Virpojia liikenteessä

Pim pom sanoi ovikello

Naukulan ovikello soi pim pom. Kuinka ollakaan oven takana oli kaksi pientä noitaa, jotka kysyivät saavatko virpoa ja saivathan he. Palkka kilahti koreihin virpomisen jälkeen. 

Rouva hyvä,
mitä minulla nyt on tämän asian kanssa tekemistä,
kysyn vaan. 

Mustaa kissaa heillä ei ollut mukanansa, mutta eihän se haittaa, kun täältä löytyy yksi mustasavu. Ja yksi ruskeatäplikäs. Ja kaksi punatabbyä. Ja yksi kilpikonnatabby. Ja ehkä myös yksi vähän isompi noita. Onneksi pikkunoidat eivät kuitenkaan pelästyneet, vaikka tällä vähän isommalla noidalla oli kulmakarvojen värjäys kesken kun ovikello sanoi pim pom. 

Ai miten niin pitäisi pedata?

Aamulla

Meillä on uusi tapa tai siis Hertalla on. Joka aamu kun olen noussut sängystä peiton alta, Hertta ryhtää paikalle. Petaamisen kanssa on sitten vähän niin ja näin, koska kuka nyt kissaa komentaisi? Hain sentään kameran ja ikuistin tilanteen. 

Olisi varmasti hyvä tarttua kameraan useammin täällä kotonakin, omista kissoista tuntuu nykyään olevan niin vähän kuvia.