi yhteinen rutiini. Vedenvaihto kylpyhuoneen kissankuppiin. Ei siinä varsinaisesti mitään ihmeellistä ole, paitsi tapa jolla se tehdään. 

Sulohan on pienestä pitäen tuntenut viehätystä "putkitöihin", viemäreihin, lavuaareihin, sadevesikaivoihin ja muihin vastaaviin. Siis sellaisiin paikkoihin minne vesi virtaa. Kerran erehdyin sitten kaatamaan veden kissojen juomakupista suihkukaivoon. Kerta riitti. Siitä lähtien Sulo on odottanut tapahtumaa ja nykyään myös Namu. Joudun huljuttamaan kuppia muutaman ylimääräisenkin kerran ja laskemaan vettä lattialle. Kun kerran toinen tahtoo. 

Kun vesikuppi on tyhjä, hyökkää Sulo etutassuillansa sen kimppuun viikset parhaimmassa leikkiasennossa. Kuka olisi niin julma, että voisi tällaisen riemukkaan leikkihetken toiselta kieltää? 

Ohjeita

pienemmälle

Sulo: "Namu..."
Namu: "Joo"
Sulo: "Ootko sä miettiny sitä nakertelua?"
Namu: "En kauheesti, miten nii?"
Sulo: "Kato ku ei siitä oo oikeesti mitään hyötyä."
Namu: "Ai miten nii?" 
Sulo: "No se on niin hiljaista touhuu, ettei mamma sitä kuule. Sun täytys kuule opetella se rämpyttäminen. Se tehoaa paremmin." 
Namu: "Ahaa. No mä mietin tota nyt." 

Tässä vain yksi vaihtoehto vuoropuhelulle, joka käytiin sunnuntaina parvekkeella. Vaihtoehtoja on varmasti muitakin. 

Saattaja

ja vähän niistä Naukulan säännöistä

Sulolle on jätetty tänne Naukulaan useita kissoille tarkoitettuja sääntöjä ja ohjeistusta. Osa ilmeisen ehdottomia, osassa on tulkinnan varaa. Asiasta on raportoitu aikaisemminkin. 

Yksi säännöistä on ehdoton. Mamma hyvästellään keittiön ikkunalla. Tästä ei poiketa.

Oppipoika. 

Tämän säännön laati Helmi Orvokki. 

Tehdessäni eilen lähtöä Sulo nukkui saunassa. Ilmoitin lähteväni ja kun olin saanut kengät jalkaani oli Sulo jo ikkunalla toivottamassa hyvää matkaa. Sinne sujahti niin, etten ehtinyt edes huomata. 

Epäselvää ohjeistusta

Tuulikaappi

Olen aikaisemminkin maininnut, että mielestäni Sulolle on jätetty tänne Naukulaan erinäisiä ohjeita edesmenneen Helmin ja ehkä myös jopa Wilman toimesta. 

Ohjeissa on kerrottu, missä kannattaa jonottaa ulkotarhaan, miten jouluaiheisten tavaroiden kanssa ei missään nimessä saa poseerata ja vaikka mitä muuta. Yksi ohjeista on kuitenkin annettu ilmeisen epätarkasti. Nimittäin ohje tuulikaapin ovesta. 

Helmin mielestä tuulikaapin ovi ei saanut olla kiinni. Mikäli se oli, Helmi istui sen edessä pyllyllänsä ja etutassuillansa raapi ovea. Tätä tapahtui niin kauan kunnes aukasin oven, kun ovi oli auki, kaikki oli taas hyvin. Sulokin on nyt ottanut tavakseen raapia tuulikaapin ovea. Sulo kuitenkin on raapiessaan sisällä tuulikaapissa ja raapii ovea sen ulkopuolelta. Ovi menee kiinni ja sitten sieltä kuuluu pieni vieno miukuna. Ilmeisesti Helmi ei viestissään maininnut kummalta puolelta ovea tulee raapia. 

Sitä mä vaan, että kyllä mä tiiän mitä mä teen.
Testaan toimiiko palvelu. 

PS: Raapiminen on kyllä väärä sana, mutten parempaakaan keksinyt. Kynsiä tässä ei käytetä, pelkkiä tassuja vaan. 

Tapoja ja tapoja

Tapahtui eräänä iltana

Kun minä menen illalla sänkyyn lukemaan ennen nukkumaanmenoa, tulee Sulo juoksujalkaa mukaani. Kun päiväpeitto on vedetty syrjään ja minä olen pujahtanut peiton alle, alkaa leikki. Heitän leikkihiirtä tai mitä kissanlelua milloinkin ja Sulo saalistaa. Sulosta on kiva loikkia ylitseni kahisevan untuvapeiton päällä. 

Kuva kesäkuulta. 

Eräänä iltana kaikki meni kuten ennenkin, kunnes Sulo lähti kovalla kiireellä alakertaan. Ryhtyi siellä rapistelemaan paperikassia ja minä mietin pitäisikö olla loukkaantunut kun ei minun leikkini kelpaa. Aikansa paperikassin kanssa roivattuaan, Sulo tuli takaisin luokseni. Teepussin rytätty suojapaperi suussaan. Toi sen eteeni ja tiputti alas. Leikki jatkui sitten sillä. Olin valinnut väärän lelun. 

Kuva lokakuulta, jolloin rooibos pussi oli vielä hengissä. 

Jos joku olisi kysynyt minulta minne rytätty paperi on joutunut en olisi muistanut. Sulo ilmeisesti muisti hyvin, että heitin sen paperikassin sisälle aikaisemmin sinä päivänä. Ja sitten väitetään, etteivät kissat muistasi asioita. Kissanviikset, sanon minä. 

Vieraiden aikaan

tapahtuu näin

Aina kun Naukulassa käy vieraita, on Helmin rutiini suunnilleen seuraava: 

1. Helmi ottaa vastaan tervehdysrapsutukset joko eteisessä tai olohuoneessa
2. Helmi hengaillee vähän aikaa mukana ja lähtee sitten kierrokselle
3. Kierroksensa aikana Helmi käy haistelemassa vieraan kengät ja mahdollisesti mukana olevan käsilaukun tai laukut
4. Helmi käy syömässä pari raksua näyttääkseen, että raksukippo on vain hänen käytössään. 

Jos vieras jostain syystä ei ole jättänyt kenkiä eteiseen, eikä laukkua ole matkassa, täytyy Helmin tutustua vieraan syvimpään olemukseen muulla tavoin. Esimerkiksi haistamalla vieraan pyllyä. 

"Kukas sä oot? 

Luulen et ollaan tavattu aikaisemminkin!"

Onneksi Naukulan vierailla on yleensä kengät jaloissansa, niin ei tarvitse yllä olevan kuvan kaltaista tuttavuutta harrastaa. 

Lisäksi täytyy mainita, että aina edellisvuonna otetut joulukuvat tuntuvat paremmilta kuin uudet. Paljon paremmilta. Miksiköhän en esimerkiksi alla olevaa kuvaa voinut käyttää tänä vuonna joulukortissa? 

Kuka määrää

Ruokakipon paikan?

Minä pidän sinnikkäästi Helmin raksukippoa keittiössä. Aamiaisen ja illallisen suhteen olen kuitenkin jo antanut periksi. Helmi haluaa nauttia nämä ateriansa olohuoneessa, viinihyllyn edessä. Ei kai siinä sitten muu auta, kun tehdä niin kuin johtajatar haluaa. 

"Tässä mamma, tässä.

 Mä söisin nyt tässä." 

Onneksi Helmi on ymmärtänyt, että henkilökunnalle täytyy antaa ohjeet selkeästi. Tiedän sitten minäkin miten toimia. 

Myöhäinen kotiintulo

Aikainen aamu

Minä lähdin eilen iltasella juhlimaan ystävien syntymäpäiviä ja tulin kotiin myöhään. Tai sanottaisiinko, että pikkutunneilla. Helmi vastaanotti minut kovasti huristen ja oli selvästikin toipunut päiväisestä reissustansa. Ajattelin nukkua pitkään, mutta tänään(kään) ei ollut henkilökunnan vapaapäivä. Johtajatar kertoi selkeästi, ettei myöhäinen kotiintulo todellakaan muuta aikaisen aamun tapaa. 

Tällä kerralla johtajatar joutui kyllä tekemään enemmän työtä kuin normaalisti. Nyt ei normaali hurina ja tassun laittaminen kämmeneen riittänyt. Nyt oli seistävä etutassuilla käsivarren päällä, kipristettävä kynsiä käteen ja huristava kovempaa kuin koskaan. Kyllä se sitten henkilökunta ymmärsi nousta. Kello näytti 06:25. Se on Helmin mielestä hyvä aika aamiaiselle. Oikein passeli. 

Raksuja Helmiltä toki löytyi kupista, mutta eihän se nyt sama asia ole ja kun piti ne lääkkeetkin...

Herätys!

Herätys 1 ja 2 

Helmi on luonut meille uudet rutiinit nyt kun olen kotona. 

Ensimmäinen herätys tapahtuu kello 6.45 - 7.15 ja silloin minun pitää antaa Helmille aamuruokaa ja insuliinipistos. Tämän jälkeen saatan mennä vielä sänkyyn nukkumaan. Jos näin käy, tulee toinen herätys viimeistään kello yhdeksältä. Silloin meidän pitää mennä ulkoilemaan. Ulkoilun jälkeen Helmi vetäytyy parvekkeelle nukkumaan. Kun syön lounasta, haluaa Helmi muutaman raksun ja sen jälkeen hän menee ulkotarhaan. Illalla jos katson televisiota, niin Helmi ulkoilee sen ajan myös tarhassansa. 

"Mä tuun ihan viereen ja hurisen kovasti.

Kyllä se siihen herää ja jos ei, niin sitten mä vielä tökin vähän mun nenällä.

 Helppo homma." 

Kyllä minun elämäni on helppoa, kun ei itse tarvitse näitä aikatauluja miettiä! 

Huomenta!

Heräätkö sä jo?

Me olemme Helmin kanssa mummolassa lomalla. Tai tiedä nyt siitä lomasta. Herätys on aamuisin noin kello viisi ja vahtiminen kova.

"Mä vaan tulin tähän kattelemaan. Nuku sä vaan."

Minä nukun täällä 80 cm leveässä sängyssä ja Helmi tarkkailee minua sängyn vieressä olevalta kirjoituspöydältä. Osan yöstä Helmi myös nukkuu siinä pöydällä. Alas siltä hypätään suoraan lattialle, mutta takaisin hypätään sängyn kautta, ihan tyynyni vierestä. Aamuyöstä tämä liikenne lisääntyy. Taidan olla tämän loman jälkeen väsyneempi kuin ennen tätä lomaa.

Helmillä on myös ihan eri rutiinit täällä kun minä olen mukana. Helmi nukkuu lähinnä meidän huoneessamme, ei saunassa. Ei tule ihmisten ilmoille ennen kuin minä olen herännyt, ei ota iltanokosia sohvalla ja niin edelleen. Mamman tyttö.

Noin viisitoista minuuttia

Vapaudessa

Kävin eilen ihastelemassa naapurin pihaa ja höpöttelemässä hetken. Oven eteen laitoin sen saman stopparin, joka on sitä pitänyt kiinni viimeiset vuodet. Olin poissa varmasti vähintään vartin verran ja kun tulin takaisin kotiin, oli ovistoppari kaadettu ja ovi auki. Tuli kylmä hiki.
 

Tässä ovistoppari työssänsä.

 

Katse lähti heti harhailemaan ja etsimään Helmiä. Ruohotupolla ei näkynyt, sieltä etsin ensin. Karkuri löytyi  kuitenkin helposti, istuskelemasta keskeltä patiota. Tyynen rauhallisena, tyytyväisen näköisenä. Kävelimme sitten muutaman metrin matkan takaisin sisätiloihin yhdessä.

 

 

Se olisi sitten toisen ovistopparin hankinta edessä.

Epäilen nimittäin, että tämän tempun Helmi oppi kerrasta.

 

PS: Hammaspesu topz-puikoilla muuten sujui ihan hyvin tai siis paljon paremmin kuin sillä harjalla.

Aamulla

meikataan

Koska täällä tunnetusti rakastetaan rutiineita, on aika muistuttaa lukijakuntaa yhdestä tärkeimmistä - arkiaamuhetkestä. Silloin minä sudin kulmakarvoihini ja ripsiini väriä, Helmi tepsuttelee pöydällä ja tarkastaa joka päivä meikkipussini sisällön.

Aamusessio päättyy siihen, että minä lähden töihin ja annan Helmille lähtöraksut pöydälle. Alkuviikosta kun kävin vaihdattamassa autooni kesärenkaat ja toin autoni takaisin kotiin ennen töihin lähtöä, oli pakko kulkea pihan toista laitaa pysäkille, ettei vaan Helmin aamurutiini menisi sekaisin. Olisihan se nyt ollut vallan kummallista jos oma mamma olisi kävellyt vain ohi?

Pihan toiselta laidaltakin näin auringossa kiiltelevän kissan kyljen. Aamurutiineihin siis selkeästi kuuluu pienet aamupäiväunet keittiön pöydällä. Sitä en tiennyt.

Päiväpeitolla

makuuhuoneessa

Vaikka yleensä Helmin iltapäiväunet otetaan saunassa ja sieltä tullaan alas iltaruokaa kärkkymään noin klo 18, niin joskus tekee rutinointuneinkin kissa uusia suunnitelmia. Viikonloppuna kun ilta-aurinko paistoi niin ihanasti makuuhuoneeseen, siirtyi sinne myös Helmi.

"Mamma kyl mäkin voin joskus tehdä muutoksia mun suunnitelmiin." 

 

 "Oikeesti voin mä!

Ai mitä? Sä julkaset mun kainalokarvakuvan?!"

"Mul on aika hyvät kainalokarvat ryijyn lisäks, eiks vaan?" 

Helmi toivottelee kaikille hyvää alkanutta viikkoa ja toivoo lämpimämpiä kelejä!
Mammansa kans.

Nuuhkunenä

ja tuliaisia

Naukulassa kävi vieraita. Helmi suhtautui vieraisiin kuten kissan sopii. Ensin vähän mennään liki, sitten juostaan häntä suorana ohitse ja kun on aika nukkua saunassa, niin sitten nukutaan saunassa ja kun on aika tulla sieltä pois, niin sitten tullaan. Kyllä Helmiä hieman silittääkin sai, silloin kuin Helmi sen suvaitsi.

Helmi sai tuliaisiksi kissanlelun ja nuuhkaisi sitä hetken. Olisi kyllä varmasti mielellään seurannut enemmänkin kun tädit sillä keskenään olisivat leikkineet.
Tapoihin kun kuuluuu enimmäkseen vain katsella ihmisten leikkivän kissanleluilla.

Mammakin sai hienoja tuliaisia, Helmililjan sekä pöllöservettejä ja laukun. Laukku osoittautuikin sitten varsin tarkasti tutkittavaksi tuliaiseksi.

"Mitäs terveisiä tässä on?

Sit mä huomaan kans,

että tossa oikeassa yläkulmassa olevassa tyypissä on vähän jotain tuttua."

Kiitos Paula ja Saila vierailustanne!

Arki-iltoina

satunnainen kiire

Välillä arki-iltoina tulee kiire hoitaa kaikki rutiinit asiallisesti. Niipä poseeraamiseen ei välttämättä jää ylimääräistä aikaa.

Kuva joulukuulta 2012. 

Satunnaisesta kiireestä huolimatta, täällä voidaan hyvin.

Josko nyt joku sitä epäilisikään.

Kiire aamu

Aamurutiineista

Aamupisun, aamupesun, sängyn petauksen ja vaatteiden pukemisen jälkeen siirrymme yhdessä alakertaan valmistamaan Helmin aamiaista, kissanruokaa ja insuliinipiikin. Tämän jälkeen minä yleensä siirryn keittiön pöydän ääreen meikkaamaan, Helmi tarkistaa välineet ja kehrää tyytyväisyyttään "kohta mä saa ne lähtöraksut, toi lähtee ja mä pääsen nukkumaan."

Tänä aamuna kävi pieni vahinko. Helmi unohti, että meikkaus on suorittamatta ja lähtöraksut saamatta ja pyrähti iloisena saunaan nukkumaan. Ei siinä sitten muutakaan voinut kuin kutsua Helmiä paikalle, eihän aamutoimista nyt mitään olisi tullut jos tästä rutiinista olisi poikettu. Onneksi Helmi ymmärsi yskän, ja tuli kun tulikin paikalle pienen huutelun jälkeen.

"Ja tästä mä sit herään joka aamu." 

Että kyllä minäkin niitä yhteisiä rutiineja rakastan ja kaipaan.

Rutiinien rakastaja

ja työläinen

Mutta kumpi on kumpi? Onko tässä työläinen vai rutiinien rakastaja?

Iloisesti työläinen lähetetään aamuisin töihin ja yhtä iloisena otetaan illalla vastaan. Kaikki on hyvin kun ruokahuolto pelaa, vessa pysyy siistinä, unta saa tarpeeksi ja joskus leikitään. Iltaleikkeihin saattaa kuulua raksujen heittoa, kuten on aikaisemminkin kerrottu. Välillä niitä raksuja pitää heittää rapuille. Jos heittely loppuu, saattaa tulla uni silmään.

Yhtämatkaa

Alakertaan

Kuten arvoisa lukijakunta jo tietää, on meillä Helmin kanssa tosi monia rutiineja. Vaikka niin kai niitä on perheessä kuin perheessä. Onhan se hyväkin, kun asiat ovat asettuneet paikoilleen, niin tekeminen ja oleminen tuntuu kotoisalta ja turvalliselta.

Tiedossa lienee sekin tosiasia, että Helmi hieman huijaa. Aamuyöstä on saatettu saatella matkaan naapureita ja tarkkailtu pihan elämää. Mutta kun minun kelloni on soimassa, astettu Helmi omaan koriinsa sängyn viereen.

Siitä sitten on kiva terhakkaana herätä ja pöristä uusi aamu hyvään käyntiin.

Alakertaan ei toki voida astella yksin ja juuri tämä rutiini olikin se ,mikä nyt piti paljastaman. Mieluiten kävelemme rappuset yhdessä alas, siitä tulee sellainen mukava yhteenkuuluvaisuuden tunne. Matkalla voi toki hieman myös venytellä aamukankeuttansa pois.

 

Pääasia kuitenkin on, että Helmi on alhaalla ensin. Tästä se touhukas lauantai lähtee hyvin liikkeelle!