Lahja

Zetorin ja Ilonan Analta

Kuten blogistaniassa varmasti jo tiedetään, ovat Zetor ja Ilona muuttaneet uuteen yhteiseen kotiinsa ja Ana puolestansa omaan loppuelämänsä kotiin. Olin mukana muutoissa. Ilonalle ja Zetorille pakattiin heidän kaikki tärkeät tavaransa, kaikki mitkä suinkin vain uuteen kotiin saataisiin sijoiteltua. Mitä ilmeisemmin muutto ja sopeutuminen uuteen kotiin onkin sujunut mitä parhaiten. 

Ihan kaikki ei kissojen mukaan kuitenkaan lähtenyt. Tänne Naukulaan löysi tiensä kaksi pientä hiirtä ja Zetorin ja Ilonan, aikaisemmin Mustan ja Harmaan,  lähes tavaramerkiksi muodostunut raapimapuu. Anan itsensä tekemä ja virittelemä raapimapuu. 

Sulo tarkastaa puun ja toteaa sen mitä parhaimmaksi. 

Mummu, tääl on sulle terveisii.
Joltain Zetorilta.

Mummu *punastuu hieman* , no jos minä sitten tuun lukemaan ne 💓

Äippä, sulle tääl ei oo mitään. 

Varovasti nyt siellä, pikkuinen. 

Tää on hieno! 

Olemme erittäin kiitollisia tästä hienosta raapimapuusta. Se on klassikko! Sellaisen kissablogin, jota olemme seuranneet ensimmäisenä kissablogina koko blogistaniassa ja jonka hienoon ihmiseen Anaan olemme päässeet tutustumaan.

*ylätassut* Ana, oot ihan super! 

Noomin viesti maailmalle

Kerran emo aina emo

Mitä ilmeisemmin Noomi on sitä mieltä, että jos sitä pentuja kerran hankkii, niin sitten niistä on pidettävä huolta. Imetettäväkin, vaikka pentu olisi jo yli vuoden ja kolme kuukautta ja lähes emonsa kokoinen. 

Näitä helliä hetkiä on nyt ollut joulunaikoihin aamuin illoin ja aina sängyssäni. Perheonni kukoistaa. 

Joulun kiireet

Naukulassa

Naukulassa on ollut jouluna kova kiire. On täytynyt syödä, nukkua, ulkoilla ja puuhailla. Mainitsinko jo nukkumisen? Ja kiireen? Rappusiakin on täytynyt ravata kun jääkaappi ja kissanruuat ovat alakerrassa. Niin, ja ulkotarha. 

Onneksi täällä on vielä ollut virtaa jäljellä sen verran, että tassu on liikkunut iloisesti ylä- ja alakerran välillä. 

Hyvää joulua

Kaikille lukijoille, ystäville

Mamma: Kääk! Joulukuvat on ottamatta ja joulu tuli. Kamalan nopeasti. Joulukortteja on lähetetty nolla.  Kun ei niitä kertakaikkiaan edes ole. 

Sulo: Ei hätää, mamma. Kyllä me jotain keksitään kun lyödään viisaat päät yhteen. 

Sulo, Noomi ja Hertta: *Supinaa, supinaa, supinaa* Välillä katse käy torkkuvassa Namussa. 

Taiteellisuudestaan tunnettu porukka tarttuu kuvankäsittelyohjelmaan ja kas, ei aikaakaan kun Namusta on kuoriutunut sekä joulumuori että joulupukki. 

Rauhallista, levollista ja oikein hyvää joulua kaikille teille! 

Valokuvausreissulla

Pinkkitassun T-pentue

Ei tarvinnut kauaa miettiä mitä vastaisin, kun Pinkkitassun kasvattaja kysyi josko voisin käydä kuvaamassa eräänä sunnuntaina Pinkkitassun T-pentuja. Ei muuta kuin kamera ja patterit lataukseen ja matkaan. Vaikka kyllä minä hieman epäröinkin. En kuvaamista, sillä kaikki tietävät, että olen amatööri. Epäröin omaa suhtautumista perheen muihin asukkeihin - kahdeksaan rottapoikaan, mutta ihan turhaan. He olivat vallan viihdyttäviä viiksiniekkoja. 

Ja sitten kuviin. 

Touko, Tuure, Tuutikki ja Tove. 

Koko perhe. 

Isikissa pesueelle on Katinhännän Jack Napier the Jocker. 

Pinkkitassun Ofelia otti rennosti kun pennuilla oli viihdyttäjiä. 

Osa rotista oli juoksentelemassa huoneessaan ja heidät haettiin takaisin mökkiinsä marjalaatikossa. 

Kuva sijoituskodin emännän ottama. 

Kuva sijoituskodin emännän ottama. 

Ei tämä kuvaaminen aina niin helppoa ole. Vatsalihasten, huonojen sellaisten, varassa taakse nojautuminen, toisellä kädellä huiskan heiluttaminen ja toisella kädellä painavan kamera+salaman käsitteleminen käy kyllä työstä. Varsinkin kun vuoroaan odottavat pennut haluavat niin kovin osallistua. Jos ei ole helppoa, niin palkitsevaa kyllä. 

Karkuri

Namu Naukula

Eilen tullessani kotiin töistä, oli nelikko minua vastassa kuten aina muulloinkin. Kauppakassi yleensä kiinnostaa ja kukin vastaanottaa minut tavallaan. Noomi ja Namu hyppäävät eteisen lipastolle rapsutuksia vaatimaan ja Sulo ja Noomi pyörivät jaloissa ja hetken kuluttua Sulo heittäytyy maahan pitkäkseen ja odottaa maharapsuja. Vaan ei eilen. 

Tulin kotiin, laskin kauppakassin maahan ja siinä samassa punaisena pallosalamanakin tunnettu Namu Naukula ryntäsi ohitseni ulos, todennäköisesti näkemänsä tontun perään. Niitä nimittäin liikkuu näin joulunaikaan erityisen paljon. 

Tein mitä tein, enkä kadu. 

Minä viskasin kauppakassin nurin, työnsin oven perässäni kiinni ja lähdin tavoittelemaan Namua. Namu juoksi iloisesti häntä pystyssä naapurin ovelle, kun lähestyin, hän ryntäsin seuraavan naapurin ovelle ja aina neljän viereisen naapurin ovelle ja taloyhtiön ulkopuoliselle kävelytielle asti. Siellä hän kääntyi ja lähti jolkottelemaan taas ovelta ovelle ja minä rauhallista teeskennellen perässä. Vihdoin ja viimein sain napattua Namun selästä kiinni ja napattua syliini. Kotiin Namu palasi vajaan 10 minuutin iloisen juoksentelun jälkeen turvallisesti sylissä. 

Siihen nähden, että Namu ei valjastele, hän käyttäytyi ulkona varsin rohkeasti ja iloisesti. Siitä merkkinä pystysuorassa sojottava häntä. Tässä oli onni onnettomuudessa ja loppu hyvin kaikki hyvin. Niin ne vaan osaavat yllättää vuosienkin jälkeen. Olkaa siis tarkkoina ja valppaina. 

Venytys ja ohitus

Noomi ja Sulo

Joku päivä minä vielä nappaan sellaisen kunnollisen kuvan missä kissa tekee joogassa kissaliikkeeksi kutsuttua venytystä. Sellaista missä on etupää matalalla ja pylly ylhäällä ja siihen vastaliikkeeksi sitten selkä köyrylle. 

Vielä ei vaan ole onnistanut, mutta ehkä vielä joku päivä. Toivossa on hyvä elää. 

Feronian söpöjä

Kissanpentuja

Kaiken surun ja kiireen keskellä, onnea elämään tuovat kissat ja kissanpennut. Söpöyttä päiväänne tarjoavat Feronian eurooppalaiskissanpennut, joista jokainen on jo muuttanut omaan kotiinsa ja viettävät siellä kissanpäiviään. 

Pitäkää huolta toisistanne, rakkaistanne, 

lemmikeistänne ja pysykää lämpimänä. 

Mistä ne aina tietää?

Tehokeinot

Sitä vaan mietin, että mistä ne kissat aina tietävät kaikki tehokeinot. Ja miten kaikilla onkaan se oma juttunsa. 

Sulo rämpyttää, Namu nakertaa, Noomi hyppää television päälle ja Hertta, niin, Hertta on löytänyt oman tehokeinonsa päästä ulos tarhaan. Toimii. 

Tuolta kun vähän kuopaisee multaa maahan niin johan pääsee tarhaan alta aikayksikön. 

Koska niitä Tabbyjä tulee?

Avarassa Luonnossa

Lauantai ilta on yleensä jännä tai tosi jännä. Nyt se oli tosi jännä. 

Äippää, mummuu, tulkaa kattoo.Tolla on melkeen yhtä pitkä häntä kun mulla! 

Pahoittelemme kuvan laatua. 

Mummu meinasi hyökätä tiikerin kimppuun. 

Näikkö äippä ku mummu meinas saada tiikerin? 

Älä nyt höpise, katso tarkkaan. 

Sukulaisia telkkarissa. 

Eurooppalaisissakin on tiikereitä, 

meidän mamma on käynyt katsomassakin sellaisia. 

On kertonut niin. 

Kyl mulleki hei possu maistuis. 

Nää on nyt nähty nää tiikerit, 

koska niitä Tabbyjä sitten tulee?

Nälkähän tässä tulee. 

Joo, toi ei oo sukuu. 

Meidän tabbytytöt olivat kovin innostuneita tiikereistä. Lauantai-ilta oli erittäin jännä, Namu-mummu onneksi meni viilentämään tunteitaan ulkotarhaan. Vai noinko kävi katsomassa jos sieltäkin possun saisi huikopalakseen?