Pieni seikkailijatar

Kun toiset nukkuvat

Kun toiset nukkuvat omissa huoneissaan, suljen ovet hiljaa ja avaan yhden. Pieni seikkailijatar tietää jo ensimmäisen oven sulkemisesta mitä on tulossa. Rohkeasti hän lähtee tutkimusmatkalleen ja kun on tarpeeksi kokenut, nuuhkinut ja ihmetellyt, palaa omaan sviittiinsä. 

Silloin suljen hänen ovensa ja avaan muiden ovet. 

Näin meillä vältytään suuremmilta ongelmilta ja mahdollisilta kissatappeluilta. 

Oma koti on kaikille paras, mutta kannattaa aina avartaa näkökulmiaan ja tutustua joskus vähän vieraampiinkin paikkoihin. Eikä aina tarvitse lähteä kovin kauaskaan. 

Namu

 Mielipide

Miksen minä pääse?

Aina kun mikä tahansa kuljetuskoppa otetaan esille, siellä on ensimmäisenä Namu. Välillä suurin hankaluus onkin miten Namun saa kopasta pois ja tilalle sen kissan, jonka kanssa ollaan jonnekin lähdössä. 

Hertan kuljetuskoppa näyttelyyn tutkittiin tarkasti ennen ja jälkeen näyttelyn. Hyvä, ettei siellä ihan päiväunia ryhdytty ottamaan. 

Minne matka?

 Mielikuvamatkailua

Sulo: "Hei Namu ja Hertta, mulla on idea. 
Lähettäiskö matkalle? Jonnekin lämpimään? 
Noomi ei tuu, se on kotihiiri, eiku kotikissa, 
eiku siis kotona viihtyvä rotunainen, 
ei ku siis rotukissa."

Hertta: "Minne tällä pääsee, Sulo?"
Sulo: "Ei jouda nyt juttelemaan, pidä vaan tiukasti kiinni."

Namu: "Ei siihen flamingokuljetukseen mahtunu kuin kaks. 
Mä otin oman kyydin. Mahtuu vähän tilavammin.
Määränpää sama." 

                Mukavaa viikonloppua! 

Mielikuvamatkailua

 Koronan aikaan

Kun elämme vielä pandemian keskellä (vaikka tänään julkaistut tartuntaluvut olivatkin ihanan pienet), täytyy matkustamista rajoittaa. Onneksi kaikki voivat tehdä mielikuvissaan vaikka minkälaisia matkoja. Kärryillä tai ilman. 

Yhtään en tiedä minne Noomi on menossa, mutta kerrassaan päättäväiseltä näyttää. 

Vatsavaivoja

Hertalla

Hertalla on ollut vatsavaivoja ja niiden johdosta ollaan käyty viime viikolla eläinlääkärissä. Verikokeiden mukaan ei onneksi mitään huolestuttavaa löytynyt ja ruoka ja vesikin on koko ajan maistunut. Halusin kuitenkin varmistua asiasta. 

Otin eläinlääkärille varmuuden vuoksi pojat mukaan, vaikka heillä on kaikki kunnossa. Pojat matkustivat ensimmäisen kerran autossa ja omassa kuljetusboksissaan. Tai no. Sulon yhdestä lempinukkumapaikasta, Naukulan pienimässä kuljetuskopassa. Automatkalla kuului pientä maukumista sekä Hertan että poikien boksista. Eläinlääkärillä pojat olivat hiljaa ja mitä ilmeisemmin eläinlääkärissä oli niin tylsää, että pojat ottivat pienet tirsat. 

Voitaisko päästä ulos juoksee?

Ai eikö? Höh.

Hiljaa nyt pojat, oon ollut täällä ennenkin.  

Tää on tylsä paikka, ei mitään tekemistä.
Ei saa ees juosta. 

Nyt täällä on kerätty näytteitä Hertan pottahommista ja katsotaan, josko niitä enää tarvitsee minnekään kiikutaakaan kun kaikki on ollut perjantain jälkeen kunnossa. 

Mainitaan vielä, että verikokeen ottaminen sujui paremmin kuin silloin kun Hertasta otettiin edellisen kerran verikoe (Felv, ja Fiv-testit sekä veriryhmän selvittäminen hyvissä ajoin ennen hääyötä). Lieneekö syynä se, että ihana eläinlääkärimme jutteli Hertalle ja sanoi: "Olet nyt äiti. Äitien täytyy kestää kaikenlaisia asioita." 

Mamma matkaili

Työmatkalla

Mamman työmatkat ovat vähentyneet, mutta jostain syystä tälle tammikuulle työmatkoja osui kaksi. Nyt ne molemmat ovat onnellisesti takana päin. Ja kun tämä mamma matkailee, tulee ystävä varamammaksi. Kissat tietävät takuulla jo siitä, mitä tuleman pitää, kun sohvalle pedataan nukkumapaikkaa. Nukkumapaikasta tulee heti supersuosittu ja myös petauspuuhiin osallistutaan ahkerasti.  

Kissat selvästi arvostavat moista jännitystä ja sitä, että varamamma nukkuu sohvalla. Tai pitäisikö sanoa, että yrittää nukkua? Tämä on ihan luksusta, että voi rauhassa olla työmatkalla ja kissat saavat olla kotona. 

Kiitos jälleen varamammalle! 

Keskustelu

Aamutuimaan

Olit poissa yhden yön.

Olitko kysynyt lupaa?

Et tainut muistaa. 

Ei niin että meillä olis ikävä ollu. 

Ihmiset...

Tolla tavalla vaan jättävät tulematta kotiin yöksi. 

Olisit hyvin voinut nukkuu kotonakin,
kun K nukku sohvalla. 

Tääl ei kukaan lämmittäny meitä. 

Ihan likasekski oot tullu

Kyllä nyt riittää pesemistä.

Olin poissa yhden yön, kissolla oli täällä Naukulassa yövieraana heidän rakas hoitajansa. Kiitos jälleen hyvästä hoidosta, K! 

Matkalla

Intiaan

Mummu,saanko kysyä?

Onko tää se elefantti jolla  te ootte matkustanu Intiaan?

No ihan se sama. Sillä sekä mummu että emosi ovat matkanneet Intiaan. 

Mut mummu, ku tää ei oo oikee

Niin no, kyllä sitä voi silti matkustaa
Mielikuvituksissaan vaikka minne. 

Vieraanvaraisuutta

Naukulan tapaan

Mamma kävi työmatkalla ja oli poissa kaksi yötä. Siksi ajaksi saimme kotiin hoitajaksi ystävämme K:n. Ja koska halusimme osoittaa ystävämme tervetulleeksi, teimme hänelle pedin valmiiksi. Ja sepä vasta oli jännittävää se. 

Namun oli ehdottomasti päästävä möyrimään peittojen alle ja pienen riehan jälkeen asettui päälle nukkumaan. Epäilemättä yöt ovat saattaneet olla hoitajallemme hieman levottomia, eikä vähiten siksi, että kissatarhan katon toinen puoli romahti. 

Kiitos K hoivasta ja hoidosta ja lumitöistä! 💓

Toiset kotiutuivat

Toiset lensivät pesästään

Kun minulla on työmatka, pääsevät Sulo, Namu ja Noomi lomalle. Tällä kerralla lomanviettopaikka oli tuttuakin tutumpi mummula. Siellä oli pistetty tassulla koreasti, mitään ei oltu rikottu ja Sulo oli näyttänyt mummulle kissojen herkkukaapin paikan useamman kerran päivässä. Mikään ei taida olla Sulosta mukavampaa kun ihmisten opettaminen. 

Sillä välin kun kolmikko oli mummulassa, oli mustarastaan pesä tyhjentynyt. Selvästi tämän tipuTV-sarjan loppuminen harmitti, eikä sitä millään tahdota uskoa todeksi. Pesään kurkitaan edelleen sekä tarhasta, tv-tasolta, että oven vieressä olevalta näköalapaikalta, mutta kai se on uskottava. Poikaset ovat lentäneet pesästään. 

Lisäksi voin ilokseni kertoa, että olen saanut oman kotikoneeni takaisin. Se kävi huollossa ja olen ollut ilman konetta juhannuksesta lähtien. Nyt pelittää taas ja onneksi kaikki tiedostotkin olivat tallessa. Ja mikä parasta, hoitui takuutyönä.  

Leppoisaa lauantai-iltaa! 

Mummulan opit

Kolmikon seikkailut

Naukulan kolmikko vietti Porvoon mummulassa joululomaa kun mamma ahersi muualla. Loma oli sujunut erinomaisen hyvin, raportoi mummu.

Villein misu oli Namu, joka oli juossut aamurallit, iltarallit ja päivärallit. Aamuyön tunteina Namu oli käynyt hoitamassa mummua. Nuollut kädet ja purrut hieman, rakkaudesta. Aina vaan rakkaudesta. 

Juu, näin mä hoidin mummua,
mutta sano sä mamma mihin sä mun korvat hukkasit?

Noomi oli oppinut, ettei television edessä saa kekkuloida, vaan on paljon parempi nukkua mummun lämpimässä sylissä silitettävänä silloin kun televisio on päällä. Ja silloin kun televisio on kiinni. Ja silloin voi olla mummun rinnuksen päällä kun mummu nukkuu. 

Mummulla oli lämmin syli ja
mummu pysyi paikoillaan. 

Perheen herkkupeppu Sulo opetti mummulle mihin kaappiin kissojen namit piilotettiin. Ihan siltä varalta, ettei mummu itse olisi ymmärtänyt, Sulo-poika kävi useasti näyttämässä herkkutikkujen paikan. Hups vaan ja kevyt hyppy keittiön tasolle ja kevyttä naputusta (joku voisi kutsua sitä jopa rämpytyksesksi?!) ovenkahvaan ja niin siinä sitten kävi, että kun minä mamma saavuin mummulaan eilen, niin herkkutikut olivat jo loppu. Ja kuivattu kana. Mutta kaapin ovea näytettiin edelleen. 

Täällä ei ole mitään nähtävää.
Herkut ei ole tässä huoneessa ja sitä paitsi herkullisimmat herkut on jo menneet parempiin suihin.
Mun suihin. 

Yövyin mummulassa viime yön kolmikon kera ja minua vahdittiin erityisen tarkkaan. Vaikka kotiutumisestakin on jo tunteja, minua vahditaan edelleen. 

Punainen pallosalama, viileä sängyn alus ja Noomi-neiti

Palveluskunnan virkistysmatka

Olipa kerran Naukula ja siellä asuivat Kuningatar Namu, prinsessa Noomi ja prinssi uljas rohkea, Sulo. 

Sulo: "Laitoitko siihen jo, että olin rohkea?" 
Mamma: "Kyllä laitoin, rakas, kyllä laitoin." 

Vaan tapahtuipa eräänä päivänä niin, että Naukulan palveluskunnan oli aika lähteä virkistysmatkalle ihan toiseen maahan. Niinpä palveluskunta kokosi Naukulalaisten matkatavarat, kaksi vessaa, säkillisen hiekkaa, kolme petiä, yhden huiskalelun, yhden hiiren, yhden raapimatolpan, astioita, ruokaa, ruokaa ja ruokaa ja vehnänorasta ja hurautti pienellä harmaalla kotterollaan uuteen hoitopaikkaan. Siellä Naukulan kunnia-arvoisia vieraita odotettiin jo kovin innoissaan. 

Kun kuningattaren, prinsessan ja prinssin tavarat oli purettu, päästi hoitopaikan isäntämies Naukulalaiset matkasviiteistään. Prinssi Sulo muisti paikan jo entuudestaan ja paineli sängyn alle piil..siis viileään. 

Sulo: "Siis astelin majesteetillisesti sängyn alle, koska muistin entuudestaan, että siellä oli sopivan viileätä pörheälle, erinomaiselle, eurooppalaiselle täpläturkilleni."
Mamma: "Sanotaan sitten niin, Sulo."
Sulo: Siis prinssi uljas rohkea Sulo." 

Sitten oli kuningattaren ja prinsessan vuoro ja siitäpä sitten riemu syntyi. Kuningatar Namu pisti tassua koreasti toisen eteen ja paineli ympäri hoitopaikkaansa vatsan pyörähdellessä somasti puolelta toiselle. Prinsessa Noomi samoin, toki hieman kiinteämmin. Oli selvää, että oman palveluskunnan virkistysmatkan ajaksi valikoitunut hoitopaikka todettiin erinomaiseksi, kerrassaan erinomaiseksi, kiinnostavaksi ja mitä parhaimmaksi paikaksi kissojen olla. 

Sulo: "Laitatko siihen vielä, että mä olin sängyn alla vain, koska siellä oli niin ihanan viileää?"
Mamma: "Muruseni, olit siellä lähes 1,5 vuorokautta. Kävit vain asioillasi ja puskemassa isäntämiehen ja emännän. Herkkutikun kyllä hotkasit."

Sitten palveluskunta lähti. Hoitopaikasta tuli viestejä ja kuvatervehdyksiä kiitettettävällä tavalla. Oli selvää, että Namulla ja Noomilla oli kerrassaan täydellistä! Sulo sen sijaan oli....

Sulo: "Siis mainitsitko jo, että sängyn alla oli viileää?"
Mamma: "Kyllä, Sulo, kyllä mainitsin."

Kuvaterveisiä sain luvan julkaista täälläkin. Kuvatekstit Naukulalaisten omia. Kuvat hoitopaikan emännän Kirsin. 

Noomi: "Sä olit pakannu mun synttärilahjahuiskan!"

Noomi:"Ja siellä oli tosi hyviä leikittäjiä ."

Ja tosi hyvä lentävä matto! 

Ja erinomainen lämmin torni keskellä!
Miksei meillä kotona oo?!

Ja oma ovi! Miksei meillä oo?

Ja mä sain nukkua kainalossa!

Ja siellä oli ihanan lämpimät lattiat!
Miksei meillä kotona oo?

Ja kaks kätistä rapsutusta!

Ja paperikassi! Josta oli sangat rikottu, ihan niin kuin pitääkin.
Mamma:"Ja tulikohan teille tästä vähän riitaakin?"

Ja täydellinen hylly saunassa, mulle!
Todellakin kuningattarelle sopiva.

Sulo: "Sanoinko jo, että makuuhuone oli ihanan viileä?

No joo, kävin mä välillä heittää pienen rundin. 

Ja kun Naukulalaiset olivat olleet hoidossa kolme yötä ja kolme päivää oli aika hakea heidät kotiin. Sulo hölmistyi ensimmäisenä, Noomi keikisteli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja kuningatar, kuningatar paineli KARKUUN.... Siis karkuun. Selväksi kävi, että hän olisi voinut jäädä omasta puolestaan pidemmäksikin aikaa. Vaan virkistäytyneellä palveluskunnalla oli sen verran ikävä, että kuljetussviittiin päätyi myös kuningatar, tai punainen pallosalama, kuten hänen uusi lempinimensä kuuluu. 

Kiitos hoitopaikan isännälle ja emännälle upeasta hoidosta, hemmottelusta ja vaivannäöstä! Ja Sulon herkkutikkuvaraston täydentämisestä! Jos se on meistä kiinni, niin tulemme toistekin! 

PS. Ja Yle Areenalta löytyy pieni ohjelma eurooppalaiskissoista. Juttu on kuvattu osittain lauantaina 11.11. Messukeskuksessa. Tässä viiden minuutin pätkässä on ihania kissoja ja ihmisiä, muiden muassa meidän Ruska-mummu ja Paula, Pinkkitassujen kasvattaja Mikko ja vilahdetaan siellä mekin Noomin kanssa pikaisesti. Pätkän voi katsoa täältä: 

https://areena.yle.fi/1-4294727