Himmentäkää valot (ai, ei tarvii?), pitäkää käsinojistanne kiinni, nyt se alkaa!
Olipa kerran, keskellä Naukulanlaaksoa, pieni punainen talo, jossa asui Naukulan perhe. Onnellisena he elävät keskenänsä ilman suurempia huolia ja murheita. Kevät tekee tuloaan ja siihen myös Naukulan väki varustautuu. Keskellä kirkasta päivää on hyvä puuhastella, ja mammalla onkin Naukulan keskusaukiolla pienoinen verhotyömaa. Kuuluu radion ääniä, silitysraudan sihinää, juoksuaskeleita, ja sitten...
"No nyt mä sen hokasin. Oon ottanu vähän mallia meinaan."
"Tosta jos mä meen, niin sit musta tulee..."
"KUMMITUS."
"Huh,huu. Tää kummitus vähä niiku liikuis kans."
"Hitsi, mä en saa tätä pois."
"Hui, itteki pelästyin, mut nyt se kummitus lähti."
"No, ei se mitään Helmi, ei se ollu oikee kummitus. Se olit vaan sä."
HUI Helmi! Onneksi sait kummituksen karistettua selästä!
VastaaPoistaTe ootte söpöjä ♡
Kylläpä nauratti ihan vedet silmissä :)
VastaaPoistaSaila: Kiitos :)
VastaaPoistaElina: Täälläkin nauratti, mutta piti vaan olla hiirenhiljaa hymyilemättä :) Eihän sitä nyt toisen tunteita voinut loukata ;) Oli vissiin Helmin mielestä alunperin ihan hyväkin idea :)
Mainio :D :D Mammallakin apulaiset touhussa mukana!!
VastaaPoistaSe oli hieno ja jännittävä tarina se!
VastaaPoistaJa he elivät onnellisina... Toivottavasti kummitus ei ihan kohta tuu teitä uudestaan pelottelemaan.
VastaaPoistaKirsikka: Yleensä on :) Epäilenpä, että teilläkin on sama juttu!
VastaaPoistaKatjusha: Kiitos!
Paula: Ei taida olla pelkoa, paitsi ehkä sitten kun siirrytään syksyisempiin verhoihin :)
Onneksi oli valoisaan aikaan, ettei liikaa pelota. :)
VastaaPoistaLoppu hyvin, kaikki hyvin Naukulassa... :)
VastaaPoistaHui sentään, juoksisin tuollaista haamua karkuun niin lujaa kuin käpälistä pääsisin. No Wilma onneksi tiesi, että se oli sisko vain.
VastaaPoistaHihi...mun mielestä tuo näytti tosi kivalta leikiltä, nimittäin MYYRÄLEIKILTÄ!
VastaaPoistaMindy: Nii-in. On tuo pelottavaa :)
VastaaPoistaKatariina: Jep. Helmikin sitten pääsi kummituksestansa eroon.
Sulo: Myyräleikki? Onks se poikien juttu?
Höh. Emmää mikään kummitus ollu. Mä sovittelin vaan huntuu. Jos tota mä niinku sen Toton kans sit joskus...*punastus* Äh. Kai tää pysyy nyt ihan salas tääl.
VastaaPoistaÄÄK! Tuhti vastasäikäytys! Melkee tuli houzuun.
VastaaPoistaHih :D
VastaaPoista