keskiviikko 24. elokuuta 2016

Uusia asioita

Uusia tapoja

Minä kävin eilen kaupassa. Ostin uuden television. Uuden television myötä harjoittelen uusia tapoja. Enää en katso televisiota sohvalta, sen sijaan istun keinutuolissa. Enää en puhu puhelimessa sohvalla, teen sen jossain muualla. Enää en syö sohvalla, teen sen ruokapöydän vieressä. Ehkä. 

Takaavatko uudet tavat sen, että Namu menettää mielenkiintonsa television päälle hyppimistä kohtaan? Ehkä. Eilen kyllä yritti kun silmä vähän vältti. Ei onnistunut. 

Tänään olen seurannut Namua ja Suloa tarkalla silmällä. Yrittänyt estää kaikki yritykset palvelemalla kaksikkoa erityisen hyvin. 




Olemme siis leikkineet, leikkineet, leikkineet ja siinä sivussa olen nähnyt ensimmäistä kertaa Australian MasterChefin uuden kauden jakson ja viimeisimmän jakson Pemberleyn kartanon viimeisistä vaiheista. Ei hullummin. 

maanantai 22. elokuuta 2016

Apuja

ja apuja

Vaikkei täällä ole kissojen mielestä tänä kesänä lainkaan luututtu lattioita tarpeeksi usein, niin onneksi sentään tiskipöydällä on tapahtunut.

Toinen ottaa makuualustakseen kaikki tiskipöydälle olleet kosteat pyyhkeet.


Toinen käy avuliaasti tarkastamassa vastapyyhityn tiskipöydän tassuillansa. Harmi vaan kun en saanut kuvaa kun Sulo maalaili pintaa.



Jos alimmaista kuvaa katsoo oikein tarkoin, näkee vesipisaroita altaassa ja ruskean juomakupin vieressä. Sulo läiskytteli ja ihan tahallaan vielä.

Seuraavan siivouskerran yhteydessä täytyy varmasti pestä myös lattiat, ihan kissojen mieliksi. Tai muuten vaan läikytellä vettä.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Sunnuntai-iltana

Kolmisin

Suunnitelmat muuttuvat, niinpä mekin olemme nyt Naukulassa kolmisin. Ihan omalla porukalla.


Ainoa ero normaaliin on se, etten oikein muista koska oli normaalia ja se, että telkkari on rikki. Ei sitten mokoma kestänyt sitä, että pieni neitokainen hyppää sen päälle vähintään kolme kertaa illassa. Uuden ostan sitten kun tuntuu siltä. Aika pian ehkä kuitenkin.

lauantai 20. elokuuta 2016

Hupsista

Toiveita

En tiedä mitä tapahtu. Mä mietin kaikessa rauhassa mun tyttöystävää Namua ja sitten seuraavaksi mä huomasin, että oon autossa ja sitten me tultiin perille ja sitten mä tajusin missä oon. Mä mä pöyristyin ja Ilona reipastu. Autos ei tykänny mut kun me tultiin tähän Naukulan eteiseen, niin sit se työnsi heti nenänsä esiin.

 




Sitten me tervehdittiin talon asukkaita. Ilona ihan hiljaa ja mä silleen kun ujomies. Sanoin tsähhhh. Saatiin sit kyyti meidän huoneeseen ja Ilona tuli ulos kopasta ja tutki joka paikan. Mä sanoin tsähhhh. Ja nyt me ollaan sitten täällä ja Iltsu hoiti sit ne tervehdykset Analle. Että saa sitten pian tulla hakee meidät täältä.

Kuuletko Ana, kuuletko?
Kiva kun lähetit lelut mukaan meille.
Tuu pian terveeks, tosi pian.

Terves,
sano Zetor ja rohkea tyttö Ilona

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Täällä ollaan

kiireitä

Ilmoitusluontoisena asiana kerrottakoon, että täällä Naukulassa on hiljaiselosta huolimatta kissoilla kaikki hyvin. Minulla on ollut kiireitä isäni poismenoon liittyen, enkä ole päässyt rentoutumaan blogistaniassa niin kuin olisin halunnut ja ehkä myöskin vähän tarvinnut. Kissaterapia on parasta terapiaa, myös blogiystävien kuulumisten seuraaminen.  

Toistaiseksi kaikki liikenevä vapaa-aika on kulunut omia kissoja rapsutellen, onneksi olen muutamia ystäviä ehtinyt tapaamaan. Jossain kohdin tilanne tulee
rauhoittumaan ja sitten suunnittelen viettäväni blogistanian syövereissä tunnin jos toisenkin.




Aina kaikki tytöt pussaa mua.
Rapsutuksia kaikille, kyllä täältä vielä tullaan!

torstai 11. elokuuta 2016

Ei herkille: Viisi sekunttia ja kymmenen senttiä

Mamman vika

Pitkään olen miettinyt kertoisinko vai ei. Päädyin kertomaan ihan siksi kun kissa on kissa ja kissalla on kissan tavat. Vaikka mahdollisuudet eivät aina olisikaan suurimmat mahdolliset saalistukselle, niin välillä kymmenenkin senttiä riittää. Meillä nimittäin on sen ulkoilutarhan katto kursittu kasaan nippusiteillä, ollut jo vuosia, mutta tällaista ei aikaisemmin ole tapahtunut. Onneksi. 

Näin se meni. Kissat ulkoilivat, minä katsoin uutisia aamuteeveestä ja söin aamujugurttiani. Namu tuli sisään ja sitten alkoi tapahtumaan. Näin Sulon sinkoilevan tarhassa, nousin ja ehdin temmata tarhaan vievän ikkunan kiinni. Sitten olikin jo liian myöhäistä. 






Sulo ei ymmärtänyt miksei saanut tuoda tipua sisälle. Koputteli anovasti ja katsoi minua silmiin. Minulle tuli huono omatunto, siitäkin. Kun sain Sulon sisälle ja linnun haudattua, muistin kehua. Sulolle lienee pääasia, että Namu näki. 

Sittemmin ulkotarhaa on edelleen tiivistetty nippusiteillä katosta, muutenhan tarha on niin pienisilmäistä verkkoa, ettei tällaisen pitäisi olla mahdollista. 

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Voittaja(t)

Arvonnan tulos

Koska aamiaisella oli possunsydäntä (serkukset) sekä suklaavadelmasmoothie (mamma), arvonnan suoritti random.org. Ymmärtänette, ettei täydellä vatsalla voi riehaantua arpomaan.

Arpaonni kohtasi numeroa kymmenen! Ja kymmenes kommentti on tullut meidän omasta mummulasta Paulalta.

Mummu - kilpikonnaruskeatabby Pinkkitassun Bette (EUR f 22) eli Ruska.
Ruska on sekä Sulon emon Pinkkitassun Dorothyn (EUR n 24) että
Namun emon Pinkkitassun Edinan (EUR e 24) emo.

Pinkkitassun Edina (EUR e 24) eli Rauha, Namun emo.

Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistuneille!

Paperipusseille on selvästi kissatalouksissa kysyntää.