Pieni iltapuhde

 Kynnet

Täällä leikataan kissojen kynsiä säännöllisen epäsäännöllisesti. Lähinnä silloin kun huomaan tarpeen. Yleensä tarpeen huomaa, kun tulevat lepomaan minua. Kuka mistäkin kohdasta. 

Tänään taitaa olla täplämassun vuoro. Imuroinnin jälkeen, kuinkas muutenkaan. 

Joka aamuinen hoitotoimenpide

Namu hoitaa, Noomi pitää kiinni

Satunnainen kuorinta kasvoille, vartalolle ja käsille tekee hyvää. Minulla käsien kuorinta on joka aamuinen rutiini, siitä pitää huolen Namu. Noomi puolestaan pitää kättäni paikallaan, jotta hoitotoimenpide hoituu hyvin ja huolellisesti. 

Kuorinta suoritetaan molemmille käsille, mutta en pystynyt ottamaan kuvaa kuin vasemmalle kädelle suoritetusta hoidosta. Hoidon aikana on myös mahdollisuus todentaa hoitajan kynsienleikkuutarpeen. 

Paketti

x 2

Yksi paketti on avattu, toinen odottaa kuusen alla avaamista. 

Tassulinnan emäntä järjesti tänäkin vuonna Salainen Joulukissa 2020 -bloggaritapahtuman. Kiitos siitä! Tänä vuonna mekin ehdimme taas mukaan. Naukulan paketti on lähtenyt matkaan ja mitä ilmeisemmin saavuttanut määränpäänsä. Naukulaankin on saapunut paketti, se odottaa vielä kuusen alla avaamista. Pitkitämme jännitystä ja odotamme josko vaikka yhden valoisamman päivän saisimme juhlistamaan avaustapahtumaa, sillä tokihan se tapahtuma on kuvattava. 

Kissat ovat saaneet yhden lahjan minulta ja se on jo avattu (siitä läpinäkyvästä muovista mihin se oli kiedottu). Tatadadaa...kissojen sohva! 

Noomi, Hertta ja Sulo

Noomi, Sulo ja Hertta

Pienin tyttö - Hertta

Suurin tyttö - Namu

Sohva on ollut suuressa suosiossa. Ja jos ihmettelette miksi, niin kaadoin sen päälle koko pienen pussillisen kuivattua kissanminttua, joka sohvan mukana tuli. Lahjonta tepsi ja sohvaa käyttää päivittäin useampi kuin yksi Naukulan kissa. 

(Sohva on ostettu Tokmannilta ja maksoi alle 10 euroa)

Miten leikataan kissan kynnet?

Pinkkitassun Nathan eli Nacho ja Patrik esittävät

Kissojen kynsiä on hyvä leikata, ihan niin kuin koirienkin. Vain ne terävät kärjet, niin että vältytään vahingoilta ja muilta terveysongelmilta. Netistä löytyy varmasti aiheeseen liittyviä ohjeita ja videoita yllin kyllin, kannattaa tutustua. 

Kun kissan ja ihmisen välille on syntynyt luottamussuhde ja kissan tassuja hoidetaan säännöllisesti voi kynsienleikkuu käydä helposti. Nachon kohdalla sanoisin, että uskomattoman upeasti. Katsokaa vaikka. 

Myös Sulon äiti, Pinkkitassun Dorothy (EUR n 24) eli Mesi osaa nauttia manikyyristä. Tyyli on eri kuin Nacholla ja tästä voimme varmasti päätellä, että kynsienleikkuu on tekniikkalaji. 

Mainittakoon vielä, että täällä kynsien leikkuu onnistuu 14 tassun osalta erinomaisesti, mutta 2 tassun osalta ei sitten niin millään. Vaikeuksia on Nachon siskon Noomin takatassujen kanssa *pyyhkii hikeä otsaltaan* . 

Kaunis kiitos kuva- ja videomateriaalista Nachon kotiin sekä 

linkistä Pinkkitassun kissalaan ja Tellikselle. 

Kynsihuoltoa

Tyylejä ja tyylejä

Hupsut ja Marraskuun Muruset ovat laittaneet hienot kynsienleikkuuvideot ainakin Instaan. Lisäksi kynsihuollosta on video Pinkkitassun Kissalan FB-sivustolta. Video löytyy täältä ja kertoo siitä, miten Sulon Mesi-mamman kynsien leikkuu sujuu. 

Meilläkin kynsienleikkuu sujuu hyvin kissojen osalta. Jostain syystä minä muistan kuitenkin tehdä aina sen vasta sen jälkeen kun olen imuroinut olohuoneen maton. Hoito nimittäin tehdään olohuoneessa olevan pienen rahin päällä ja kynnenkappaleet lentävät maton syövereihin. 

Sen lisäksi, että kynsiä leikataan, niin on tärkeää, että taloudesta löytyy myös muita kynsienhoitovälineitä. Esimerkiksi viila, jota toiset myös raapimatolpaksi kutsuvat. 

Namu tykkää viilata kyntensä matalalla. 

Noomi korkealla ja mielellään samaan aikaan kun emonsa Namu. 

Kynsienhoito on vakavaa puuhaa. 

Sulo tykkää viilata kyntensä naruun ja sitä onkin yhden näköalatornin tolpassa. 

Hassuin kynsienhoitotapa oli edesmenneellä Naukulan Helmi Orvokilla. Silloin täällä käytiin Ikeassa ainakin kaksi kertaa vuodessa. 

Uusi vuosi

uudet kynnet

Vanha vuosi loppui hyvin, sain leikattua hyvin pieniltä kynnet. Naukulan salonkiin tuli lähes tungos kun kaikki tulivat kehräten osingolle. Meille tuli melkein sellainen joukkohurmio. 

Ensimmäiset kaksi toki hoidettiin lähes tiedottomassa tilassa, vaan niinpä aikanaan myös Namun kynnet leikkasin. Ja kun hommat oli tehty, otettiin yhdessä vielä pienet tirsat. 

Sekin hyvä puoli tässä vuodenvaihteessa oli, että raketteja ammuttiin lähistöllä normaalia vähemmän. Olivat kaikki ehkä lähteneet kaupunkiin juhliin! Hyvä niin, Sulo tykkäsi. 

Namun uusi vuosi kului hiirikoulussa. Oppilaat vain hurvittelivat kukin missäkin. Siksipä hiirikoulunopettaja vaihtoi hiirtä usein, ehkä katsoakseen mikä toimii parhaiten. 

Kehräysten täyttymää vuotta 2017 teille!

Roolituksia

Naukulassa

Jos Naukula olisi näytelmä, voisivat roolitukset mennä esimerkiksi seuraavasti:

Namu Naukula: esiintyvä taiteilija tai tankotanssija, kuten Tassulinnasta todettiin.

Sulo Naukula: muriseva turvamies, sisimmissään hellä mammanpoika

Mamma: tuhiseva nuhanenä, jokapaikanhöylä ja muonittaja

Varaamme oikeuden muutoksiin roolituksessa. Epäilen kuitenkin, että mammasta ei tule murisevaa turvamiestä, vaikkei siitäkään nyt varma voi olla.

Uusi tyyli

Kynsienleikkuussa

Kynnet on toukokuusta lähtien hoidettu sohvatyynyllä. Joulukuun alussa meillä oli jo hieman erimielisyyksiä tämän asian suhteen ja nyt täällä puhaltavat uudet tuulet. Etutassujen kynnet voi vielä hoitaa tutussa paikassa, mutta takatassujen kynsiä ei. 

Huoltojoukot huom!
Leikkaamaan ja vähän sassiin. 

Takatassujen kynsihuoltoa varten Sulo menee olohuoneen matolle. Venyttää itsensä tosi pitkäksi ja harottaa varpaitaan. Juuri kun olen saamaisillani otteen tassusta ja kynnen saksien väliin, Sulo vaihtaa paikkaa. Minä ryömin perässä. Tätä tapahtuu muutaman kerran ja sitten leikataan. Tästä ei ole videota, eikä tule. Jätetään komedia suosiolla muille. 

Ja nyt takajalat, kiitos! 

Se nyt vaan on näin. Piste. 

Eipä siinä sitten mitään. Ryömitään sitten jos kerran Sulo niin haluaa. 

Kynnet

ja niiden leikkaus

Kynnet ovat aikaisemminkin olleet täällä puheenaiheena ja onpa Sulo runonkin aiheesta kirjoittanut. 

Olen kehunut kynsien leikkuuta helpoksi, mutta viimeisin manikyyri ei sitten sujunutkaan niin jouhevasti. Jouduin suorittamaan sen tassu kerrallansa useiden päivien aikana. Ilmeisesti Sulo sitten jossain kohdin mietti, ettei tuo mamma periksi anna ja antautui eilen lopulliseen viimeistelyyn - sohvan koristetyynyn päällä totta kai. 

Parempia kuvia aiheesta täältä on turha odottaa, sillä tämä on sen verran yksityistä puuhaa ettei kuvaajaa päästetä paikalle ja minulla on tunnetusti vain kaksi kättä. 

Runo

Kynsienleikkuusta

Moi

Mä oon Sulo,

eikä vaivaa alakulo.

Mä oon iloinen aina,

myös torstaina ja lauantaina.

Heti aamusta eritoten

ja illallakin kuinkas muuten.

Sitten on yks sellainen juttu,

ehkä toisille ihan tuttu.

Mun kynsiä kun mamma hoitaa,

mä joudun sitä vähän auttaa.

Homma hoituu siten parhaiten,

että raotan väliä mun varpaitten.

Pistän tassun ihan haralleen,

ja teen sen kyllä ihan tahalleen.

Ekaks mun mamma höpsö luuli,

et kävi tuuri ja puhalsi myötätuuli,

mut ei se ollut niin,

tein sen sitten toistamiseen.

En kaikkia tassuja tietenkään,

sellainen en oo sentään mäkään,

yks tassu per kerta,

ettei vaan tule verta.

Kyllä mammakin tän nyt osaa,

eikä yhtään tuhaan hosaa.

Koska mammalla on vaan kaksi kättä,

joudutte uskomaan tän nyt ihan tästä.

- Sulo Naukula -

PS: Sulo on ryhtynyt harottamaan yhtä tassuaan per leikkuukerta. Kyseessä ei välttämättä kuitenkaan ole se tassu, jonka kynsiä leikataan. 

Arki

ja normaalia huoltoa

Nyt on jo oiva aika siirtyä näyttelytouhuista arkisten asioiden pariin. Vaikka leikkasin Sulon kynnet ennen näyttelyä, huomasin eilen, että pientä säätöä voisi tehdä. Minun oli kiltisti odotettava iltariehut ja pötköteltävä sohvalla (enhän minä nyt muuten!) ja kyllähän Sulo sitten loppujen lopuksi asettui sohvan selkämyksen päälle manikyyriin. 

Jostain syystä kynnet saa leikattua parhaiten silloin kun Sulo pötköttää selällään. Tätä en voi lakata ihmettelemästä. Eilen mentiin kuvan osoittamalla tyylillä. 

Palvelua, mamma, palvelua.

Aamulla sitten tarkastettiin tulos. Jokainen tassu ja jokainen kynsi rapsutteli mamman sormia, vaikka teini itse teeskenteli nukkuvansa. 

Aamurapsuttelun jälkeen siirryimme puuron keittoon ja joku teinikohtaus täällä tuli kun Sulo mätkäsi avoimen kaurahiutalepaketin tiskipöydän päältä lattialle. Onneksi oli lähes tyhjä paketti. 

Verhot

ja Sulo

Hankin kirjastoon viime viikolla verhot. Se oli uhkarohkea teko, sillä yksi Sulon näköalatorneista on sijoitettu kirjaston kulmaan. Onneksi verhot eivät ole saaneet Sulolta sen suurempaa huomiota. Verhot tuovat hyvää auringonsuojaa ja tuntuu niiden suojista olevan mukava tarkkailla pihan tapahtumiakin. 

Tarkkana kuin porkkana

Tai sitten ei. 

Äidinäidiltä peritty kangaspäällysteinen keinutuoli sen sijaan saa Sulolta liikaakin huomiota. Se on toistaiseksi todettu parhaaksi paikaksi itsesuoritettavaan kynsihuoltoon. Tähän asiaan haluaisin muutoksen, vaikka keinutuolin päällystäminen joskus suunnitelmissa onkin. 

Sukukokouksessa

Kaapelitehtaalla

Eilinen oli pitkä päivä, ainakin mammalle. Sulo ei näyttänyt pistävän touhusta pahakseen. Varsinkaan kun Harmaan ja Ilonan ihminen bongasi Sulolle näyttelyhäkkiin tuulettimen. 

Starttasimme ennen aamu seitsemää ja noukimme matkalla mukaan Sulon Iso-Vaarin ihmisineen. Lienee Mikki kertonyt näyttelemisen saloista Sulolle, sillä niin kauniisti Sulo päivän pesässänsä vietti. 

Tässä näyttelyssä oli Eurooppalaisten Best in Breed -näyttely. Eli Eurooppalaiset kisasivat vain Eurooppalaisia vastaan. Tällainen on kuulemma Eurooppalaisilla harvinaista herkkua ja tapahtuu vain jos saman rodun edustajia on paikalla yli 50. Eurooppalaisia oli paikalla eilen 54. 

Tuomarina meillä oli norjalainen Steven L Jones. Tuomari oli oikein miellyttävä. Mukava kokemus näin ensikertalaiselle.

Mitä Sulosta sitten sanottiin? No, ensimmäiseksi tuomari sanoi Sulon nähtyään, että täällä kasvatetaan kissoja, ei hevosia. Tästä voi amatöörikin päätellä, että Sulo on iso pentu! Värin paras -arvostelussa, Suloa kutsuttiin hirviöksi. Hymy huulilla tosin. 

Sulon äiti oli värin paras, Sipi-sisko pääsi paneeliin kilpailemaan pentusarjan voitosta, Iso-Vaari Mikki ja Didi-eno kilpailivat paneelissa oman sarjansa voitosta, tässä Mikki vei voiton. Lisäksi näimme mm Ruska-mummun ja Rauha-tädin sekä Nuttu-serkun ja Didi-enon siskon ja kämppiksen Minni-tädin. 

Blogin lukijoista meitä kävi tervehtimässä myös Pauliina ja Kaisu. Kaisu, Eurooppalaissukulaiset ja kasvattaja auttoivat meitä kovasti näyttelyn aikana. Kaunis kiitos! Ensikertalaisena on tosi mukavaa mennä näyttelyyn kun saa paljon apua ja neuvoja. 

Lopuksi on pakko laittaa kuva myös Kaisun kynsistä! Sulon fani oli maalannut kynteensä Pinkintassun. Upeat kynnet, hienoa fanitusta! 

Shoppailua verkkokaupasta

PetsGo

Sulo sai noin viikko sitten sähköpostia PetsGo-verkkokaupan tädiltä. Meiltä kysyttiin kiinnostusta vastaanottaa lahjakortti ja blogata ostotapahtumasta rehellisesti. Tartuimme syöttiin. Tänään hain paketin postista. 

Plussaa ovat mielestäni: 

+ ilmainen kuljetus (jos ostos yli 19 eur ja nouto Postista tai postiautomaatista) 
+ tekstiviestitse tullut ilmoitus paketin saapumisesta 
+ ystävällinen palvelu
+ selkeät nettisivut
+ noudettu paketti oli hyvin pakattu, eivätkä tuotteet hölskyneet siellä valtoimenaan

Toisista tuotteista olisi mukava saada useampi kuva ja vaikka tuotteesta olisi ilmoitettu sen mitat olisi mukavaa jos tuotekuva olisi sellainen josta saa käsityksen tuotteen koosta. 

Uudesta verkkokaupasta on lisäkseni kirjoittanut mm Karvahelvetti. 

Mitä Sulo sitten hankki? Raksuja, uuden raapimatolpan sekä pienen rapisevan putken. Yllärinä mukaan oli laitettu kolme palloa, joista Sulo valitsi itsellensä yhden. 

"Tää on mulle! Koko loota."

"Oikein hyvä laatikko ja hyvät tuoksut." 

"Mä voin harkita tätä sen mammas keinutuolin sijaan." 

"Mä otan tän, kiitti." 

"Tykkään." 

Kaikkinensa ihan miellyttävä kokemus. Saatan tilata täältä toisenkin kerran. 

Asiaa

manikyyristä

En ole aikaisemmin leikannut kissojeni kynsiä, Sulon kynnet leikkaan. Manikyyrin harjoittelu on aloitettu syntymäkodissa ja minä jatkoin. Sain tähän toimenpiteeseen hyvän vinkin kasvattajalta. Hän ehdotti, että teen kynsienleikkuusta meidän yhteisen hellyyttelyhetken. Näin tapahtui.  

Ensimmäisen kerran leikkasin kynnet kun Sulo köllötteli sohvalla tyynynsä päällä. Sen jälkeen kynsienleikkuu ei ole muualla onnistunutkaan. Kerran yritin leikata kynnet kun Sulo oli tyynyn päällä vatsallansa. Se ei ollut hyvä. Sulon piti ehdottomasti kääntyä manikyyriä varten selällensä. Siitä minä sitten tassu kerrallansa napsasen kynnet lyhemmiksi. 

"Palvelua, kiitos"

"Voi tääl jumpatakin."

Nykyään enää vain minä harjoittelen, Sulo on jo ihan mestari manikyyrissä kävijä.