maanantai 30. kesäkuuta 2025

Namun itsearviointi

Oma näytelmä

Koska Namu on edelleen määrittelemättömän pituisella äitiyslomalla kissanäyttelyistä, hän joutuu tekemään itsearvioinnin. 

Ole hyvä, Namu, täytä arvostelusetelisi: 

Tyyppi:    Erinomainen. Sopiva. Fiksu ja nopea. 

Pää:        Sellainen kuin pitääkin. Nuppi toimii ja sisäinen kello myös. 

Silmät:     Tarkkaavaiset, näkevät kaikki lattialle mahdollisesti tippuneet raksut. 

Korvat:     Kuulevat. Jos raksupurkin kansi aukeaa, niin pääsen heti paikalle. 

Turkki:     Punainen. Harjattava useasti päivässä, koska se tuntuu niin hyvältä. 

Häntä:     On. Punainen sekin. 

Kunto:     Erinomainen. Vaikka nälkä välillä vaivaakin. 

Yleisvaikutelma:     Punainen, pyöreä, kaunis. 

Arvostelutulos:       Kaikin puolin erinomainen. 


Siitäs saitte, olkaa hyvät. 

sunnuntai 29. kesäkuuta 2025

Hertan päivä

Kissanäyttelymatka Hämeenlinnaan 

Hertta kertoo: 

Oli lauantaiaamu ja valmistauduin puuhastelemaan heti aamiaisen jälkeen. Ehdin vähän tomuttaa keittiön viherkasvia kunnes mamma toi kuljetusboksin eteiseen. Arvatenkin sinne meni Namu-mummu. Ei olisi millään halunnut tulla sieltä pois. Mamma yritti kipata sitä muovilaatikkoa, mutta mummu oli sitkeä. Ei tullut ulos ennen kuin mamma tiputti pari raksua keittiön lattialle. Sit mut napattiin ja pistettiin sinne boksiin. En arvostanut. 

Tässä mä odotan kyytiä. 

Sit tuli sellainen vähän isompi valkoinen pyörillä kulkeva kuljetuskoppa ja mut, kamppeet ja mamma pakattiin kyytiin. Oli hyvä kyyti ja päästiin perille kun ohjeistin koko ajan. Muu kissaseurue kuunteli varmaan ihastuneena mun kommentointia. Luulen niin. 

No, sitten me päästiin perille ja mamma pisti mulle pystyyn sellaisen toisenlaisen yksiön vai oliko tää nyt sitten se linna siellä Hämeenlinnassa?

Tän kuvan naapuriyksiön Kipa-täti otti musta,
lähetti mammalle ja sanoi, 
että on hyvä kun on iso hattu niin ei vannetta kiristä. 
No siis, tokihan mun oli vähän itse sisustettava,
kun ei mamma aina tajua miten on hyvä. 

Jossain kohdin mamma haki mut ja keksin sitten mikä taas oli homman nimi. 

Ensin mä pääsin yhden uuden ihmisen pöydälle ja syliin. 
Kuva: T-L Sillasto.. 

Ajattelin sitten, että varmaan olisi hyvä näyttää mun vatsakin. 
Olin sen verran vauhdikas, ettei kamera oikein pysynyt mukana. 
Kuva: T-L Sillasto.

Tän ekan pöydän jälkeen mamma etsi sitten jotain sihteeristöä ja siellä mun luokka muuttui kasista kuutoseksi. Tätä en ymmärrä kun nyt oon kuusi vuotta ja yhdeksän kuukautta, ja seuraavaksi sitten seitsemän. Että nuorruinko mä jotenkin täällä näytelmissä?

Pääsin uudelle pöydälle ja sedän rapsutettavaksi.
Halusin syliin kanssa ja tietty menin myös. 
Kuva: T-L Sillasto.

En sitäkään sit ymmärrä, miksi pitää kirjoittaa, 
kun vois kissaakin rapsuttaa. 
Kuva: T-L Sillasto

Se täti kirjoitti lappuun paljon ex:iä, kunnoksi ex prepared. Tietty, kun ihan itse oon valmistautunut, mitä nyt mummu välillä on korvan takaa lipaissut. Sit siinä luki fantastic female ja EX1 CAPIB. 

Setä ihmetteli missä on mun tortie attitude ja mamma vastas, että se vaan ilmenee näin. Paljon tuli taas ex ja lovely female - relax. Sitten se setä kirjoitti EX1 CAGIB. Ja mä oon nyt sitten kuulemma IP IC että semmonen juttu. 

Sitten me odotettiin, odotettiin ja odotettiin ja sitten me lähdettiin kotiin. Kotimatkalla ei tarvinnut sitten niin paljoa enää ohjeistaa kun oli jo kuskillekin tuttu reitti. Mähän oon käynyt Hämeenlinnassa ennenkin, mutta aika pieniä noi linnat siellä on ja kaikenkarvaista asukkia kans. 

Mamman mielestä oli kiva nähdä kaikkia, vaikka monen kanssa ei ehtinytkään höpöttää. 

Tällainen oli mun päivä. 

maanantai 9. kesäkuuta 2025

Paras ikinä

Hertan mieleen

Kissatarhassa oli puolilaho lasten tuoli. Hajotin sen lopullisesti ja laitoin paperikassiin viedäkseni sen roskiin. Roudasin yläkerrasta eteiseen kierrätykseen menevän työtuolin. Ja koska olin imuroinut tuolista kaikki kissankarvat, laitoin paperikassin sen päälle. 

Ei liene vaikeatakaan arvata miten siinä sitten kävi. 



Tässä talossa ei ole ikinä ollut yhtä hyvää nukkumapaikkaa, ei ikinä. Ei ainakaan Hertan mielestä. Kissat...

sunnuntai 1. kesäkuuta 2025

Vihdoinkin välähti

 Mammalla siis

Huomio, koko kissayleisö! 

Voinen kertoa teille, hyvä kissayhteisö, että ihmisten oppimiskyky säilyy koko niiden elämän ajan. Välttämättä yksinkertaisemmatkaan asiat eivät mene heti tajuntaan, vaan heille on annettava aikaa. Ihmisille siis. 


Täällä Naukulaksi kutsutussa paikassa on eilen tapahtunut suuri oivallus. Ihminen on ymmärtänyt, että lyhyin reitti kesähuoneeni pehmustetulle, suojaisammalle paikalle on reitti ikkunan kautta. Ihan niin kuin sviittini ulkopuolellakin asuvat kissat. Hekin kulkevat kesätarhaansa mieluiten ikkunan kautta. Paitsi se kirjavin höpsö, sehän nyt pyytää ulos mistä vaan. 


Levollisuutta siis, ihminen oppii. Välillä turhan hitaasti, mutta oppii silti. 

Rauhaa, rakkautta ja terveisin, 

Noki-Noora, 

jonka kuvitteellisia 13-vuotispäiviä tänään vietetään 

lauantai 17. toukokuuta 2025

Tällaista ohjelmaa

 Tarjoaa Namu

Voisi luulla, että kaikki ohjelma tulisi televisiosta, mutta ehei. Tarjoillaan sitä ohjelmaa muualtakin. 

Hertta: "Äiti, mitä mummu tekee?"
Noomi: "Niin joo, sun mummu tunnettiin nuorempana Namu Nakertajana"


Namu: "Heh heh, osataan sitä vieläkin"

Namulla on kyky saada huomionsa silloin jos massussa on yhdenkään raksun mentävä kolo. Tällä kerralla hampaista saanut johto toimii vielä, ainakin hetken. 

perjantai 9. toukokuuta 2025

Vähän tuunattu

Laatikko

Ihan paras laatikko, hieman tuunausta toki vaati, mutta Noomi hoiti sen tuota pikaa. 






Noomin tuntien, luulen ettei tämä laatikko ole vielä ihan täydellinen. Vaatii ehkä vielä hieman lisätuunausta. Ja mamma sitten hoitaa silput pois lattialta. 

Puuhakasta viikonloppua kaikille!


sunnuntai 4. toukokuuta 2025

Odotamme perheenlisäystä pihapuusta

 ja onnittelemme Hertan poikia

Olemme viettäneet ruokailuhetkiä keittiön valkoisen pyöreän pöydän äärellä viime aikoina kovin tiiviisti. Seuranneet, kuinka isä Sepelkyyhky vie ruokaa hautovalle emo Sepelkyyhkylle. Erittäin jännittävää, erittäin. 

Näetkö mamma, tuolla tapahtuu, kysyy Noomi

Tuolla puussa, voisin mennä katsomaan lähempääkin,
miettii Hertta.

On sillä kova homma kyllä, toteaa Sulo
Rouva Sepelkyyhkyllä on kyltymätön nälkä! 

Aurinkoisempana aamuna saattavat päivystäjät hetkeksi torkahtaakin. 

Vaan tarkkana täytyy olla, 
saatetaan sitten nähdä pikkuisiakin kyyhkyjä. 

Välillä täytyy kyllä tarkastella hiukan mammaakin. 

Lisäksi haluamme onnitella Hertan poikia! 


5-vuotissynttärionnittelut lähtevät Artulle, Penalle ja sateenkaarisillalle Milolle. 

perjantai 18. huhtikuuta 2025

Sekasotku

Ja rauhallinen siivouspäivä 

Viime viikon kiireiden ja tulevan pitkän viikonlopun vuoksi, jätin viikkosiivouksen väliin. Ei pitäisi tulla yllätyksenä, että sen kyllä huomaa. Nyt vapaalla siivoan hitaasti ja hissukseen. Aluksi oli seuraa, mutta nyt seura on vähän sitä mieltä, että voisin jo rauhoittua. 

Niin sitä vaan, että voisitko jo poistua sviitistäni?



Yläpölyjen lisäksi Noomi on ystävällisesti lupautunut ottamaan pölyt myös ahtaista paikoista. Hyvä se onkin, että apua on tarjolla! 

Rauhallista pääsiäistä! 

Vietetään se kukin omien mieltymyksiemme mukaan. 

sunnuntai 6. huhtikuuta 2025

Paras ikinä

Laatikko

Yleensä viimeistään viikkosiivouspäivänä tästä taloudesta lähtee laatikot, jos niitä on kertynyt. Poikkeuksiakin tietysti on. Ennen jouluhan tänne tuli sellainen laatikko, joka sitten päätyi joulukoristeeksikin. Yleensä Namun kanssa. Muistin virkistämiseksi, laitamme tähän siitä kuvan. 

Tämä laatikko säilyi olohuoneen lattialla joulukuun toiselta viikolta helmikuuhun asti. Se oli Namun lemppari, mitä ilmeisemmin sopivan kokonsa vuoksi.  


Saanko mä pitää tän, saanhan?

Sulo toivoo, että tämä laatikko pysyisi lattialla vähintään yhtä kauan. Laatikko sopii kollipojan makuupaikaksi ja voipa siellä pienet painitkin harjoittaa. Sulon mielestä tämä on paras laatikko ikinä. 

sunnuntai 30. maaliskuuta 2025

Enemmän rapsutusta

Vähemmän tietokonetta

Töissä ja kissayhdistyksen hommissa tulee naputeltua tietokonetta sen verran paljon, että blogi on jäänyt vähemmälle. Instagramia on niin paljon helpompi päivittää silloin kun on pakollinen sylitysaika. 



Vaan kyllä me täälläkin vielä yritetään olla. Ainakin joskus ja jollain tavoin. 

lauantai 15. maaliskuuta 2025

Huijausta

Vääryys

On kyllä pienten kissojen mielestä suuri vääryys, että aurinko paistaa, mutta ulkona ei olekaan lämmin. 

Vääryys. Tämä on vääryys. 

Lämpö on rikki. 

Siirryn talvipesään, senkin huijari.

Tassut jäääätyyyy. 
Hurrrr, kuinka kylmä, toteaa Noomi. 

Vaikka Sulon, Namun ja Hertan mielestä ulkona on ollut mitä parhain kevätkeli, niin perheessä on kaksi, jotka ovat asiasta huomattavan erimieltä. Uskoisin, että se on minun vikani, että aurinko ei vielä lämmitä kuvien kaksikolle tarpeeksi. Ehkä pian kuitenkin. 

sunnuntai 9. maaliskuuta 2025

Parhaat paikat ikinä

Tuolit

Meillä kävi eilen vieraita. Sulon, Namun, Noomin ja Hertan kasvattaja eli Pinkkitassun kasvattaja sekä Sulon ja Namun syntymäkotien ihmiset kävivät kylässä. Tein kyläilyjärjestelyitä valmiiksi, jotta me kaikki sopisimme saman pöydän äärelle kahvittelemaan. Osa järjestelyistä oli tuolien siirtoa ja kuinkas sitten kävikään. 




Naukulassa ei takuulla ole koskaan ollut näin hyvin nukkumapaikkoja, siis ei ikinä. Nämäkin tuolit oli kissojen kiusaksi työnnetty pöydän alle. 

Leppoisaa sunnuntaita, ystävät! 

tiistai 4. maaliskuuta 2025

Lisäosia vailla

Hertan seikkailut

Saakohan näihin varaosia? Esimerkiksi korvat? Tai ehkä parempi kuulo olisi tarpeen? 


Eikö täällä saa enää mitään tehdä?

Tai ehkä Hertallakin on sitten vaan sellainen valikoiva kuulo? 

sunnuntai 2. maaliskuuta 2025

Pieni seikkailijatar

Kun toiset nukkuvat

Kun toiset nukkuvat omissa huoneissaan, suljen ovet hiljaa ja avaan yhden. Pieni seikkailijatar tietää jo ensimmäisen oven sulkemisesta mitä on tulossa. Rohkeasti hän lähtee tutkimusmatkalleen ja kun on tarpeeksi kokenut, nuuhkinut ja ihmetellyt, palaa omaan sviittiinsä. 



Silloin suljen hänen ovensa ja avaan muiden ovet. 

Näin meillä vältytään suuremmilta ongelmilta ja mahdollisilta kissatappeluilta. 

Oma koti on kaikille paras, mutta kannattaa aina avartaa näkökulmiaan ja tutustua joskus vähän vieraampiinkin paikkoihin. Eikä aina tarvitse lähteä kovin kauaskaan. 


sunnuntai 16. helmikuuta 2025

Ei voimalla, vaan sisulla

ja kiltin pojan suostumuksella

Jos laitetaan Naukulan kissat kokojärjestykseen, niin Sulo on suurin ja Hertta toiseksi pienin. Namu painavin (mutta ei kerrota kenellekään) ja Noki-Noora pienin. Mutta ei se koko mitään merkitse, eikä voima. Sisulla ja päättäväisyydellä täällä mennään. 

Tämän hetkinen, ehdottomasti paras ja kaikkien suosikki nukkuma-alusta on kuvan pahvi. 



Meidän kaverit Rilla ja Paavo lähetti meille
 tän lelun ja muutakin kivaa ystävänpäivänä. 


Nuuh, mitkä aromit! 

Voisin tulla sun viereen. 
Mahdun kyllä, sanoo Hertta. 


Äläs kuule nyt. Pysy siinä vaan, pirpana. 


En oo pirpana, en oo! 

Painiksihan se sitten meni ja Hertta valloitti Sulon paikan. Sulo on sen verran kiltti poika, että mielellään lahjoitti paikkansa parhaalle painikaverilleen Hertalle, mutta ei kerrota sitä Hertalle.