Mustavalkoinen

perjantai

Saimme mustavalkohaasteen toiselta yksinvaltiaalta - Minniltä. Kiitos!

Vastaamme mustavalkohaasteeseen kuvankäsittelyohjelman avulla. Kuvassa Helmi valvoo yhdessä ystävänsä kanssa katkarapujen sulatusta.

Onhan nyt sentään perjantai ja ulkona vasta valkoista onkin!

 

Lähetämme haasteen Herra Mäykyselle ja Elli-neidille.

Heitä on jo ikävä.

Virhe

Naisjohtajista

Vuonna 2010 Helsingin Sanomissa kerrottiin, ketkä ovat maailman 18 naisjohtajaa. Unohtivat sen 19.

Onneksi Wilma Ilona korjasi asian itse.

Kuva on jäänyt julkaisematta, näin uskoisin. Se löytyi sattumalta kun etsin vanhoja joulukuvia.

Juoksukilpailu

Naukulan tapaan

Olen toki aikaisemminkin kertonut, että kuljemme aamulla Helmin kanssa rappusissa yhtä matkaa, mutta kerron siitä nyt uudelleen. Toisaalta aika vähän on asioita kertomatta jos näinkin pitkään on bloggaillut tällä postaustahdilla. Täällä sentään vaan asuu kaksi rauhallista keski-ikäistä tätiä, joiden elämä on aika tasapainoista.

Meillä siis on rappusissa myös pientä kilpailua ilmassa. Helmi näyttää mallia:

Paikoillanne!

 

 Valmiit!

Nyt!

 



Maaaaaaliiiiiii! Jeeeee!

 

Vai oliko tämä kuitenkin varaslähtö?

Sirkuksessa

Sirkuksessa

Sirkuksessa leijona hyppää vanteen läpi. Naukulassa näin ei tapahdu.

"Mä sulle vielä sirkuksen näytän!"

Onpahan ainakin yritetty? Tai sitten ei. Muuten vaan piti ihmetellä.

Helmi Maitotyttö

Nyt kelpaa!

Helmi on kotiutunut Naukulaan Porvoon Eläinsuojeluyhdistyksestä ja siellä pienille kissoille oli laitettu tarjolle maitotuotteista ainakin kermaviiliä. Ensimmäiset seitsemän - kahdeksan vuotta Helmi ei sitten täällä maitotuotteisiin koskenutkaan, vasta viime aikoina on maito ryhtynyt maistumaan.

Viikonloppunakin meillä oli maitobileet.

Helmistä on pikkuhiljaa kehkeytymässä sellainen maitotyttö. Vesi toki kelpaa edelleen myös, mutta maito on herkkua. 

Tuliaisia Roomasta

Vitamiinitahna

Aika: Aamu, eilen
Paikka: Naukula
Pääosassa: Helmi Orvokki Naukula
Sivuosassa: Mamma Naukula
Laji: Draama

Aamu on harmaa, valot saa sytyttää jo aamusta. Radio on päällä. Sen rauhallinen ääni kuuluu viikonlopun kiireettömiin aamuihin. Sitten syttyy jossain lamppu ja mamma saa idean.

Mamma: "Helmiii"
Helmi: "Täh?"
Mamma: "Helmiiii, tuu tänne niin sä saat jotain hyvää!"
Helmi: "Täh? Katkiksii?"
Mamma: "Ei nyt, mut sä saat kato tämmöstä hyvää vitamiinitahnaa. Toin sitä sulle Roomasta!"

Helmi: "Täh? Oisit tuonnu ees kakkapussei."

Helmi poistuu paikalta. Mamma vie pienen kipon, jossa vitamiinitahna on koskemattomana, keittiöön ruokakipon viereen.

Mamma: " No ehkä se yön aikana on kadonnut."

Toinen pimeä, harmaa ja sumuinen aamu kertoi totuuden. Tahna oli kupissa ja Rooman tuliainen oli epäonnistunut ostos. Jälleen kerran.

Paluu viikonloppuarkeen

Ulkoilua

Vaikka olen ollut työmatkalla ja lomamatkalla ja Helmi on lomaillut mummolassa, on paluu arkeen sujunut mallikkaasti. Työaamuina Helmi on hoitanut kauneudenhoitotoimenpiteet kanssani keittiön valkoisella pyöreällä pöydällä ja jäänyt kehräten syömään aamuraksujaan minun lähtiessäni töihin.

Kuva lavastettu. Arkiaamuisin on pilkkosen pimää.

 

 

Myös viikonloppuaamut sujuvat vanhaan totuttuun malliinsa. Ensin nukutaan pitkään, tai ainakin kello kahdeksaan. Sitten hoidetaan aamupisut ja -pesut ja mennään yhtämatkaa alakertaan. Mamma hoitaa aamiaistarjoilun ja Helmi huutelee pihanpuoleisella ovella pääsyä rakkaan heinätupponsa luo. Niin myös tänä aamuna.

 

Heinätuppo vaan alkaa olla aika huonossa kunnossa. Pääasia kuitenkin tuntuu olevan, että sen luo pääsee!

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Muistakaa pitää huolta rakkaistanne.



Tunnustus

Kiitos Häivähdys Purppuraa -blogin Anna S!

Naukula sai maanantaina tunnustuksen Anna S:tä, ja kiittää siitä kauniisti. Kiitos!

Tunnustuksen saajan:

1. Pitää kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Koska tämä on annettu Naukulaan, on vastaukset saatu Helmiltä.

1. Oon kissa. Aika hyvä, eiks?
2. Mä tykkään katkaravuista, heinistä ja mammasta. Järjestyksestä en oo ihan varma.
3. Meillä on jotain omituisia tavaroita pitkin lattioita ja yhes koris. Mamma kutsuu niitä kissanleluiks, enkä mä oikein tiedä miks. Mut yritän sit nyt kuitenkin joskus niil jotain tehdä. Se niin ilahduttaa mammaa.

4. Mä toivoisin et mummolaan ois lyhyempi matka. Siel on ihan kivaa ja mua palvotaan koko ajan mut en kyl ymmärrä miks sinne pitää matkustaa muovikopassa pölynimurilla. Tai jollain. Ainaskin ääni on vähän sama.

5. Mun vatsa toimii tosi hyvin. Päivittäin. Jos tiiätte mitä tarkotan.

6. Mut mun haima ei oikein enää toimi ni sit mä saan lääkettä kaks kertaa päiväs suoraan niskaan. Se on ihan jees.

7. Mä tykkään kuunnella radioo. Varsinkin kun sielt tulee sellasta tunnelmallist musiikkia. Mielellään miehen esittämänä.

8. Mä oon aika ihmeissäni kun teit lukijoita ja seuraajia on niin paljon. Kun mähän oon oikeestaan ihan tavallinen kissa siis tän mun kodin kuningatar.

Ja koska mä oon 9, niin bonuksena mä kerron että mun viiksiä ihaillaan aika paljon.

Sit mä haastan seuraavat:

Trio MiuMau ja Hra Nilsson eli siin on neljä. Sitten haastettais Kolmen kissan kopla ja vielä sit Tassuveljet eli kolme ja sit viel Tatsutan tassuttelijat ja siel on neljä ja vauvojakin välillä.

Viime kesän muistelua

Kiitos haasteesta Sulo!

Helmi sai Sulolta haasteen muistella viime kesää kuuden kuvan avulla. Ihana haaste!

Tässä Helmin kesän 5. kohokohtaa ja 6. on pakollinen ell-käynti :

1) Remontti toukokuussa:

Kerrankin pääsi pieni kissa ihailemaan itseänsä tarpeeksi ja kyllä tuossa peilin edessä sitten aikaa vietettiinkin!

2) Käynti Stockmannilla:

Ehkä vuoden paras Naukulan kuvasarja löytyy täältä (< klik)

3) Diabetes:

Huolimatta vuoden 2011 havaitusta diabeteksesta, meillä menee hyvin. Mitä nyt pientä karvanlähtöä on havaittavissa verikokeen oton yhteydessä eläinlääkärissä.

4) Ulkoilu:

Nakuna tai valjaissa, kivaa oli ulkoilla. Joskus jopa jännittävää!

5) Kesän tuoksut:

Kesällä vain tuoksuu niin hyvältä: ruoholta, kukilta, auringolta ja lämpimältä.

6) Salaisen puutarhan, eli ruohotupon löytäminen:  

Hurjan jännittävä oli pienen kissan tie ruohotupolle! Tuosta jännittyneen uteliaasta ilmeestä ja olemuksesta, rohkeus lisääntyi kesän myötä.

Naukulasta tämä haaste lähtee Cisulle ja Totolle! Lämpimiä ajatuksia teille!

Kuin kaksi marjaa

Helmi + Helmi

Kissa on sama, ja niin saattaa olla käytössä vuosien varrella haalistunut lakanakin.

Olisiko tämä "Kuin kaksi marjaa" vai "Ennen ja nyt" -kuvasarja?

Yksi merkittävämmistä eroista on se, ettei korvista näy enää läpi! Muutenhan kaikki on kuten ennen, mitä nyt pentukarva on muuttunut hieman aikuisempaan turkkiin.

Tiedetään, tiedetään

Jo aiemmin julkaistua materiaalia

Vanhoja kuvia selatessani löysin tämän postauksen kuvat. Tiedän, että kaksi ensimmäistä on joskus julkaistu täällä aiemminkin, mutta pakko oli julkaista uudelleen.

Se on kuulkaa meidän Helmi "Hempukka" Orvokki Naukula se!

Liitetäänpä mukaan sitten vielä yksi ennenjulkaisematonkin kuva.

Vähän sellainen edustuskuvan oloinen!

Oi, miksi ei minulla ollut omaa digikameraa tuohon aikaan? Miksi?

Leikki

on lapsen työ

Lisätty insuliiniannos on tuonut lisäpotkua Helmin arkeen. Lelut saavat tämän tuta.

Pelkkään lelubarometriin emme suinkaan tyydy, vaan aika ell:lle on tilattava ensi viikoksi. Mutta se on salaisuus, eikä sitä saa Helmille vielä kertoa.

Pitäisikö?

Leipoa jo pipareita?

Niitä voisi tehdä vaikka minkälaisia. Kissamuotteja tästä taloudesta löytyy myös. Tai jos vaikka vapaalla kädellä elävästä malllista sommittelisi?

Yllä oleva kuvakin oli ehdolla viime vuoden joulukorttikuvaksi. Sen hylkäsin siksi, kun Helmi näyttää siinä mielestäni hieman kaljulta ilman korvia!

Maanantai

ja nakkimakkara

Teknistä tukea olisi tarvittu jälleen! Minä tein todella hienon (sanoo hän itseironiaa äänessään) nakkimakkaravideon maanantain kunniaksi. Ensimmäisen ikinä. Enpä nyt sitten enää ymmärtänytkään olisinko saanut sen tänne ja jos olisin niin miten.

Ja koska en tiedä, niin voin vain kertoa, että video koostuu näistä kolmesta kuvasta:

Ja sitten siihen videoon kuuluisi niin kuin näyttelijöiden nimet (Pääosassa Helmi Orvokki Naukula ja sivuosassa Nakkimakkara), tekijä (Naukula Corporation Inc) ja The End / Loppu -tekstit.

Että sellainen päivä tänään.

Kaveri kylässä

jännä lauantai

Silloin on jännää, kun tulee kaveri kylään. Mamma on kuitenkin joskus niin tylsä, ettei päästä kaveria katsomaan. Höh, tuumaa Helmi. Antaa kuvien puhua puolestaan.

"Mammaa, mun kaveri tuli nyt. Mä haluun ulos mammaaaa!"

 

"Tästä mamma, tästä. Tästä voisin mennä."

 

"Helmiii, tuu leikkimään. Täällä huutaa oravaaa."

"No entäs sit tästä, pääsenks mä tästä ovesta, mamma?" 

"Etkö sä saakaan tulla?" 

 "Mä voin sit käyttää sun kynsienraapimapallii."

 

"Tai ehkä oot jättäny mulle raksui tänne?"

Lukuisista kovaäänisistä pyynnöistänsä huolimatta, Helmi ei päässyt katsomaan kaveriansa. Kaveri keikisteli hetken ja lähti sitten etsimään uusia kavereita.

Aamulla varhain

pienen pieni pyrähdys

Nyt on palattu viikonloppujärjestykseen. Aamupiikki (siis insuliinia, jos joku ihmettelee) niskaan, hieman aamupalaa ja ulos. Asteet ovat plussan puolella (1,1), joten siellä maltettiin hetki ollakin. Toki ensin piti yrittää ovesta katsomaan ruohotuppoa, mutta sitten muistettiin ulkotarha.

Seuraava tilustarkastus tehtäneenkin sitten myöhemmin tänään ja sille ruohotupolle.

Salarakas

ja hassuja tapoja

Kun Helmi oli kylpylälomallansa mummulassa, sain tietenkin raporttia päivän kuulumisista. Eräänä päivänä oli tapahtunut jotain ihanaa, isäni mielestä ainakin. Helmi oli nimittäin mennyt isäni puolelle sänkyä, päiväpeiton alle, ottamaan päiväunet. Tämä lämmitti isäni mieltä kovin, sillä Helmi on vähän ujo isäni suhteen.

Helmistä tuli oitis isäni salarakas.

 

Siellä se on - salarakas. Tällä kerralla kuitenkin äitini puolella ja kuvakin on vanha ja otettu jo elokuussa. Kotona Helmi ei lähes koskaan käy päiväpeiton alla, mummolassa käy.

Mummulassa

Lomalla

Mamma on ollut työmatkalla ja Helmi lomailee mummolassa. Ja mikäs siinä onkaan lomaillessa kun palvelu pelaa ja saunassa tarkenee.

Lisää löylyjä vaan taitaa pyydellä?

Homma keväälle

Lisää korkeutta

Vaikka mökki parvekkeella on jo noin vuoden vanha, ei se silti ole vielä oikein asettunut paikallensa. Viime keväänä hankin sen jalkojen alle pihakivetystä, tulevana keväänä näitä täytyy saada lisää. Korkeutta on kyllä edelleen nostettava.

Koska rappusia ei käytetä, voisi ne ehkä ottaa kokonaan poiskin.

Täytyypä tarkastella tilannetta. Kun vain muistaisi nämä sitten keväällä!