Huijausta

Vääryys

On kyllä pienten kissojen mielestä suuri vääryys, että aurinko paistaa, mutta ulkona ei olekaan lämmin. 

Vääryys. Tämä on vääryys. 

Lämpö on rikki. 

Siirryn talvipesään, senkin huijari.

Tassut jäääätyyyy. 
Hurrrr, kuinka kylmä, toteaa Noomi. 

Vaikka Sulon, Namun ja Hertan mielestä ulkona on ollut mitä parhain kevätkeli, niin perheessä on kaksi, jotka ovat asiasta huomattavan erimieltä. Uskoisin, että se on minun vikani, että aurinko ei vielä lämmitä kuvien kaksikolle tarpeeksi. Ehkä pian kuitenkin. 

Parhaat paikat ikinä

Tuolit

Meillä kävi eilen vieraita. Sulon, Namun, Noomin ja Hertan kasvattaja eli Pinkkitassun kasvattaja sekä Sulon ja Namun syntymäkotien ihmiset kävivät kylässä. Tein kyläilyjärjestelyitä valmiiksi, jotta me kaikki sopisimme saman pöydän äärelle kahvittelemaan. Osa järjestelyistä oli tuolien siirtoa ja kuinkas sitten kävikään. 

Naukulassa ei takuulla ole koskaan ollut näin hyvin nukkumapaikkoja, siis ei ikinä. Nämäkin tuolit oli kissojen kiusaksi työnnetty pöydän alle. 

Leppoisaa sunnuntaita, ystävät! 

Lisäosia vailla

Hertan seikkailut

Saakohan näihin varaosia? Esimerkiksi korvat? Tai ehkä parempi kuulo olisi tarpeen? 

Eikö täällä saa enää mitään tehdä?

Tai ehkä Hertallakin on sitten vaan sellainen valikoiva kuulo? 

Pieni seikkailijatar

Kun toiset nukkuvat

Kun toiset nukkuvat omissa huoneissaan, suljen ovet hiljaa ja avaan yhden. Pieni seikkailijatar tietää jo ensimmäisen oven sulkemisesta mitä on tulossa. Rohkeasti hän lähtee tutkimusmatkalleen ja kun on tarpeeksi kokenut, nuuhkinut ja ihmetellyt, palaa omaan sviittiinsä. 

Silloin suljen hänen ovensa ja avaan muiden ovet. 

Näin meillä vältytään suuremmilta ongelmilta ja mahdollisilta kissatappeluilta. 

Oma koti on kaikille paras, mutta kannattaa aina avartaa näkökulmiaan ja tutustua joskus vähän vieraampiinkin paikkoihin. Eikä aina tarvitse lähteä kovin kauaskaan. 

Ei voimalla, vaan sisulla

ja kiltin pojan suostumuksella

Jos laitetaan Naukulan kissat kokojärjestykseen, niin Sulo on suurin ja Hertta toiseksi pienin. Namu painavin (mutta ei kerrota kenellekään) ja Noki-Noora pienin. Mutta ei se koko mitään merkitse, eikä voima. Sisulla ja päättäväisyydellä täällä mennään. 

Tämän hetkinen, ehdottomasti paras ja kaikkien suosikki nukkuma-alusta on kuvan pahvi. 

Meidän kaverit Rilla ja Paavo lähetti meille
 tän lelun ja muutakin kivaa ystävänpäivänä. 

Nuuh, mitkä aromit! 

Voisin tulla sun viereen. 
Mahdun kyllä, sanoo Hertta. 

Äläs kuule nyt. Pysy siinä vaan, pirpana. 

En oo pirpana, en oo! 

Painiksihan se sitten meni ja Hertta valloitti Sulon paikan. Sulo on sen verran kiltti poika, että mielellään lahjoitti paikkansa parhaalle painikaverilleen Hertalle, mutta ei kerrota sitä Hertalle. 

Avustajakissat

tai viralliset valvojat

On selvää, että Noomin ja Hertan avustuksella Noki-Noora on oppinut paljon Naukulan elämästä. Sulo ja Namu eivät ole olleet yhtä kiinnostuneita tästä  opetustehtävästä. Ehkä ovat saaneet aikanaan tarpeeksi Namun, Noomin ja Hertan pentujen opetuksesta ja jättäneet nykyiset tehtävät Noomin ja Hertan harteille. Tasapuolisuuden vuoksi. 

Mitä ilmeisemmin sanattomassa viestinnässä on kerrottu, että olen ihan ok. Tilanne on nimittäin edennyt jo siihen pisteeseen, että saan silitellä ja rapsutella Noki-Nooraa vaikka kuvan kaksikko vetelisi sikeitä. Toki minun täytyy edelleen istua tuossa samassa paikassa verkko-oven lähellä. Muualla Noksun sviitissä olen edelleen hieman epäilyttävä tapaus. 

Noki-Noorakin on opettanut puolestansa jotain. Ennen joka päiväisiä yhteisiä herkkuhetkiä Noomi ja Hertta eivät perustaneet pätkääkään herkkutikuista, vaan niin ovat mielensä muuttaneet. 

Vaan ovatko Noomi ja Hertta avustajakissoja vai virallisia valvojia? 

Sainpas kiinni!

Sanoi Hertta

Tänne on vuosien varrella kertynyt erilaisia kissatavaroita. Kuten nyt esimerkiksi kuvan sininen putki. Se tosin on niin jännä, ettei sitä voi kauaa esillä pitää kun saattaa tulla erimielisyyksiä siitä, kuka siellä on ja onko sittenkään sopivaa hyökkäillä sieltä itseään vanhempien kimppuun. 

Putki on kuitenkin osoittautunut mitä parhaimmaksi paikaksi saada kiinni oma häntänsä. Ja kun sen kerran onnistuu tekemään, niin sitä on pestävä niin raivokkaasti, ettei kuvaajakaan pysy perässä.