perjantai 20. heinäkuuta 2018

Kaikella on paikkansa

Tynnyri parvekkeella

Täällä tavarat vaihtava paikkaa silloin tällöin. Myös kissojen tavarat. Joskus siirtely onnistuu ja vanhakin tavara saa uuden suosion. Niin kävi tynnyrille kun siirsin sen parvekkeelle. Namu viihtyy eritoten sen päällä ja Sulo, yllätys yllätys, kolossa. 





Vain Noomi on toistaiseksi tynnyriä vältellyt, enkä yhtään osaa sanoa miksi. Tai ehkä siksi, kun se on aika usein varattu silloin kun olen työhuoneessa, parvekkeen vieressä. 

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Pesuhetki

Vaan kumpi pesee kumpaa?

Jokaisessa äidin ja tyttären suhteessa tulee varmasti joskus kohta kun tytär toteaa äidilleen: "Joo, joo, mä osaan jo." Miksi Naukula olisi siis poikkeus? 

Namu: "Pese sitten kunnon iltapesu, Noomi!"

Noomi:"Mä osaan jo!"

Noomi: "Näin ja näin ja näin ja näin"

Namu: "No niin, uskotaan jo!"
Viimeisimmissä kuvissa Noomi on siis emonsa Namun päällä ja antaa kunnon pesun. 

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Aamuauringon tiikeri

Namu Naukula 

Mä luulen, että oon yön aikana muuttunut tiikeriksi. 

Noh, tiikeri tai tabby...

Oikeastaan ihan sama,
mä oon täydellinen kumminkin. 

Tiikeri tai tabby, sutjakka tai pullukka, yhtä rakkaita kaikki ja omasta mielestään täydellisiä sellaisina kuin ovat. Enkä voi kuin olla samaa mieltä. 

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Keskustelu ulkotarhassa

Äiti ja tytär sekä äidin serkku

Namu: Näettekö? Kato nyt Noomi, kato!
Noomi: Mama, älä viitti. Kyl mä nään. Vähempiki riittää. 

Namu: NÄETTEKÖ? Toi voi tippuu suoraan mun suuhun!
Noomi: Lopeta! Kaikki kattoo... 

Namu: .....
Sulo: Huoh, naiset, naiset....

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Pikku-Piulla kylässä - söpöysvaroitus

Poseeraavia eurooppalaiskissoja

Huomasittehan ruudun sillä puolen otsikossa olevan söpöysvaroituksen? Hyvä! Tästä eteenpäin omalla vastuulla, joohan. 

Kävin viikko sitten kylässä Pikku-Piun eurooppalaiskasvattajalla. Heti ovesta sisälle astuttuani ryhtyi polvia heikottamaan ja suustani alkoi kuulua epämääräistä sössötystä. Siis sellaista, mitä suustani yleensä kuuluu kissaperheissä. Sellaista mitä kuului myös edellisellä vierailullani kyseiseen kissalaan. 

Kuvia, olkaa hyvät. 

Taustalla pieni pentunen murisi mahtavasti kiikuttaessaan
kissankarvapalloa turvaan muilta pennuilta.
Etualan pienokainen ihmettelee sössötystäni. 





Pikku-Piun Jadesoturi. 


Sisko ja sen veli.



Kissalassa oli siis kasvamassa toinen toistaan upeampia eurooppalaispentuja. Vilinää ja vilskettä riitti. 

Vaan oli kissalaa kohdannut suuri surukin. Edellisessä postauksessa mainitsemani Pikku-Piun Aave Ritari oli siirtynyt paremmille hiirestysmaille kunnioitettavassa 20,5 vuoden iässä. 💔

Otamme osaa kissalan suruun ja iloitsemme uusista hienoista eurooppalaisista. 

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Toiset kotiutuivat

Toiset lensivät pesästään

Kun minulla on työmatka, pääsevät Sulo, Namu ja Noomi lomalle. Tällä kerralla lomanviettopaikka oli tuttuakin tutumpi mummula. Siellä oli pistetty tassulla koreasti, mitään ei oltu rikottu ja Sulo oli näyttänyt mummulle kissojen herkkukaapin paikan useamman kerran päivässä. Mikään ei taida olla Sulosta mukavampaa kun ihmisten opettaminen. 



Sillä välin kun kolmikko oli mummulassa, oli mustarastaan pesä tyhjentynyt. Selvästi tämän tipuTV-sarjan loppuminen harmitti, eikä sitä millään tahdota uskoa todeksi. Pesään kurkitaan edelleen sekä tarhasta, tv-tasolta, että oven vieressä olevalta näköalapaikalta, mutta kai se on uskottava. Poikaset ovat lentäneet pesästään. 





Lisäksi voin ilokseni kertoa, että olen saanut oman kotikoneeni takaisin. Se kävi huollossa ja olen ollut ilman konetta juhannuksesta lähtien. Nyt pelittää taas ja onneksi kaikki tiedostotkin olivat tallessa. Ja mikä parasta, hoitui takuutyönä.  


Leppoisaa lauantai-iltaa! 

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Viikonlopunviettoa

Naukulassa

Täällä on ollut osin aivan normaali viikonloppu, on pöristelty menemään pölynimurilla ja vaihdettu lakanat. Sen verran on kolmikolla ollut muita kiireitä, että lakananvaihtoon sain vain yhden kaverin, Namun. Mutta hyvin hoidimme homman. 


Puolu-täti pörhälsi kylään myös ja kävi noutamassa juhannusvieraiden loput tavarat. Kuvia ei vierailusta tullut, kun puhelin ei oikein pysy mukana vauhdissa. Oikeaa kameraa en ottanut esiin, koska kuvia en koneelle kuitenkaan saisi. Oma tietokoneenihan on huollossa. Huomenna on mennyt ensimmäinen viikko ja kestoarvio oli 1-3 viikkoa (nyyh). 

Kiireisenä kolmikon on pitänyt päivystyshommat. Kolmikosta ainakin yksi seuraa aina mustarastaan pesän elämää. Alla olevassa kuvassa Namun katse on jähmettynyt pesän suuntaan. Mustarastasvanhemmilla on kiire, välillä emo on poikasten kanssa pesässä ja välillä ruuanhakureissuilla. Myös isi käy kuskaamassa ruokaa pesäasukeille. 



Pesäasukkien ulkomuoto muuttuu hurjan nopeasti. Tämä (huono) kuva on tältä aamulta. Minä lasken kuvasta ainakin neljä keltareunaista nokkaa, mutta jostain syystä kuviettelen, että linnunpoikasia on siellä yhteensä viisi. 


Kuvanottohetkellä vanhemmat olivat ruuanhakureissulla ja toinen näki minun touhuni kun saapui paikalle suu ruokaa täynnä. Läsnäoloni ei tuntunut häiritsevän, edes varoitusääniä ei annettu. Tuntuu, että yhteiselo sujuu mitä mainioimmin.  

Mukavaa viikkoa kaikille!