maanantai 24. heinäkuuta 2017

Rakkaudesta kissaan

Kansalliskissasta ja maatiaisesta

Naukula ei ole kantaaottava blogi. Täällä ei osata hienoja termejä, ei briljeerata tiedolla, ei mietitä genetiikkaa, täällä ei ajatella kuka on toista parempi. Täällä rakastetaan kissaa. Maatiaisia, eurooppalaisia, norjalaisia metsäkissoja, bengaleita, abessiinialaisia, itämaisia, korateja, brittejä, venäjän sinisiä, egyptinmauta, ihan kaikkia kissoja. Rodusta ja taustasta riippumatta. Meillä on ystäviä joilla on jos jonkin rotuisia, ihania kissoja. Rakastettavia kissoja, pehmeitä, kehrääväisiä leipureita, epäluuloisia kuningattaria, hassuja höpöttäjiä. Sinisiä, punaisia, mustia, valkoisia, kuvioilla ja ilman. Täplikkäitä ja raidallisia, yksivärisiä ja laikukkaita.


Ruskeatäplikäs, Pinkkitassun Gilles (EUR n 24) 

Minusta meidän pitäisi olla ylpeitä siitä, että Suomeen on valittu vihdoin kansalliskissa. Eurooppalainen, meidän omista ihanista maatiaisistamme aikanaan alkunsa saanut rotu. Rotu, joka on vanhin Suomessa rekisteröity kissarotu. Rotu, jota on halveksittu sen alkuperän vuoksi. Rotu joka on liian tutun näköinen, onhan eurooppalaiskissoissa sen näköisiä kissoja, joita on totuttu Suomessa näkemään navetan nurkilla ja mummulan rappusilla. Eurooppalainen on peruskissa, siinä ei ole mitään liikaa eikä mitään liian vähän. 


Punatabby Pinkkitassun Hagar (EUR d 22) 

Ehkä Suomen Kissaliiton antama Kansalliskissan arvo ja tunnustus yhdessä vuosikausia jatkuneen valistustyön lisäksi auttaisi myös siihen, että kissalle annettaisiin Suomessa ylipäätään enemmän arvoa? Ehkä meidän kissaihmisten pitäisi käyttää tämä tilaisuus hyväksemme ja rummuttaa, joka paikassa, kaikissa mahdollisissa väleissä siitä, että kissa on arvokas, kissasta tulee pitää huolta, kissa ei kuulu Suomen luontoon? Ehkä meidän pitäisiä ajaa sitä, että kaikki kissat olisi hyvä siruttaa, olivatpa ne sitten maatiaisia tai rotukissoja? Ehkä silloin osa niistä vuosittain hylätyistä/eksyneistä kissoista löytäisi paremmin kotiin? 




Omakohtaisia kokemuksia eurooppalaisrodun halveksimisesta löytyy niin itseltäni kuin lähipiiristäkin. Viedessäni erästä maatiaistani uuteen eläinlääkäriin, siellä tapojen mukaan kysyttiin ensin kissan rotua. Ilmoitin ylpeänä roduksi maatiaisen. Eläinlääkärin vastaanotolla minulle sanottiin hieman halventavaan sävyyn: "Senkun vaan sanot sitä sitten eurooppalaiseksi." Tämä lause on jäänyt päähäni soimaan. Ehkä ihana maatiaiseni, eläinsuojeluyhdistyksestä Naukulaan muuttanut, kotikissa Helmi Orvokki Naukula olisi voinut eurooppalainen ulkonäkönsä puolesta ollakin. Sitä Helmi ei kuitenkaan ollut, Helmillä ei ollut rekisterikirjaa, Helmin emosta eikä sen pentueesta huolehdittu, se oli hylätty ja päätynyt eläinsuojeluyhdistykseen arvottomana. Se ei estänyt minua rakastamasta Helmiä. 


Punatabbyt Pinkkitassun Noomi ja Pinkkitassun Hagar (EUR d 22)
Suomen eläinsuojeluyhdistykset tekevät hienoa työtä pelastaessaan hylättyjä ja eksyneitä kissoja. Rahat ja voimavarat ovat tiukoilla ja ihmisten välinpitämättömyys satuttaa. Leikkauskampanjat tuovat tulosta, on hieno asia, että näitä tehdään. Kerrassaan upeaa, että vapaaehtoisvoimin pyöritetään niin montaa yhdistystä kissojen hyväksi. Arvostan eläinsuojeluyhdistysten työtä.
Vaan miten saisimme näiden yhdistysten työtaakkaa helpotettua? Miten vihdoin saisimme ihmiset ymmärtämään ja välittämään? Pelastamisen lisäksi pitäisi mielestäni lisätä ihmisten tietoutta yleisellä tasolla, päästää jo irti sitkeästi vuosikymmeniä vanhoista tavoista ja uskomuksista. Ei pelastettavien määrää muuten pienemmäksi saada, eihän? 

Ihmisten puheista kuuluu tietämättömyys ja asenteet. Ihan kuin pitkäkarvainen maatiainen olisi jollain tavoin hienompi jos sanotaan, että se on varmasti puoliksi norjalainen metsäkissa. Tai että meidän kissa on niin erikoinen, että siinä täytyy olla rotukissaa. Kissa on hieno, koska se on kissa. Rakastetaan, arvostetaan, silitetään, hoidetaan ja hemmotellaan kissojamme. Näytetään, että niillä jokaisella on arvo ja osallistutaan valistustyöhön kissojen puolesta kukin tavallamme ja voimavarojemme puitteissa. 




Tässä taloudessa maatiaiset ovat 6-3 johdossa. Tämä postaus kirjoitettiin rakkaudesta kissoihin ja ylpeänä kansalliskissastamme, eurooppalaisesta. 

48 kommenttia:

  1. Voi jestas <3 <3 Nyt meni tunteisiin sellaisella vauhdilla, että ripsarit on poskilla ja ylähuuli täynnä räggää :)

    1100% samaa mieltä. Eipäs kun 100 000 100%.

    Itse toki olisin kelpuuttanut maatiaisen meidän kansalliskissaksi, mutta käsittääkseni toiveena oli samoin kuin koirilla: kansalinen rotu niin eihän eurooppalainen voisi lähempänä maatiaista olla <3 Siksi oikea valinta, ehdottomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru sen jo sanoi, siihe ei ole lisäämistä ❤️

      Poista
    2. ♥ Sydämestäni minä tämän kirjoitinkin, ja vauhdilla. Kissat ♥

      Poista
  2. Peukutan, peukutan...!!
    MEillä ollet kisut ovat kaikki olleet maatiaisia...kilttejä, kehrääviä ja rapsutuksia rakastavia♥

    VastaaPoista
  3. Wau mikä kirjoitus ♥ Noinhan se juuri on! Mitään tuohon lisäämättä tai poistamatta.
    Kiitos ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kauniista sanoistasi ♥

      Poista

  4. Niin, maatiaistahan ei olisi voinutkaan valita kansalliskissaroduksi, kun se ei ole rotu, niin yksinkertaista se on :-) Ja tosiaan, kissa on kissa ja eurooppalainen niin ihana peruskissa. Senhän näkee tuosta Sulostakin ♥ Voi pusu sentään! Puspus!
    Hyvin kirjoitat, jokainen kissa on rakastamisen ansainnut.
    Maatiainen on muuten jättä juttu. Kun naapurini taannoin ottivat muutaman kanan, kysyin, ottavatko he joitakin maatiaisia (innostuneella ja kunnioittavalla, iloisen jännittyneellä äänellä kysyttynä, sillä ajattelin, että ne olisivat tänne vanhaan kylään niin täydellisiä ja haluaisin tutustua maatiaiskanoihin). Vastaus oli: No eihän me mitään maatiaisia! Nämä ovat ...-ROTUA (en enää muista mitä, jotain yleistä munakanarotua varmaan). Höh.

    VastaaPoista
  5. Kotikissat ja rotukissat on todellakin yhtä arvokkaita. Ja joskus se statuksen raja on häilyvä. Kissan arvo on siinä, että se on kissa. Vain kasvatus puuhissa joutuu tekemään erottelua, koska tavoitteena on rodun määritelmän täyttävät jälkeläiset. Noviisieuroissakin se rekisterikirjalla haettu lisäarvo on vain kasvatukseen ja jos FIFe tittelit kiinnostaa. Sama ihana kissa se on ennen ja jälkeen.

    Nimim. maatiaisten kanssa näyttelyt aloittanut nykyinen kasvattaja, jolla kasvatetut eurooppalaiset on vähemmistössä kotona vakituisesti. Maatiaiseksi neljästä on syntynyt kolme, joista pari hankkinut rekkarit omilla ansioillaan ihmisen avustuksella. Toinen noviisi vielä entinen ESY kissa. Toisen hylätty on toisen aarre <3

    Tosin toteaisin, että maatiainen on rotu, kuten ne maatiaiskanat, mutta virallisesti roduksi 'tekeminen' vaatisi jotain kriteereiden määrittelyä sille millainen maatiaiskissa on. Jolloin oltaisiin taas tekemässä siitä jotain muuta kuin se ihana ja itsessään täydellinen maatuska. Eurooppalainen on siis meidän maatuskaa lähinnä oleva rotu ja sen todistaa noviisitkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat. Kaikki kissat ja muutkin eläimet ovat yhtä arvokkaita. ♥ Maatuskat on muuten niin ihana lempinimi, että tekee aina mieli halata kissoja ja lujaa. Ehkä vähän pussatakin.

      Poista
  6. Ihana teksti, kiitos! Enää enempää ei voisi samaa mieltä olla ❤️❤️

    Mua itseäni tökkää aina tosi pahasti, kun joku sanoo, että sillä-ja-sillä on vaikka norjalainen metsäkissa "tai ei se ihan puhdasrotuinen ole". Mitä ihmettä, tyypillä on silloin maatiaiskissa, eikä sen arvo siitä muutu miksikään! Ostohinta voi riippua rodusta, mutta arvo ei tipan vertaa. Ja sama pätee koiriin myös. Ja kaikkiin elollisiin.

    Mun mielestä myös eurooppalaisen valinta kansalliskissaksi on oikea, koska - kuten Tarukin sanoi - haluttiin nimetty rotu. Vastaavasti kansalliskoira on suomenpystykorva, eikä sekarotuinen koira (joita on ollut aikoinaan joka mökin nurkilla, ja joista on aikain saatossa syntyneet nämä nykyiset rodut, ja joita on edelleen aika paljon). Voisihan kansalliskissa olla _kissa_, mutta jos rotua pyydetään, niin eurooppalainen on minusta oikein hyvä valinta.

    VastaaPoista
  7. Paula sen sanoi, hyvin kirjoitettu!
    Kiitos Merja kirjoituksesta, rakastetaan kissojamme, ihania sellaisia ja jokainen kissa on rakkauden arvoinen. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Rakastetaan, rakastetaan kovin. Myös ihania manxeja ♥

      Poista
  8. Näinhän se on! Meillä on "Egyptin kansalliskissat" ja vaikka kauempaa ovatkin, vähän samasta syystä eli luonnon muovaama alkuperäisrotu, jossa ei ole mitään luonnottoman liioiteltuja piirteitä vaan kissa sellaisena kuin se luonnossa eläisi. Täydellinen juuri sellaisena kuin on. Ihan samoin kuin eurooppalaiset ja maatiaisetkin. Kissoja kuitenkin kaikki ja sinällään rakastettavia.

    Mutta nillittäjän on pakko nillittää, se on egyptinmau :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, hyvä etten kirjoittanut ekyptiläinen :D Kiitos nillityksestä! Minulle se sopii oikien hyvin.

      Poista
  9. Oikein kirjoitat, kaikki kissat on arvokkaita rotuun katsomatta. Kun eläinlääkäri näki Uskon kantokopassa niin hän totesi sen eurooppalaiseksi. Sitähän Usko ei oikeasti ole koska väritys ei vastaa rotumääritelmiä, eli on valkoiset jalat ja silleen. Mutta kyllä Usko sai sirunsa vaikka on maatiainen, ei se lääkäri siitä tinkinyt.
    Eurooppalainen oli ehdottomasti hyvä valinta ja pääasia on, että on kansalliskissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Usko! Näytä mallia kaikille valkotassuisille! Siru se olla pitää kaikilla.

      Poista
  10. Hyvin sanottu, kirjoitus täynnä asiaa.

    VastaaPoista
  11. Erinomaisesti kirjoitettu. Eurooppalaisen valinta oli oikein tehty, "peruskissa, jossa ei ole mitään liikaa eikä mitään liian vähän".

    (♥ Helmi Orvokki Naukula, ensimmäinen blogikissa, johon ihastuin ♥)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan tuliko minulla siihen kohtaan kyynelsilmäkulmaan? Tai jos totta puhutaan, niin sumeni koko näkökenttä hetkeksi. Helmi sanoisi tähän ÄH.

      Poista
  12. Ihan oikea valinta! ♥ En ole koskaan silti ajatellut, että kissaa olisi rotuun tai roduttomuuteen katsominen. Jokainen on oma persoonansa ja omistajalleen maailman paras ja rakkain kissa. Tai pitäisi olla! Tuntuu pahalta, ettei aina ole, ja senkin takia tietoa täytyy levittää.

    VastaaPoista
  13. Niin hyvin sanottu. Suurkiitos tästä.

    VastaaPoista
  14. Joo, meilkin löytyy yks kissafani, meinaan äippä. Äipällä on ollut aina navetta- tai löytökissoja ja kaikki kuulema yhtä rakkaita sekä kauniita, karvoihin kattomatta. Joo. Helmi-kissaa muistellaan, onhan meillä ihan oikee fanikuvakin Helmistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teiän äipällä on on hyvä maku, mäykkyjä ja kissoja ♥

      Poista
  15. Just tämä. Maatiainen on ihan yhtä arvokas. ♥ Meillä äiti haluaisi rekata maatiaisensa eurooppalaiseksi, mutta täysin vain näyttelyiden vuoksi. Olisi mahtava, jos maatiaisia alettaisiin paremmin huomioimaan myös näyttelyissä erinäisin tittelisaavutuksin mitä rotukissoillakin on, voisi käydä näyttelyissä siltä osin tavoitteellisemmin, mikä todennäköisesti myös lisäisi osallistuvien maatiaisten määrää. Nytkin tosi moni yleisöstä tulee kertomaan äidilleni juttuja omista maatiaisistaan ja samalla siinä keskustellessa tulee tehtyä sitä tärkeää valistustyötä. :) Tosi moni on todella iloinen, että "perus maatiaisiakin" näkyy rotukissakilpailuissa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se valistustyö onkin todella tärkeää! Kun olen eurooppalaisten rotupöydässä töissä, siinä tulee myös keskusteltua kaikenlaista. Viimeksi kuulin, että n 2,5 kiloinen tyttökissa on tehnyt kahdet pennut kun sitä ei voi leikata kun se on niin pieni. Toivottavasti ottivat onkeensa vinkkini.

      Poista
  16. En voisi olla enemmän samaa mieltä! Koti- ja rotukissojen tulisi olla aivan yhtä arvokkaita ja tärkeitä jokaisen silmissä, onhan se erittäin typerää ajatella toista rotua "tärkeämpänä" kuin toista.

    Itse myös kissanmyynti- ilmotuksia selanneena tulee myös usein vastaan ilmiö, jossa joistakin maatiaisista koitetaan kiskoa enemmän rahaa "koska se on tän ja tän värinen/pitkäkarvainen". Tämä on yllättävän yleistä noissa ilmoituksissa, harmittaa hirveästi edes ajatella. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Valitettavasti minä en oikein noita ilmoituksia pysty edes lukemaan. Tulee suru ja alkaa itkettämään. Vaikka ei niillä kaikilla myynti-ilmoituksen kissoilla asiat hullusti ole.

      Poista
  17. Meidän neiti on löytökissarotua, se on hieno rotu se. ;)

    Valitettavaa on, että ne ihmiset jotka on kykeneviä hylkäämään kissansa, on harvoin niitä jotka pitää leikkaamista tai siruttamista tarpeellisena. :( Vaan töitä paremman tulevaisuuden puolesta kannattaa tehdä. Onhan meillä saatu kesäkissakampanjoilla hyvin tieto perille, kesäkissoja ei juurikaan nykyään oteta. Samoin yhä useampi leikkaa jopa sen maalla vapaana kulkevan kissan. Hidasta, mutta niin tärkeää työtä siis tehdään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin! Meidän Helmi oli myös löytökissarotua ja rakas ♥

      Poista
  18. Kotikissa, heitteille jätetty kissa, rotukissa. Ihania kaikki tyynni, koska ne ovat KISSOJA! ♥

    VastaaPoista
  19. Olen samaa mieltä! Meille taas kävi Neron kanssa eläinlääkärissä niin, että odotustilan muiden potilaiden henkilökunta ihastelivat rauhallisesti käyttäytyvää Neroa: Kyllä näkee, että on rotukissa. Ja näkeehän sen, aito maatiainen, navettakissojen suurta sukua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Prinssi on käyttäytynyt kuten arvollensa sopii ♥

      Poista

Kur! Kiitos kommentistasi.