torstai 27. huhtikuuta 2017

Nettiajanrajoittaminen

ja päivän kuulumiset

Minulla ja Noomilla on käynnissä tahtojen taistelu. Sitä on jatkunut jo jonkin aikaa, eikä voittajaa ole vielä näkyvissä. Kinastelemme siitä, saako työpöydällä olla kun olen tietokonehommissa. Minun mielestäni ei. Noomi on toista mieltä ja jos ei kerran saa pöydällä olla, niin johtoja ainakin pitäisi päästä maistelemaan. Äitinsä tytär. Noomi rajoittaa nettiaikaani tehokkaasti kun suljetun oven takana on niin tylsä olla. 

Sulolla kaikki on hyvin. Muutamana viime aamuna olen löytänyt Sulon pötköttelemästä kirjastosta. Noomin pesästä. Se on vähän sellainen yhden koon pesä. Sopii kolme, viisi ja kuusikiloselle kissalle mitä parhaiten. Lisäksi Sulo ja Noomi ovat saaneet leikkiä piilosta. Ennen kuin lähden töihin, olen piilottanut kissannameja (kuivattua kanaa) eri paikkoihin ja etsintäpartio lähtee terhakkaasti etsimään nameja. 


Kotiinkin minua selvästi odotellaan. Namu on edelleen suljettuna makuuhuoneeseen työpäiväni ajaksi, joten ikkunalla on vain kaksi kissaa. 


Namu on selvästi tullut omissa mietiskelyissään siihen johtopäätökseen, että kruunu on hänellä lopullinen lisävaruste. Kun olen kotona, kaikki saavat olla yhdessä ja Namu selvästi harjoittelee kruununsa mittasuhteita. Menee sellaisiinkin paikkoihin mihin ei ole ennen tuntenut minkäänlaista mielihalua ihan kuin testatakseen mahtuuko. Toistaiseksi on mahtunut ja hyppyharjoituksetkin ovat sujuneet erinomaisella tarkkuudella. 









Haava paranee hyvin. Antibioottikuuri on edelleen päällä ja suihkuttelemme yhdessä. Kun aloitimme suihkuttelut, Namu oli ehkä hieman järkyttynyt ja avohaava oli varmasti kipeä, sitten alkoivat rimpuilut ja nyt Namu istuu ja ihmettelee toimitusta. Sen jälkeen menemme yhdessä sängyn päälle kuivattelemaan ja sitten meillä on harjaustuokio. Minä harjaan ja rapsuttelen Namua hammasharjalla! Sehän on ihan kuin kissankieli. 

18 kommenttia:

  1. Onneksi toiset kissat antavat Namun haavan olla rauhassa..:)
    On ihanaa tulla kotiin, kun odotetaan♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antavat kyllä, onneksi niin! Ovat kuitenkin olleet eristyksissä toisistaan silloin kun minä en ole ollut kotona.

      Poista
  2. Ihana, kiltti Namu ♥ Namun suhtautuminen tilanteeseen ja kruunuun kuulostaa hyvin käytännölliseltä. Ja ihana rutiini teillä myös tuo harjaus!

    Yhden koon kissanpesä on käytännöllinen myös. Tosin kissojen kanssa tunnetusti mahtumisella ja fyysisellä koolla ei ole juurikaan tekemistä keskenään. Mahtuminen on kissoilla asennekysymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtuminen todella on asennekysymys. Sulo siitä hyvä malli.

      Poista
  3. Ihanaa Namu, että olet jo sopeutunut kruunuusi. Pääset siis siitä eroon ennen kuin eres huomaatkaan. Ja mikä parahinta; paranemisesi etenee, wau.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten kyllä, mutta pesu on kovin hankalaa! Tai siis mahdotonta.

      Poista
  4. Hienosti Namu ottaa asian! Kärsivällisyyttä toivotan edelleen kummallekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, vaikka alku kyllä oli erityisen hankalaa! Kai sitä sitten kaikkeen tottuisin minäkin kun kerran Namu kruunuunsa.

      Poista
  5. Hienoa, että Namu selviää hyvin niin yksinoloistaan kuin kruunustakin.

    Tuo Noomin touhu kuulostaa NIIIN myös isomummu Ruskan touhulta. Ovi kiinni on ainoa ratkaisu mutta oven takana on tylsä olla - ja tylsä pitää kissaa. Tosin minusta tuntuu, että Ruska on pikkuhiljaa kehittynyt parempaan suuntaan ja vähentänyt jatkuvaa häiriköintiää tietokonepöydällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli ehkä minunkin pitää odottaa reilut kuusi vuotta lisää ennen kuin Noomi on parantanut tapansa!

      Poista
  6. Meillä on työpöydällä kissanpeti näppiksen vieressä. Siinä on mukavaa köllistellä ja valvoa kun piika ahkeroi koneen ääressä. Ikämieskissalla on tietysti eri tavalla malttia ja tyyneyttä kuin nuorella neidolla. Namulle silityksiä ja pikaisen paranemisen toivotuset. Pentuhulinan jälkeen hän ehkä osaa arvostaa rauhallisia hetkiä omassa huoneessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen yrittänyt petiä läppärin vieressä vaan ei ole vielä kelvannut mikään. Nero on nero tässäkin suhteessa.

      Poista
  7. Niin tuttua tuo kissan tietsikkapöydällä makoilu!
    Kun etäpäivän aamuna viritän koneen, niin Sofi tunnistaa jo äänistä, että nyt sinne. Jonkin aikaa siinä pitää häärätä, mutta aika pian tulee kyllästys ja päikkärit kutsuvat. En malta kieltää toista :)
    Vapaa-ajan tietsikkahommat eivät ole ollenkaan niin kiinnostavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sofi on siis samanlainen nörtti kuin Noomi!

      Poista
  8. Kiva kuulla, että haava paranee hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt paranee, kun ei pääse siihen käsiksi!

      Poista
  9. Voi mikä Namutöttörö siellä sohvalla istuu <3 Hyvä että haava paranee!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Namutöttörö paranee päivä päivältä!

      Poista

Kur! Kiitos kommentistasi.