keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Salainen joulukissa

Kävi Naukulassa

Tänään tämän mamman puhelin pirahti sen merkiksi, että Salaiselta Joulukissalta oli tullut meille paketti. Kuuliaisena mammana kävin heti sen noutamassa. Muistin kaivaa kameran esiin kun avasimme paketin, tutustuimme sisältöön ja siitä se sitten lähti, meidän joulu! 


Suloo, tuu, nyt se tuli, se meiän paketti.

Anna mä katon ettei täällä oo vaan sulle mitään sopimattomia, Namu.

Oho, hei, tänä paketin sisällön mä joudun nyt takavarikoimaan. 

Vien pois ettei sulle vaan tuu houkutuksia. 

Ai miten niin näit on kaks? Ai miten niin toinen on Namun?

Mut tää on mun. 

Mä näytän tälle ! 

Mamma, tää toimii. 

Paketti? Meille? Mistä se joulukissa tiesi missä me asutaan? 




Paketti on tarkasti harkittu. Sieltä löytyi sulkalelut aikuisille, rapinapallot pikkuisille, kuivattua kanaa sekä mammalle kirjanmerkit. 

Meidän joulukissat ovat samaa rotua, sielläkin on kissanpentuja ja todella jännä joulutarina. Joko tiedätte? Lisää vinkkejä? No, eurooppalaisia on valkolaikkuisiakin! Tiedättekö nyt? No just niin, Kaskelan Katithan tämän paketin takana olivat. 

Suuri kiitos upeasta lahjasta Salaiselle Joulukissalle!

Suuri kiitos Tassulinnan Tuijalle järjestelyistä!

tiistai 6. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivän lisärakennus

Naukulassa

Toiset aloittavat itsenäisyyspäivän juhlilla, täällä ryhdyttiin rakennuspuuhiin. Itsenäisyyspäivän kunniaksi Naukulan pentukoppa sai lisärakennuksen. 

Joo, aika hyvä. Mut mamma, toi mun matto pois tosta alta ja pehmusteet tänne. 

Oviaukko näyttää jotenkin kotikutoselta ja nuhjuiselta,
mutta menköön nyt. 

Ipanat, hei, ettekö te oo vielä ryhtynyt liputtamaan itsepäisyyttä?

Onko tää nyt hyvä?


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! 

maanantai 5. joulukuuta 2016

Vanha matto

uusi paikka

Kuvat kertovat kaiken. Matto on vanha, paikka uusi. Ilmeisen mieluinen. 



Että tuohon kai se matto nyt sitten on jätettävä. Toisaalta on kyllä erittäin ilahduttavaa, että muut perheenjäsenet arvostavat sisustuksiani. 

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Leikkimään

Tuutko leikkimään?

Pääsetkö sä leikkimään, Namu?

Namu on rentoutunut, ainakin lähtee enemmän ja enemmän Sulon kanssa hippaan. Mutta kun pentukopasta kuuluu ihahdus, niin siihen jää leikki. 

Vieraisiin luotetaan ja pennut jätetään harvinaisempienkin vieraiden hoidettavaksi vailla huolen häivää. Tänään tosin ensimmäinen madotus ja viikkokuvaus olivat Namulle liikaa. Nanette napattiin pois sängyltä ja vietiin sen alle turvaan.  Nähtiin tänään sellainenkin ihme, että Nathan sähisi (hampaattomalla suullaan) kissamummulan Paulalle. 

lauantai 3. joulukuuta 2016

Kiire kiire

painimatsiin


Onhan niitä kiva katsoa, silloin kun huvittaa.

- Sulo Naukula -  

Mitä, painiiko ne jo?

Tää on pakko nähä!


Mukavaa viikonloppua kaikille! 

torstai 1. joulukuuta 2016

Zoomaus ja tunnustus

Pentupesässä - Pinkkitassun Nathan (EUR d 22) 

Blogeissa on aika-ajoin tapana näyttää tarkalla rajauksella otettuja kuvia ja sitten laajentaa näkymää. Yleensä laajennetulla kuvakulmalla näkee, ettei kaikki aina ole niin täydellistä kuin mitä ensimmäinen kuva antaa odottaa. Pentupesässä tämä kaikki on toisin. Ihan yhtä täydellistä on vaikka millaisella zoomilla kuvan ottaisi. 






Lisäksi on tehtävä tunnustus. Murinasta huolimata Sulo ei ole kummoinenkaan vahtikissa. Jos joku kävelee ulkona Naukulan oven ohi Sulo murisee varsin vakuuttavasti ja painelee yläkertaan. Mutta jos joku muu kuin mamma tulee ovesta sisään, niin silloin juostaan vastaan, heittäydytään eteisen lattialle täplämassu pystyssä selälleen ja odotellaan maharapsuja sekä palvelua. Näin kävi tänään meidän kissamummulan ihmiselle. 

En ajatellutkaan rämpyttää, en varmana. 

tiistai 29. marraskuuta 2016

Kello on jo viisi

lapset herätkää

Minulla on nyt sellainen käsitys, että Namu herättää lapsensa välillä ihan tahallaan. Joko kertoakseen kuinka ihania ovat tai vaihtoehtoisesti kysyäkseen rakastavatko pienoiset emoaan. Parempaa herätyskelloa ei ole kuin se, että aamulla pentukopasta alkaa kuulua tämän pienen perheen puheensorinaa. Kurr, kurr, piip, iik, kurrrr, miau. Pienen yhteisen keskustelutuokion jälkeen on ruokailuhetki ja sitten alkavat treenit. Pienet harjoittavat nyt kävelyään niin, että töistä palattuani hämmästelin huimaa kehitystä askelluksessa. 


Myös Sulon on nähty askeltavan pentuhuoneessa aiempaa ennen. Mutta tiedättekö mitä, Sulo on äärimmäisen kiltti poika. Vaikka Namun raksukupit kiinnostavat kovin, myös kieltoja kuunnellaan. Ainakin joskus. 


Pahoittelen videon pimeää kuvaa, sitä ei ole käsitelty eikä muokattu ja tällaista täällä (Naukulassa, Suomessa) nyt vain on.