Ihan muina tiikereinä

Täplikäs ja tabby

Tässä me ollaan.

Täplikäs. 

Ja tabby. 

Aurinko on jo niin matalalla, että Naukulan täplikäs ja yksi tabbyistä haluavat aamuisin olla tiikereitä. 

Aurinkoista viikkoa kaikille! 

Pieni kriisin poikanen

 Naukulassa

Noomi-emo, miks Sulo on mun paikalla?

Teeskentelee nukkuvansa, mokomakin vitsiniekka! 

Mamma, voitko tehdä jotain? 

Mä haluun mun paikalle! 

Jostain syystä tuosta vanhasta kissapedistä on nyt tullut suosikki kun sen päällä on vielä vanhempi viltti. Siitä kinastelevat Sulo, Noomi ja Hertta. Yleensä sen sitten lopuksi valtaa Hertta, joka on selvästikin varsinainen lellivauva ja jolle kaikki antavat periksi. 

Syksy

Tuli nyt

Tiesittekö, että syksy tuli nyt? Noomi sen tietää ainakin. 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Muistakaa levätä tarpeeksi. 

Komea kissa

 Ei muuta asiaa

Missään nimessä ei ainakaan kerrota, että komea kissa sai maistaa yhden dramaattisen punatabbyn kynnestä (tuohon nenän pieleen) hammaskivenpoistosta selviydyttyään. 

Koska eihän sellaisen kertominen ole soveliasta, eihän? 

Vaikka eihän mikään naarmu nenänpielessä komeutta mihinkään poista ja nyt on naarmukin jo historiaa kuten ensimmäisestä kuvasta voi todeta. 

Syntymäpäiväsankarit

Pinkkitassun P-pennut

Tänään Pinkkitassun P-pennut täyttävät kuusi vuotta! Ei voi kuin ihmetellä mihin aika menee, sillä onhan Pinkkitassun Paula eli Naukulan Hertta vielä ihan vauva. Huolimatta siitä, että hänellä on jo aikuista jälkikasvuakin. 

Syntymäpäiväänsä Hertta viettää ulkoillen, mummunsa kanssa ruokaillen ja uskoisin, että Noomi-emonsa kanssa pistetään tassulla koreasti tänäänkin ja Sulokin tuossa aamusella venytteli niin, että taitaa Hertta saada pienen painiottelun lahjaksi ruskeatäplikkäältä. 

Ja laitetaan sitten vielä kuvia näistä pennuista kun täällä syntymäkodissaan Naukulassa sen reilut 14 ensimmäistä viikkoaan elivät: 

Kuvassa koko Pinkkitassun kuusikko, 
Pirkko, Pekka, Paula, Patricia, Pricilla ja Psipsina. 

Hertta noin 2 kuukauden ikäisenä ja syy,
miksi Hertasta tuli Hertta alun ihmettelyiden jälkeen. 
Sydämet ovat tallella edelleen. 

Herra on hieman hämillään kissamäärän kummallisesta lisääntymisestä! 

Noomin kasvatustyyli oli aika rento, rennompi kuin emonsa Namun. 

Kuudelle toimivalle nisälle oli välillä ruuhkaa, 
mutta kaikki mahtuivat. 
Jos ette löydä kaikkia kuutta, niin laskekaa vaikka hännistä! 

Paljon onnea kaikille omiin koteihinsa muuttaneille 

Pekalle, Pihlalle, Patcille, Tovelle ja Pirkolle sinne paremmille hiirestysmaille.  

Vitsiniekat

Sohvalla

Näyttääkö tilanne sohvalla siltä, että poistuin siitä vain minuutiksi? 

No ei minustakaan. Näyttää, että Namu on ollut paikallani jo vaikka ja kuinka kauan ja Noomi olikin tuossa sohvan selkämyksen päällä jo samaan aikaan kuin minäkin. Vitsiniekat. 

Jaahas, se keksi nyt että sillä on kamerassa irtosalamakin,
ei auta kuin poseerata sitten, toteaa Sulo. 

Näinä pimenevinä iltoina on hyvä muistaa, että minulla tosiaan on mahdollista laittaa kameraan myös irtosalama. Tällaisina sateisina päivinä sitä toki saattaa tarvita myös päivällä. 

Huomioita

Elämästä kissan kanssa

Väite 1: Mikään ei mahdu illalla minun ja kirjani väliin. 

Todellisuus: Ei kun...

Noomi.

Väite 2: Jos nappaan ton laatikon tuosta hetkeksi pois, niin ei kai se haittaa?

Todellisuus: Ei kun...

Noomi.

Väite 3: Jos nyt heitän nuo torkkupeitot tuohon pieneksi hetkeksi, niin ei kai niitä kukaan karvasta. 

Todellisuus: Ei kun...

Noomi ja Sulo

Mitä ikinä teet, saat aina seuraa, halusit tai et. Mitään ei tarvitse tehdä yksin. Jos vähänkin hermostut asiasta tai toisesta, niin voit olla varma siitä, että vieressäsi on sekunneissa kissa jos toinenkin. Ja tiedättekö, minusta tämä on erinomaisen hyvä tapa elää. Millaisia huomioita teiltä löytyy? 

Kysyin tekoälyltä

Tekoälyharjoituksia

Oppiminen ei saa loppua koskaan. Siksipä tämäkin mamma ryhtyi harjoittamaan tekoälytaitojaan. Toistaiseksi harjoittelu on liittynyt Naukulan kerho -blogiin. Katsotaanpa sitten mitä tekoäly on meistä mieltä. 

Minä kysyin: "Millainen on Naukulan Kerho -blogi?"

Tekoäly vastasi: "Naukulan Kerho on suosittu suomalainen blogi, joka keskittyy kissoihin ja niiden elämään. Blogissa jaetaan tarinoita, kuvia ja videoita kissoista, sekä annetaan vinkkejä kissanhoitoon. Se on erityisen tunnettu lämpimästä ja humoristisesta kirjoitustyylistään, joka vetoaa moniin kissanystäviin¹²." 

Tekoälyn linkki vie meidän You Tube -kanavellemme, jossa on kyllä todella hiljaista. 

Entä sitten mitä tekoäly kertoo Naukulan kissoista? 

"Sulo Naukula on Naukulan Kerho -blogin kissa, joka on tunnettu leikkisyydestään ja ystävällisyydestään. Hän saattaa olla seikkailunhaluinen ja utelias kissa, joka tuo iloa ja huumoria blogin kirjoituksiin."

"Namu Naukula on yksi Naukulan Kerhon blogin päähenkilöistä. Namu on suloinen ja persoonallinen kissa, joka seikkailee blogin tarinoissa. Hänellä on omat erityispiirteensä ja tapansa, jotka tekevät hänestä rakastettavan hahmon blogin lukijoille. Namu on usein mukana blogin kuvissa ja videoissa, tuoden iloa ja viihdettä kissanystäville."

"Noomi Naukula on ilmeisesti yksi Naukulan Kerhon kissoista, joka esiintyy usein heidän sosiaalisen median kanavillaan. Noomi vaikuttaa olevan aktiivinen ja utelias kissa, joka osallistuu monenlaisiin seikkailuihin ja arjen askareisiin¹²³."

"Hertta Naukula on toinen Naukulan Kerhon kissoista. Hän on tunnettu suloisesta ja leikkisästä luonteestaan. Hertta viettää paljon aikaa muiden kissojen, kuten Noomin, kanssa ja heillä on usein yhteisiä seikkailuja ja leikkihetkiä¹²."

"Noki-Noora on yksi Naukulan Kerhon blogin kissoista. Hän on tunnettu hieman varautuneesta ja itsenäisestä luonteestaan. Noki-Noora ei aina ole innokas rapsutuksiin, mutta hänellä on omat hetkensä, jolloin hän nauttii ihmisten seurasta¹². Hän on myös erittäin kevyt ja suloinen kissa, joka tuo iloa blogin lukijoille omalla persoonallisella tavallaan¹."

Hertta pohtii: "Viis tekoälystä, näetkö noita tipusia?"

Luonnehdinnoissa on käytetty kahta eri tekoälyä (vai miten se pitäisi ilmaista?) Eli ensin käytin Chat GPT:tä ja sitten Copilotia. 

Mitäs olette mieltä? Osasiko tekoäly kertoa kaiken tarvittavan? 

Rauha on palautunut Naukulaan

Hyvin menee

Niin on sitten toivuttu Sulon hammaslääkärikäynnistä. Kauan se kesti, sellaiset nelisen päivää, mutta nyt on sopu saavutettu. Täällä ollaan oltu eristyksessä, nuuhkittu ovenraosta, leikitty, pyritty tarjoilemaan herkkuja samaan aikaan ja vaikka ja mitä. Oman osuutensa sovusta saivat varmasti aikaan kissatarhan ulkopuolella pyrähdelleet pikkulinnut. Yhteiset harrastukset lähentävät kummasti, ihan meitä kaikkia. 

Siispä nykyään meillä voidaan taas ottaa rennosti ja chillailla yhdessä. 

Hertta ei kuvaan kerennyt, sillä ulkona kissatarhassa oli jotain kiinnostavaa. 

Hullua päässä

Noomin sanoin

Maailma muuttui perjantaina iltapäivällä ihan hulluksi. Meille tuli ihan vieras kissa. Oli naamioitunut Sulon näköiseksi, mutta hoiperteli ja haisi todella pahalle. Mamma hoki, että se on meidän Sulo se on meidän Sulo, mutta minä tyttö en sellaiseen huijaukseen mennyt. Tein sitten sen, minkä jokainen emo tekee, suojelin perheenjäseniä tuolta tunkeutujalta. Mamma ei arvostanut. Ei päästy kohtaamaan sitten sen yhden karvoja pöllyttäneen kohtauksen jälkeen kunnolla. Mamma vaan kyseli onko mulla vielä hullua päässä. En arvostanut moisia kyselyitä. 

Eilen iltasella alkoi sitten näyttämään siltä, että sen vieraan kissan sisältä paljastui Sulo. Ensin haistelin sen suupieliä oven raosta ja sitten myöhemmin illalla pääsin vielä nuukaisemaan sen takamustakin. Tutut oli tuoksut! Kuljin sitten haistelemassa kaikki ne paikat missä se ruskeatäplikäs oli käynyt ja kyllä, sieltä alkoi pikku hiljaa tulemaan esiin Sulon tuoksuja. Olin tosi tarkkana ja sain kyllä kehuja rohkeudestani. 

Menin sitten lopuksi mamman viereen vahtimaan sitä kissaa ja kehuttiin siitäkin. Sitten menin lähemmäs valvomaan. Mamma joutui katsomaan telkkaria tosi myöhään kun ei voinut muka lähteä pois. Nyt viime yönä täällä ei sitten enää ollut tyhmiä suljettuja ovia, kaikki oli auki, paitsi ulko-ovi ja tarhan ovi. Vieläkin ehkä vähän epäilen, mutta kun kaiken valvomisen jälkeen väsyttää nyt niin vietävästi, niin täytyy vaan tässä luottaa ja uskaltaa sulkea silmät. 

Että ehkä tästä selvitään ja se vieras kissa on pikku hiljaa vapauttanut Sulon otteestaan. 

Terveisin, 

Noomi

Sulon reissu

Hammaskiven poistoon

Viime perjantaina oli Sulon vuoro poistua hetkeksi Naukulan ovien ulkopuolelle. Tammikuisella rokotusreissulla kurkattiin sen verran suuhun, että hammaskiven poistolle varattiin aika loppukesälle. Ilahduttavaa oli, että Sulon veriarvot olivat kunnossa suurimmalta osin. Kaliumin kohdalla ei, mutta onnekseni Sulo nauttii kaliumlisänsä herkkuna suoraan lautaselta. Paino oli 5 kg 320 g ja se on Sulolle oikein hyvä paino. Poistoa vaativia hampaita ei löytynyt. Kaksi pientä hammastahan Sulolta on jo aikaisemmin poistettu. Kaikkinensa Sulo sai kovasti kehuja. 

Anteekshi, olen hieman huppelisha

Tiesin odottaa kotiutumisesta vaikeaa ja silti toimin väärin, ihminen kun olen. Olisi vaan pitänyt pitää neljän laumaa erikseen toisista hetken. Näin en toiminut. Sulo halusi tietenkin tutkia koko Naukulan ja kun hoipertelu oli muuttunut vakaammaksi kävelyksi, sai Sulo ruokaakin. Kaikki tuntui menevän suhteellisen hyvin. 

Anteeksi, herra ruskeatäplikäs, ollaankohan me tuttuja?

Hieman outo haju teissä nyt on, toteaa Hertta. 
Höpsis nyt, sanoo Namu, Sulohan se. 

Kaikki meni hyvin siihen asti, kun tuli nukkumaanmenoaika. Silloin Hertta jostain syystä päätti mennä Sulon luo vauhdilla, eikä uskonut kun Sulo sanoi, ettei nyt. Siinä kävi sitten niin, että kaikki kolme, Noomi, Hertta ja Namu, päättivät, että Sulo on se pahis, niin vieraan hajuinenkin. Karvat pöllyten mentiin alakertaan ja minä vauhdilla perässä. Yksitellen sain napattua tytöt pois tilanteesta ja suljettua heidät sauna-kylpyhuonetilaan. Siellä he viettivätkin sitten yön ja Sulolla oli käytössään koko muu asunto, Noksun sviittiä lukuun ottamatta. 

Lauantaiaamuna yritin uudelleen ja vikkeläliikkeinen Hertta meni Sulon luo ja sai aikaan kovaa kiroilua. Molemmat kiroilivat ja eipä sitten muuta kuin jälleen eristystä. Nyt Sulo makuuhuoneeseen. Tätä menoa onkin sitten jatkunut, huoneita on vaihdettu ja Namu ja Hertta ovat jo päässeet Sulon kanssa sanomaan nenäpäivää ja viettäneet yhteisen ulkoiluhetken kissatarhassakin. Noomi on se epäluuloisin ja mitä ilmeisimmin erittäin hajuherkkä. Tätä kirjoittaessa Sulo on kirjoituspöytäni vieressä kissatornissa omassa paikassaan ja Noomi päivystää silmät lupsuen ovensuussa. Namu nukkuu sängyssä ja Hertta on myös. Vasta tänään on sellainen tunne, että kyllä tästä taas selvitään. 

En muuten tiedä, että välähtikö Noomin päässä joku lamppu, silloin kun Sulo kävi omalla raksuautomaatillaan. Raksuautomaatilla, joka aukeaa vain Sulon sirulla. Tämä toki voi olla vain minun kuvitelmaani ja halua nähdä tilanteen raukeavan. 

Se nyt on selvää, että Sulon ei kannattaisi poistua kotoa, se ei ole sallittua. Kun Hertta poistui kotoa kissanäyttelyyn ja toi sieltä tuliaisena tuoksuja, se ei aiheuttanut muuta kuin Noomi-emon pesun. Ja sekin on selvää, että sitten kun Sulo joutuu poistumaan kotoa vaikkapa rokotuksille, minä lupaan toimia toisin. 

Hoh hoijaa, naiset...

Hiljaa hyvä tulee, luulen minä. Onneksi on vielä huominen päivä kokonaan kotona.