Maanantaina kävin tapaamassa Sulon emoa Mesiä (Pinkkitassun Dorothy, EUR n 24) ja siskoa Sipiä (Pinkkitassun Gertrude, EUR g 22). Kuten tapoihinsa kuuluu, rouvat olivat varsin tuttavallisia ja ihastuttavia. Mesi-mamman kanssa pääsin myös ulkoilemaan. Niin on Sulo emonsa näköinen, paitsi että on ihan pojan näköinen.
Olen Sipi, sinikilpikonnatabby.
Olen Mesi, ruskeatäplikäs kuten poikani Sulo.
Mesin kuvaamisessa ulkona oli omat haasteensa. Joko hän tuli luo kovaa vauhtia kipittäen tai sitten hän oli tutkimassa pihan puskien saloja.
Tänään maisema onkin ihan erilainen, kun lunta tulla tupruttaa.
Eräs Naukulan ikuisista projekteista on kirjahyllyn siivous. Kun pölyt on pyyhitty viimeisestäkin hyllystä, niin aina voi aloittaa alusta. Kun tasolle kertyy isoja kirjapinoja, tulee Hertta apuun. Urheasti hän kiipeilee kasoissa ja hups vaan, kaataa ne lattialle ja tällä tavoin tulee kasoista suorempia ja ehkä sieltä joku teos sitten kiertoonkin lähtee, kun Hertta auttaa.
Onneksi talouden viherkasveja hoidan vain minä. Namulla toki aina vehnänorasta tarjolla. Salaatiksi ennen ruokailua.
Pinkkitassun H1-pentue täyttää tänään 10-vuotta! Eli Hillary, Hilda, Harvey ja Hagar eli meidän Namu.
Enkä kyllä häviä tyttärelleni viiksikarvoissakaan!
Namu on rutiineita rakastava oman arvonsa tunteva kuningataräiti, joka ei ymmärrä kellojen siirtelyä. Poikkeuksena kesäaikaan siirtyminen, siinä on sentään jotain järkeä kun ruokaakin saa silloin vähän aikaisemmin. Namu vierailee ajoittaa katsomassa lelukorin antimia ja poimii sieltä kulloinkin itseänsä miellyttävän lelun, jonka kanssa sitten pistää tassulla koreasti. Parasta on, jos lelussa on kissanminttua. Sille Namu on perso ja niin, raksuille myös. Namu on vallannut sohvan selkänojan ja aamupäiväunet otetaan sohvalla. Ennen ruokailua on syötävä pieni vihreä salaatti, joko vehnänorasta tai maissia ja ruuan jälkeen kuuluu ulkoilla hetki. Kun Namu haluaa rapsutuksia, hän tulee niitä hakemaan ja kurnuttelee niitä pyytäessään. Rakas Namu.
Onnittelemme myös muita
Pinkkitassun H1-pentuja Tindraa, Lulua ja Hartsaa!
Namun punatabbypennut eli Pinkkitassun N-pennut täyttävät tänään kahdeksan vuotta.
Sanoitko myös, että olen Naukulan viiksikuningatar?
Noomi on ihana kultainen kissa, minun kissani. Sylissä pitää saada olla päivittäin paljon ja jos ei komentelu auta, niin silloin voi vaikka yrittää kampata. Muut hän haluaisi pitää kurissa ja järjestyksessä, mutta se on vähän niin ja näin suostuvatko muut siihen. Emonsa Namu näyttää välillä tassua ja sanoo kovaa NAU ja tyttärensä Hertta yrittää ängetä syliin samaan aikaan kun Noomi nauttii syliajastansa. Välillä tämä on hyväksyttävää ja välillä se on nou nou. Sulon kanssa pistetään välillä tassulla koreasti ja Noki-Nooraakin Noomi yrittää komennella.
Noomi on sylikissa, määräilyyn taipuvainen eikä häntä juuri motivoi ruoka. Noomi rakastaa hellettä ja elokuun pimeneviä iltoja. Rakas Noomi!
Valokuvaus on taitolaji, se on täällä tiedetty. Kotioloissa kameraan tarttuu harvemmin ja puhelimella tulee otettua aikamoisia räpsyjä. Räpsyt ovat laadultaan mitä sattuu, mutta ei kai se silloin haittaa jos yhdestä niistä löytyy sattumoisin kaikki Naukulan viisi kissaa?
Noksu ja Hertta haistelevat toisiaan sulassa sovussa. Noomi tarkkailee kuitenkin tilannetta, sillä kukaan muuhan ei saa Herttaa ojentaa kuin Noomi-emo itse. Namu tarkkailee taustalla, josko iän ikuisten herkkutikkujen sijaan herkkuhetkenä tarjoiltaisiin vaikka kunnon ravitsevia raksuja. Mutta löytyykö Sulo? Sillä kuvassa Sulo kuitenkin on.
Suuri suru on kohdannut meidät, sillä Sulon Puolu-täti on siirtynyt sateenkaaren toiselle puolelle. Ihana, lempeä, päättäväinen möyhääjä. Hän, joka hoiti antaumuksella kissanpentuja, käänsi heidät selälleen ja kuonollaan kutitteli pentujen massuja. Hän, joka jakoi raksunsa Naukulassa Namun kanssa, osallistui iloisena kesäretkillemme ja tunsi tien Naukulaan.
Puolu ja kämppiksensä Mesi, Sulon emo, Sulon syntymäkodissa 13.2.2014.
Puolu katsastaa Mesin pentuja, Sulo vasemmalla, vieressä Sipi sisko ja etualalla Sulon Kapsu veli.
Puolu ja Sulon Mesi-mamma 24.4.2014.
Sulo ja Puolu päiväunilla 24.4.2014.
Puolu-täti Suvilystipaikassa v 2022, ja ilmeisesti Puolun päättäväisyys näkyy vielä siinä, ettei tämä kuva suostu menemään oikeaan kohtaan!
Omatoiminen lenkkeilijä Suvilystipaikassa kesällä 2024. Eikä tämäkään kuva mene kohdilleen!
Hakemassa Suloa Naukulaan 4.5.2014. Mesi ja Puolu tarkastavat. Puolu rapsuttaa jalkaani ja pyytää rapsutuksia.
Vielä möyhät ennen kuin Sulon matka Naukulaan alkaa 3.5.2014.
Namu ja Puolu-täti toukokuussa 2015
Puolu-täti katsastaa Naukulan vanhaa kissatarhaa kesällä 2015
Naukulassa 2015
Naukulan pihalla kesäkuussa 2016
Naukulan pihalla kesäkuussa 2016
Suvilystipaikassa 2018
Suvilystipaikassa kesällä 2023
Puolu-täti on opettanut Sulon puhumaan koiraa ja Sulo puolestaan kertonut Naukulan kämppiksille tarinoita Puolu-tädistään. Muistan hyvin kuinka Sulo käyttäytyi ensimmäisellä kerralla kun Puolu tuli tapaamaan Namua. Namu ei ollut uskoa silmiään mikä tänne pyyhälsi tulla. Sulo juoksi Namun ja Puolun väliä näyttämässä miten ystävällinen tätinsä on. Sittemmin Puolu on vieraillut täällä usein ja joka kerralla Sulo on heittäytynyt selälleen keskelle olohuoneen lattiaa möyhäämistä odottamaan.
Viimeisellä lenkillä 28.10.2024
Eilen minulla oli kunnia käydä vielä viimeisen kerran tapaamassa Puolu-tätiä. Muutamia tunteja sen jälkeen Puolu-täti nukkui eläinlääkäriasemalla ikiuneen rakkaan Telliksensä hellässä huomassa.
Otamme osaa suureen suruun ja lähetämme isoja halauksia!
Puolu-täti ei unohdu koskaan.
Tänä vuonna on nukkunut pois myös Riku-setä (maaliskuussa) sekä hyvien ystävieni Muru-kissa (lokakuussa). Valloittavia persoonia, rakkaita ystäviä.
Tässä vielä video Riku-sedän, Puolu-tädin ja Sulon yhteisestä herkutteluhetkestä Naukulassa. Video vuodelta 2015 :
