Viisaat päät

ja taitavat tassut

Torstaina oli peli-ilta. Osallistujat olivat aktiivisia, käyttivät eri taktiikoita onnistuneesti ja tyhjensivät laudan. 

Saako jo alottaa?
Kato korvan osottamaan suuntaan....
Se alotti jo...

Ai mitä toi mamma höpöttelee ja hihittelee viisaista päistä?

Kato Namu, mä syön tassusta!

Veikkaanpa, että peli-innostus jatkuu vaikka tilalle laittaisi ihan vaan niitä samoja raksuja kun on kupissakin. Virikkeet innostavat. 

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

Sunnuntaina meillä onkin sitten syntymäpäivät, 

juhlat kuitenkin vasta myöhemmin. 

Perjantain kunniaksi

Rusetti

Ei me oikeasti Halloweenia juhlita, ajateltiin vain laittaa rusetti kaulaan muuten vaan. Tai siis minä ajattelin. Helmin ajatukset kävivät kyllä myös selville.

Olisi ollut niin nätti. Kultaa kullalla!

Kontrollissa

Diabetes kurissa

Tänään oli vuorossa diabeteskontrolli. Mitään varsinaista syytä siihen ei ollut, paitsi se, että edellisestä kerrasta oli jo vierähtänyt aikaa.

Diabeteskontrollin yhteydessä katsotaan aina myös paino, ja sitä oli tällä hetkellä 6,1 kg. Eli saman verran kuin kesäkuussa. Helmi ei paini höyhensarjassa. Verensokeri oli n 20, kun sen pitäisi olla max 8,84, mutta koska käynti ell-asemalla on hieman stressaavaa, on verensokeri silloin jo muutenkin koholla.

Jatkamme samalla annostuksella, eli 2 yksikköä Lantusta aamuin illoin. Ensi viikolla tulee sitten se Helmin mielestä paras aika, eli puhelinaika, kun ell-täti soittaa pitkäaikaiset tulokset meille. Sitten katsotaan mitä tehdään.

Naukulassa kaikki hyvin.

"Ai hyvin? Enpä sanois. Mun katkaraputarjoilu on myöhässä."

Eipä tässä sitten muuta kuin katkarapuja sulattelemaan! Mukavaa perjantaita.

Pavlovin kissa

ja mamma kans

Yleensä puhutaan Pavlovin koirista kun puhtaan ehdollistumisesta. Naukulassa on tänä aamuna todistettu Pavlovin kissan olemassaolo.

Minä en muistanut laittaa illalla herätyskelloa soimaan. Luonnollisesti se tarkoitti Helmin mielestä sitä, että tänään oli lauantai. Senpä vuoksi aamupalan sijaan Helmi meni suoraa päätä pihaovelle odottamaan ulkoilua. Meille kun on nyt muutamana viikonloppuna muodostunut tavaksi aamu-ulkoilu ennen ruokailua.

"Pirhanan pirhana. Rämpläämpä nyt sit vaikka näitä verhoja suutuspäissäni." 

Ilmeisesti minä olen ehdollistunut viisipäiväiseen työviikkoon, sillä heräsin 06.20.

Kotitaloustarvikkeita

Helmin astiastoa

Helmin astiasto on ryhtynyt kertymään muilla kuin ruokalautasilla, kipoilla sekä juoma-astioiksi tarkoitetuilla mariskooleilla. Nyt ollaan siirrytty jo vähän vaativampaan kalustoon. Mutta tokihan nyt Naukulassa täytyy olla pieni lävikkö perjantaiherkkujen sulatukseen?

"Mamma mätsääks nää sävyt nyt varmasti?"

 

"Nää pikku vintiöt sopii hyvin kaikkeen!"

Mitäköhän seuraavaksi?

Kotitoimistolla

Tehokasta toimintaa

Eilinen päivä vietettiin kotitoimistolla. Tehokasta, kun ei tarvitse matkustaa tuntia suuntaansa. Luonnollisesti mukana oli Kissojen Työtehoseurasta H. Hempukka.

"Siis miksei kukaan oo kertonu mulle että mun mamma leikkii töissä helmillä?"

Töissäkin pitää olla helmet - jos vaikka sattuisi ikävä iskemään kesken päivän.

Eipä sitten juuri muuta

Se olis sitten perjantai

Nam.

Vai ovatkohan vähän sitkeitä tällä kerralla?

Hyvä päivä

ja hyvä mieli

Tänään on ollut hyvä päivä.

Aamu alkoi normaalisti. Ensimmäinen hymyn huulille saanut oli Helmi, luonnollisestikin. Seuraavaksi hymyn toi huulille presidenttiehdokas Haavisto. Tai siis monta Haavistoa, ehkä jopa sata Haavistoa. Nousin (tai laskeuduin) nimittäin työpaikalle kuljettavaan metroon Helsingin rautatieasemalta noin kahdeksan aikaan. Ihmettelin aukiolla ollutta väen paljoutta. Saksofonin soitto ryhtyi kiemurtelemaan ilmassa ja ihmiset kättelemään toisiaan. Lähemmäksi päästyäni huomasin, että kaikilla oli päällään Pekka Haavisto -naamarit. Erittäin, erittäin hyvä ja hymyn kasvoille tuova vaalitempaus.

Päivä sujui hyvin ja kotiin lähdin vähän ennen viittä. Tarkoituksena napata bussi "kurvista" kotiin. Lähellä pysäkkiä näin pienen pojan istuvan lumihangessa ja itkevä hysteerisesti. Pysähdyin jututtamaan ja poika kertoi äitinsä etsivän häntä. Pienet sormet löysivät äidin puhelinnumeron kännykästä, vaikka sukunimi ei mieleen tullutkaan. Vaikka akku oli vähissä, ehdin saamaan äidin puhelinnumeron talteen ja soitin. Hätä ja huoli oli äidilläkin, sillä hän vastasi ettei nyt ehdi puhumaan koska etsii poikaansa. Minä kerroin pojan olevan vieressäni. Hyvin päättyi tämä ja äiti olikin paikalla noin minuutissa. Lähellä toisiaan siis olivat, mutta ympäristö levoton ja hämärtyvä.

Nappasin bussin, kävin kaupassa ja tulin kotiin. Tuliaisten kanssa.

Hyvin maistui.

Kontrollissa

Tuloksia

Jouluaattona alkoivat Lantus-insuliinipistokset Helmille uudelleen edellispäivän kontrollin jälkeen. Tänään oli uusi kontrolli ja tulokset eivät olleet parantuneet. Siirrymme siis huomisesta lähtien kahteen yksikköön Lantusta päivässä, yksi annos aamulla ja yksi annos illalla. Tilanne katsotaan uudelleen kun pitkäaikaisen sokerin tulokset tulevat ensi tiistaina.

Lisäksi Helmiltä tarkastettiin selästä löytynyt patti. Rasvapatilta vaikutti. Ohutneulanäyte tulee myös tiistaina.

Voi meitä.

Onneksi Helmi on lähes oma itsensä huolimatta siitä, että ennen perjantain katkaraputarjoilua pistäydyttiin tapaamassa, Ystävän kyyditsemänä - kiitos, eläinlääkäritätiä. Helmin protesti tälläkin kerralla rajoittui autossa kuljetuskoppansa raapimiseen, sekä lääkärissä sanottuun mietoon miuhun.

Huolimatta säännöllisestä viikottaisesta katkaraputarjoilusta, Helmi oli edelleen laihtunut 100 g.

Diagnoosi: Tyhmä

Tyhmä, mamma, tyhmä.

Tänään tuli pitkäaikaisen sokerin tulokset. Kohollahan ne olivat, oikein reippaasti. Tulos oli 600. Elokuussa trallateltiin hyviä tuloksia, silloin olivat viitearvon lähellä 404. Arvon pitäisi olla siis alle 400.

Olenkin diagnosoinut itseni tyhmäksi ja olo on sen mukainen. Miksi minä en nyt osannut tarkkailla Helmin vointia? Tai tarkkailinhan minä, mutten huomannut mitään. Olisiko pitänyt?

Helmi ei diagnosoi mammaa tyhmäksi, ainakaan tänään - katkaravut ovat jo sulamassa. Kunhan ne vielä saadaan tarjolle, on mamma Helmistä varsin ihana.

"Oisko ne valmiita jo?" 

Muistutus

Tänään ON perjantai
Mikäli joku ei muistaisi, täältä kerrotaan perjantain koittaneen. Wilman poismenon jälkeen kahtena seuraavana perjantaina en pystynyt edes ajattelemaan katkaraputarjoilua. Ehkä tuota kolmen viikon katkaravutonta-aikaa voidaan kutsua Naukulan suruajaksi?

Nyt on kuitenkin palattu normaaliin (ikävästä huolimatta) ja tarjoilu pelaa. Katkiksia odotellaan pöydällä pää vinossa huulia lipoen. Kyllä niitä sitten aina lopulta tulee, vaikka noin 30 sekuntin odottaminen voi toki tuntua kovinkin pitkältä.

PS. On kyllä niiiiiin hankalaa kuvailla kun valo ei sitten riitä millään ja Helmin silmät kiiluvat kuvassa kuin kuvassa.

Otteita kissakirjasta

Adriano Bacchella: Kissat (WSOY)

Perjantain kunniaksi Naukula tarjoilee koottuja ajatelmia Bacchellan kirjasta.

"Yksi kissa voi johtaa vain toiseen." - Hemingway -

"Useimmat kissat haluavat ulkona ollessaan sisään ja päinvastoin, ja vielä samanaikaisesti." - Luis J. Camuti -

"Minua ei ihmetytä, että kissat tekevät jotain salaperäistä. Minua ihmetyttää, että ne käyttäytyvät normaalisti." - Gino Paoli -

"Ihmiset haluaisivat olla kaloja tai lintuja, käärmeet haluaisivat mielummin siivet ja koirat olisivat mielellään leijonia. Mutta kissat haluavat vain olla kissoja, ja jokainen on aito kissa viiksistä häntään asti." - Pablo Neruda -

"Kissat ovat aina ikkunan tai oven väärällä puolella." - tuntematon -

"Kissat eivät lähde kävelylle mennäkseen jonnekin vaan suorittaakseen tutkimuksia." - Sidney Denham -

"Kissat eivät yhtään kunnioita työtäni. Istahtavat sivulle jota olen kirjoittamassa." - Beatrix Beck -

"Jumala loi kissan, että ihmiset saisivat hyväillä tiikeriä." - Fernand Mery -

"Kissan kylvettämiseen tarvitaan raakaa voimaa, sisukkuutta, vakaumuksellista rohkeutta ja kissa. Viimeksi mainittua on yleensä vaikeinta löytää." - Stephen Baker -

"Kissan ainut mysteeri: miksi se ikinä päätti ryhtyä kotieläimeksi." - Sir Compton Mackenzie -

"Kun vihreät kissansilmät katsovat sinuun, voit olla varma että kaikki mitä ne sinulle kertovat on totta." - Lillian Moore -

"Kissa syntyi kun leijona aivasti." - Arabialainen myytti -

"Kissa voi kaunistaa puutarhasi aitaa kesällä ja lämmittää sydäntäsi kylmällä ilmalla."  - Judith Merkle Rilke -

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Muistutus

Tänään on perjantai

Sanomattakin lienee selvää, mitä on ruokalistalla tänään.

Wilma on juksutellut minua jo pitkin viikkoa ja yrittänyt käskyäänellä kertoa perjantain koittaneen. En ole mennyt halpaan!

Mikä maa?

Mikä valuutta?

Oikeastihan kysymykset olisivat kuuluneet: Mikä päivä? Mikä ruokalista?

Wilmalla on asiasta varmaa tietoa. Perjantai ja katkarapuja. Lisäksi Wilma myös tietää missä ne katkaravut asuvat. Näissä foorumeissa tämän kehtaa kyllä tunnustaakin - olen varma, että Wilma tietää milloin on perjantai. Lisäksi Wilma osaa laskea kuinka paljon on 180 g katkarapuja jaettuna kahteen kissaan. Yleensä jämät jätetään lauantai aamuksi, ja niin kauan aikaa on kova komento, kunnes koko satsi on syöty. Tänään katkaravut taidetaan nauttia hieman jäisinä.



"Ymmärrätkö?"

 "Täältä niitä kato saa."

"Joko meni viesti perille?"

"Entä nyt?"

Kahden kissan kanssa asuminen on välillä aika pelottavaa! Ne ymmärtävät kaiken; sanotun, ajatellun ja sellaisenkin mikä ei ole vielä omaan päähän edes juolahtanut!

Yksi ensimmäisistä

jollei ensimmäinen

Saatiinhan sitten Wilma ja Helmi aikoinaan samaan kuvaankin. Pientä arvojärjestyskeskustelua on selkeästi ilmassa.

Taustalla näkyy Naukulassa tänäkin päivänä oleva kiipeilytorni. Isoäidin tuoli on saanut uudet päälliset, mutta ovat edelleen käytössä.

Enempää ei nyt ehdi, sillä keittiöstä kuuluu pomon huuto: "Rapujaaaa, rapujaaa." Joten edellisiin kommentteihin vastaillaan kohtapuolin....Joku marssijärjestys se olla täytyy.

Pirkka Katkarapu

Huom!

Nyt-liite 19/2011 kertoi seuraavaa: "Bloggaajat ovat mielipidejohtajia, tyyli-ikoneita ja kokemusten jakajia, kirjoitetaan viestintätoimisto Manifeston vuosittaisessa blogibarometrissa."

Lisäksi jutussa mainittiin, että osa bloggaajiasta saa tavaroita arvosteltavaksi. Me ei tavaroita kaivata, mutta Pirkka katkarapuja saa kyllä lähettää! Nyt on nimittäin Naukulassa kriisi! Pakkasesta löytyi vain yksi katkarapupussi. Se toki riittää täksi katkarapuperjantaiksi, mutta ensi viikoksi ei ole mitään. Likkoja huolettaa jo nyt! Entäs jos Mamma ei muistakaan käydä katkarapukaupassa.

"Mä oon vaan pieni kissa mut mä tiiän. Tän oven takana on kriisipesäke.

 Katkarapusäiliöstä on viimeinen pussi sulaamassa. Lisää ei siel ollu. Mä näin." 

"Mitä me nyt syöään. Mamman pitää mennä heti ostaa lisää." 

Huolestuttavia uutisia

Kissanruokaa

Nyt ovat Naukulan likat ihmeissään, pöyristyneitä ja huolissaan. Mamma syö kissanruokaa ja vielä jalostamattomana! Viljely voi huonosti, uusi ei ole vielä valmistunut ja mitä tekee mamma?

"Pöyristyttävää. Tos se soffal on ja vetää meijän ruokaa."

Kissakuvahaaste: Mitä tänään syötäisiin?

Kissakuvahaaste 150: Mitä tänään syötäisiin?

Tämähän riippuu ihan keneltä kysyy! Jos likat saisivat itse valita, niin vastaus olisi selvä. Perjantain katkarapuherkut siirtyisivät viikon jokaisen päivän ruokalistalle.

Katkaravut Naukulan tapaan nautitaan oikeaoppisesti talouspaperin päältä. On myös tärkeä tarkastaa saiko kaveri enemmän ja missä vaiheessa ruokailua viereisellä talouspaperilla ollaan.

Mamman mielestä katkaravut eivät kuitenkaan kuulu päivittäiseen ruokavalioon, ja likat (erityisesti Wilma) yrittävätkin silloin tällöin testata Mamman viikonpäivätietämystä ja väittävät perjantain jo koittaneen.

Näytelmä

Perjantai-ilta

Paikka: Naukula
Aika: Tänään
Pääosassa: Wilma Ilona
Sivuosissa: Helmi Orvokki, Naukulan Mamma

Näin se menee.

Mamma tulee kotiin. Mukana aamiaisleipä, perjantain punaviini ja kukkia kotiin. Naukulan likat hämmästyvät aikaisesta kotiintulosta. Venyttelevät, haukottelevat. Tervehtivät viimein.

Näyttämö on asetettu. Wilma Ilona ottaa oman pääosansa haltuun.

Wilma: Keikistellen ilmoittaa, tänään on perjantai.
Helmi: Venyttelee, haukottelee
Mamma: "Oooo, täälläpä ollaan pirteinä."
Wilma: Keikistelee, puhkuu energiaa. Kiehnää, kiehnää.
Helmi: Katselee menoa ja miettii "Nyt on jotain tärkeetä menossa"
Wilma: "Katkarapuperjantai, katkarapuperjantai"
Mamma: "Jaa-has. Pitäiskös laittaa heti sulamaan?"
Wilma: Kiehnää ja ottaa käyttöön salaisen aseensa. "Mä oon ollu vähän kipee, muistaks? Jos en nyt heti saa, niin voi olla, et tuun kipeeks uuelleen."

20 vuotta

ja yksi päivä

Mammalla oli eilen merkkipäivä. Itsekään ei sitä kyllä uskoisi, mutta saman työnantajan palveluksessa olen ollut 21.1.1991 lähtien. Kuinka se on mahdollista, ihmettelenpä vaan.  

Mitä merkkipäivä tiesi Wilmalle ja Helmille? Myöhästyneen katkaraputarjoilun. Ai, ai, vasta kymmeneltä illalla tuli perjantairuokaa. Onneksi käsittämättömän myöhästymisen korvasi mukana tullut kukkakimppu. Nam, nam.