maanantai 30. kesäkuuta 2025

Namun itsearviointi

Oma näytelmä

Koska Namu on edelleen määrittelemättömän pituisella äitiyslomalla kissanäyttelyistä, hän joutuu tekemään itsearvioinnin. 

Ole hyvä, Namu, täytä arvostelusetelisi: 

Tyyppi:    Erinomainen. Sopiva. Fiksu ja nopea. 

Pää:        Sellainen kuin pitääkin. Nuppi toimii ja sisäinen kello myös. 

Silmät:     Tarkkaavaiset, näkevät kaikki lattialle mahdollisesti tippuneet raksut. 

Korvat:     Kuulevat. Jos raksupurkin kansi aukeaa, niin pääsen heti paikalle. 

Turkki:     Punainen. Harjattava useasti päivässä, koska se tuntuu niin hyvältä. 

Häntä:     On. Punainen sekin. 

Kunto:     Erinomainen. Vaikka nälkä välillä vaivaakin. 

Yleisvaikutelma:     Punainen, pyöreä, kaunis. 

Arvostelutulos:       Kaikin puolin erinomainen. 


Siitäs saitte, olkaa hyvät. 

sunnuntai 29. kesäkuuta 2025

Hertan päivä

Kissanäyttelymatka Hämeenlinnaan 

Hertta kertoo: 

Oli lauantaiaamu ja valmistauduin puuhastelemaan heti aamiaisen jälkeen. Ehdin vähän tomuttaa keittiön viherkasvia kunnes mamma toi kuljetusboksin eteiseen. Arvatenkin sinne meni Namu-mummu. Ei olisi millään halunnut tulla sieltä pois. Mamma yritti kipata sitä muovilaatikkoa, mutta mummu oli sitkeä. Ei tullut ulos ennen kuin mamma tiputti pari raksua keittiön lattialle. Sit mut napattiin ja pistettiin sinne boksiin. En arvostanut. 

Tässä mä odotan kyytiä. 

Sit tuli sellainen vähän isompi valkoinen pyörillä kulkeva kuljetuskoppa ja mut, kamppeet ja mamma pakattiin kyytiin. Oli hyvä kyyti ja päästiin perille kun ohjeistin koko ajan. Muu kissaseurue kuunteli varmaan ihastuneena mun kommentointia. Luulen niin. 

No, sitten me päästiin perille ja mamma pisti mulle pystyyn sellaisen toisenlaisen yksiön vai oliko tää nyt sitten se linna siellä Hämeenlinnassa?

Tän kuvan naapuriyksiön Kipa-täti otti musta,
lähetti mammalle ja sanoi, 
että on hyvä kun on iso hattu niin ei vannetta kiristä. 
No siis, tokihan mun oli vähän itse sisustettava,
kun ei mamma aina tajua miten on hyvä. 

Jossain kohdin mamma haki mut ja keksin sitten mikä taas oli homman nimi. 

Ensin mä pääsin yhden uuden ihmisen pöydälle ja syliin. 
Kuva: T-L Sillasto.. 

Ajattelin sitten, että varmaan olisi hyvä näyttää mun vatsakin. 
Olin sen verran vauhdikas, ettei kamera oikein pysynyt mukana. 
Kuva: T-L Sillasto.

Tän ekan pöydän jälkeen mamma etsi sitten jotain sihteeristöä ja siellä mun luokka muuttui kasista kuutoseksi. Tätä en ymmärrä kun nyt oon kuusi vuotta ja yhdeksän kuukautta, ja seuraavaksi sitten seitsemän. Että nuorruinko mä jotenkin täällä näytelmissä?

Pääsin uudelle pöydälle ja sedän rapsutettavaksi.
Halusin syliin kanssa ja tietty menin myös. 
Kuva: T-L Sillasto.

En sitäkään sit ymmärrä, miksi pitää kirjoittaa, 
kun vois kissaakin rapsuttaa. 
Kuva: T-L Sillasto

Se täti kirjoitti lappuun paljon ex:iä, kunnoksi ex prepared. Tietty, kun ihan itse oon valmistautunut, mitä nyt mummu välillä on korvan takaa lipaissut. Sit siinä luki fantastic female ja EX1 CAPIB. 

Setä ihmetteli missä on mun tortie attitude ja mamma vastas, että se vaan ilmenee näin. Paljon tuli taas ex ja lovely female - relax. Sitten se setä kirjoitti EX1 CAGIB. Ja mä oon nyt sitten kuulemma IP IC että semmonen juttu. 

Sitten me odotettiin, odotettiin ja odotettiin ja sitten me lähdettiin kotiin. Kotimatkalla ei tarvinnut sitten niin paljoa enää ohjeistaa kun oli jo kuskillekin tuttu reitti. Mähän oon käynyt Hämeenlinnassa ennenkin, mutta aika pieniä noi linnat siellä on ja kaikenkarvaista asukkia kans. 

Mamman mielestä oli kiva nähdä kaikkia, vaikka monen kanssa ei ehtinytkään höpöttää. 

Tällainen oli mun päivä. 

maanantai 9. kesäkuuta 2025

Paras ikinä

Hertan mieleen

Kissatarhassa oli puolilaho lasten tuoli. Hajotin sen lopullisesti ja laitoin paperikassiin viedäkseni sen roskiin. Roudasin yläkerrasta eteiseen kierrätykseen menevän työtuolin. Ja koska olin imuroinut tuolista kaikki kissankarvat, laitoin paperikassin sen päälle. 

Ei liene vaikeatakaan arvata miten siinä sitten kävi. 



Tässä talossa ei ole ikinä ollut yhtä hyvää nukkumapaikkaa, ei ikinä. Ei ainakaan Hertan mielestä. Kissat...

sunnuntai 1. kesäkuuta 2025

Vihdoinkin välähti

 Mammalla siis

Huomio, koko kissayleisö! 

Voinen kertoa teille, hyvä kissayhteisö, että ihmisten oppimiskyky säilyy koko niiden elämän ajan. Välttämättä yksinkertaisemmatkaan asiat eivät mene heti tajuntaan, vaan heille on annettava aikaa. Ihmisille siis. 


Täällä Naukulaksi kutsutussa paikassa on eilen tapahtunut suuri oivallus. Ihminen on ymmärtänyt, että lyhyin reitti kesähuoneeni pehmustetulle, suojaisammalle paikalle on reitti ikkunan kautta. Ihan niin kuin sviittini ulkopuolellakin asuvat kissat. Hekin kulkevat kesätarhaansa mieluiten ikkunan kautta. Paitsi se kirjavin höpsö, sehän nyt pyytää ulos mistä vaan. 


Levollisuutta siis, ihminen oppii. Välillä turhan hitaasti, mutta oppii silti. 

Rauhaa, rakkautta ja terveisin, 

Noki-Noora, 

jonka kuvitteellisia 13-vuotispäiviä tänään vietetään 

lauantai 17. toukokuuta 2025

Tällaista ohjelmaa

 Tarjoaa Namu

Voisi luulla, että kaikki ohjelma tulisi televisiosta, mutta ehei. Tarjoillaan sitä ohjelmaa muualtakin. 

Hertta: "Äiti, mitä mummu tekee?"
Noomi: "Niin joo, sun mummu tunnettiin nuorempana Namu Nakertajana"


Namu: "Heh heh, osataan sitä vieläkin"

Namulla on kyky saada huomionsa silloin jos massussa on yhdenkään raksun mentävä kolo. Tällä kerralla hampaista saanut johto toimii vielä, ainakin hetken. 

perjantai 9. toukokuuta 2025

Vähän tuunattu

Laatikko

Ihan paras laatikko, hieman tuunausta toki vaati, mutta Noomi hoiti sen tuota pikaa. 






Noomin tuntien, luulen ettei tämä laatikko ole vielä ihan täydellinen. Vaatii ehkä vielä hieman lisätuunausta. Ja mamma sitten hoitaa silput pois lattialta. 

Puuhakasta viikonloppua kaikille!


sunnuntai 4. toukokuuta 2025

Odotamme perheenlisäystä pihapuusta

 ja onnittelemme Hertan poikia

Olemme viettäneet ruokailuhetkiä keittiön valkoisen pyöreän pöydän äärellä viime aikoina kovin tiiviisti. Seuranneet, kuinka isä Sepelkyyhky vie ruokaa hautovalle emo Sepelkyyhkylle. Erittäin jännittävää, erittäin. 

Näetkö mamma, tuolla tapahtuu, kysyy Noomi

Tuolla puussa, voisin mennä katsomaan lähempääkin,
miettii Hertta.

On sillä kova homma kyllä, toteaa Sulo
Rouva Sepelkyyhkyllä on kyltymätön nälkä! 

Aurinkoisempana aamuna saattavat päivystäjät hetkeksi torkahtaakin. 

Vaan tarkkana täytyy olla, 
saatetaan sitten nähdä pikkuisiakin kyyhkyjä. 

Välillä täytyy kyllä tarkastella hiukan mammaakin. 

Lisäksi haluamme onnitella Hertan poikia! 


5-vuotissynttärionnittelut lähtevät Artulle, Penalle ja sateenkaarisillalle Milolle.