sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Vanha kori

Uusi paikka

Niinhän se menee, että kaikille asioille ja tavaroille on paikkansa. Jos jokin tavara on väärässä paikassa se ei kelpaa, ei sitten millään. Jos tavaran onnistuu sijoittamaan kissojen mielestä sille kuuluvaan paikkaan, niin johan alkaa tapahtua. 


Mitä?

Tämä täytyy nyt tutkia!

Joo, tosta mahdun kyllä.
Juu, hyvin mahtuu. 


Ekaks yks takatassu.


Ja sit toinen.


Häntä kans. 

Joo, tämä hyvä. 

Kukkuu!

Kun joku kissoista on seuraavan kerran kateissa, tiedän sitten mistä hakea. Tänä aamuna tuolta korista löytyi Sulo. Namu siellä vielä ei ole todistetusti majaillut. 

lauantai 20. tammikuuta 2018

Ulkoilua

Lauantain pakkasissa

Pienellä pakkasella on mukava ulkoilla. Joko koko perheen kesken tai sitten reippaasti yksin. 











Kermakupin emännän kanssa tilkitsimme syksyn pimeinä iltoina pääsyn Naukulan takapihalle väliaikaisella kevyellä aitavirityksellä. Hyvin on toistaiseksi toiminut. Vierasta kissaa ei ole näkynyt Naukulan kissatarhan ulkopuolella uhittelemassa. Erään ruskeatäplikkään pojan korvien asennosta ja eleistä päätellen aita on epäreilu ratkaisu, sillä se estää myös komeita ruskeatäplikkäitä kissoja poistumasta patioalueelta. 

Ja kerrottakoon vielä, että tällä kerralla tytöt eivät säikähtäneet Sulon ulkoilua puutarhan puolella, kuten edellisellä kerralla. 

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Kyllä Sulo tietää

Missä kissojen herkut säilytetään mummulassa

Sulo on herkkupeppu. Eniten namien perään tämän talouden kissoista. Sulo tykkää herkkutikuista, kuivatusta kanasta, namiraksuista ja niin, nameista. Sen vuoksi Sulon on oltava tarkkana ihan joka paikassa. Sulon on osattava kertoa mikä on herkkukaappi ja sen Sulo tekee hyvin. 

Saisinko namin, kiitos?

Täältä kaapista, kiitos.

No hopi hopi! 
Ei kuulemma jää kenellekään epäselväksi koska Sulo haluaa namin tai kaksi. Myös kotona herkkukaapin paikka on hyvin tiedossa ja sen edessä käytiin istuskelemassa noin minuutti mummulasta paluun jälkeen. Olihan se testattava, että toimiiko tämän mamman muisti. Toimi se. 

lauantai 13. tammikuuta 2018

Käytävämatot

ja niiden syvin merkitys

 Namu: "Olen onnistunut kasvatuksessa, ihan selvästi. Noomi ei anna periksi, ei sitten millään. Ei vaikka vastustaja on ainakin kaksi kiloa suurempi. Kyllä tässä voi aika tyytyväinen olla vaikka itse sanonkin."


Sulo: "Nyt mun täytyy leikkii etten muka yhtään tietäis kuka maton alla on. Heh heh. On se vaan terhakka ipana, aikamoinen riesa välillä, mutta rakas."

Noomi: "Tää vaanii täällä ja kukaan ei tiedä, että täällä on mestari punatabby, kaikkien kissojen kauhu. Juu, pitää välillä laittaa karvat ojennukseen ku mammakin kattoo. Ja eiku kimppuun....." 

Mamma: "Niin, mitä muuta käytävämatoilla muka virkaa olisi?"

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Ihana, rakas kilpakumppani

Silkkiturkin Samettikukka

Noomi on ihana, kaunis, rakas ja valloittava. Seurallinen, hellä ja leikkisä. Noomi viihtyy näyttelyissä ja on siellä kuin kotonaan. Seuraavan kerran osallistumme SUROK:n näyttelyyn Lahdessa 27.1. ja kuinka ollakaan, niin osallistuu myös kaunis, rakas ja valloittava Silkkiturkin Samettikukka eli tuttavallisemmin Tinka. Rakas kilpakumppanimme. 






Toistaiseksi Tinka on aina päihittänyt Noomin. Saas nähdä kuinka tällä kerralla käy. Sen toki tiedän, että kävi miten kävi, ihana kissa saa sertin. 

Tällä hetkellä Tindralla on myös isosiskon vastuullisia tehtäviä, koska äitinsä on pyöräyttänyt toisen pesueen. Neloset. Ihastuttavia lapsukaisia nämäkin, vauhtia epäilemättä riittää. Mutta jos vieraat saapuvat paikalle päiväuniaikaan, tietäähän sen miten silloin käy. Silloin nukutaan. 




Lelukopassa nukkui kaksi ja sitten sinne meni kolmas häiriköimään. 




Pienokaisten äiti katseli jo kauas tulevaisuuteen, noinkohan mietiskeli jo sitä kun pienet muuttavat pois kotoa. Vai lentelivätköhän vaan pihapiirin tirpat kiinnostavia kuvioita?

maanantai 8. tammikuuta 2018

Lapset hiljaa

Sulo leipoo

Punatabbytytöt Noomi ja Namu pistävät välillä tassulla niin koreasti, että pitää vähän toppuutella. Leipuripojalle täytyy järjestää leipomisrauha. 

Saisinko hiljaisuutta, kiitos! 

No okei. 

Kiitos tytöt.

Sen verran on nyt hyvä olo, että pitää leipoa hetki. 

Kylläpä tämä virkistääkin. 

Oletko sitten unirauhasta kuullut, mamma?

Yllättäen Sulo on kelpuuttanut paikan myös iltapäiväuniinsa. Yleensä tuossa ilmeisesti nukutaan silloin, kun odotetaan tätä mammaa saapuvaksi töistä. Ainakin sen verran nopeasti väliovea ryhdytään rämpyttämään kun minä avaan ulko-oven. 

lauantai 6. tammikuuta 2018

Kissanristiäisissä

Kiskateilla

Tänä aamuna lähdimme yhdessä Trio Miumaun & Nilssonin Tarun kanssa kissanristiäisiin Kiskateille. Matka kului joutuisasti ja määränpäässä meitä odotti Tassulinnan Tuija, Miukumaan edustaja sekä Ivanin ja Anyan mamma sekä yhdeksän hurmaavaa Vinhaviikseä. Vinhaviikset ovat eurooppalaisia, kuten Naukulankin jäsenet. 



Rokkimimmit Eddie, Pate ja Rudi esiintyivät edukseen. Esiintymisestä tosin huolehtivat lähinnä Pate ja Rudi, sillä Eddie oli hieman varattu. Siitä pitivät huolen Eddien marraskuussa pyöräyttämät kuutoset. Kyllä, luitte aivan oikein, kuutoset. 


Nimet oli pidetty tarkasti salassa ja ne paljastettiin juhlallisesti salamavalojen räiskyessä (no oikeasti eivät räiskyneet, vaan minunkin salamani oli suunnattu muualle kuin kissoihin). 

Tässä siis kutosten nimet syntymäjärjestyksessä, olkaa hyvät: 

Vinhaviiksen Rytmihäntä. 

Vinhaviiksen Soittakaa Paranoid.

Vinhaviiksen Komppikatti.

Vinhaviiksen Riimikäpälä. 

Vinhaviiksen Sävelkarva. 

Vinhaviiksen Tahtitassu.
Ristiäisruokaa koko pesueelle ja emolle. 


Rudi. 

Pate. 

Kiitos kutsusta ja hienoista kissanristiäisistä Kiskateille ja hyvästä seurasta kaikille kissabloggareille!