 |
| Anteeksi täti, mutta ostit ton ison tonttulakin ihan turhaan. Meiän Namu-mummu sanoo ettei me saaha poseerata sen lähellä olleskaan. |
tiistai 27. marraskuuta 2018
Ei saa, sanoi mummu
Tottelevainen pentu
sunnuntai 25. marraskuuta 2018
Näköalatornissa
sekä kirjahyllyssä
Tänä viikonloppuna siivouspäivä oli lauantaina. Ja sekös vasta on mukavaa se. Tavarat ovat hetken epäjärjestyksessä ja pienet kissat löytävät ihan uusia asioita. Näköalatornin yläpedin vaikka ja kirjahyllyn eri tasoja.
Pekka painaa jo yli 1,4 kiloa ja kevyinkin jo pitkälti päälle kilon. Tänään on aloitettu kolmas matokuuri ja leikkasin kaikilta pennuilta kynnet. Ihan vain sen terävämmänosan ja se on sinänsä helppoa kun kaikilla on vaaleat kynnet ja näkee hyvin mistä napsaista. Tiskipöytä on valloitettu, kolinaa ja rapinaa kuuluu milloin mistäkin. Pekka ja Patci ovat saaneet jo omat kuljetusboksinsa ja koko muu porukka jättää niihin jo hajuterveisiä. Erityisesti Namu-mummu on ottanut tämän tavakseen.
Vaan yksi asia meillä on huonosti. Meillä ei ole robotti-imuria jonka päällä ratsastaa. Papu haluaisi sellaisen kun minäkään en ryhtynyt häntä imurinpäällä kuljettamaan, kuvasin vain videota ja hihittelin hiljaa itsekseni.
PS. Matolääkitysta varten punnitsin myös Noomin, joka painoi 3,2 kg. Vaikka vatsa on vielä ihan klommoilla, on turkin kunto alkanut palautua entiselleen. Heti hääyönsä jälkeen Noomi painoi 4,12 ja päivää ennen synnytystä 5,5 kg.
Tänä viikonloppuna siivouspäivä oli lauantaina. Ja sekös vasta on mukavaa se. Tavarat ovat hetken epäjärjestyksessä ja pienet kissat löytävät ihan uusia asioita. Näköalatornin yläpedin vaikka ja kirjahyllyn eri tasoja.
 |
| Toisenlainen ryhmäkuva. Etualalla Papu, sitten Tove, Pipsa, tähteä katsoo Patsi ja ylätasanteella on Pihla ja Pekka. |
Pekka painaa jo yli 1,4 kiloa ja kevyinkin jo pitkälti päälle kilon. Tänään on aloitettu kolmas matokuuri ja leikkasin kaikilta pennuilta kynnet. Ihan vain sen terävämmänosan ja se on sinänsä helppoa kun kaikilla on vaaleat kynnet ja näkee hyvin mistä napsaista. Tiskipöytä on valloitettu, kolinaa ja rapinaa kuuluu milloin mistäkin. Pekka ja Patci ovat saaneet jo omat kuljetusboksinsa ja koko muu porukka jättää niihin jo hajuterveisiä. Erityisesti Namu-mummu on ottanut tämän tavakseen.
Vaan yksi asia meillä on huonosti. Meillä ei ole robotti-imuria jonka päällä ratsastaa. Papu haluaisi sellaisen kun minäkään en ryhtynyt häntä imurinpäällä kuljettamaan, kuvasin vain videota ja hihittelin hiljaa itsekseni.
PS. Matolääkitysta varten punnitsin myös Noomin, joka painoi 3,2 kg. Vaikka vatsa on vielä ihan klommoilla, on turkin kunto alkanut palautua entiselleen. Heti hääyönsä jälkeen Noomi painoi 4,12 ja päivää ennen synnytystä 5,5 kg.
keskiviikko 21. marraskuuta 2018
Yhdeksän viikkoa
Maanantaina
Maanantaina pennuille tuli ikää yhdeksän viikkoa. Noomi imettää edelleen. Pennut eivät kuitenkaan mahdu samaan aikaa nisille imemään, eivätkä enää nukukaan kuuden pennun lähissä. Siksipä viime sunnuntaina ilahduin kovasti kun sain kaikki samaan kuvaan.
Viimeisestä kuvasta tulee väistämättäkin mieleen, että äiti on nyt vähän väsynyt.
Maanantaina pennuille tuli ikää yhdeksän viikkoa. Noomi imettää edelleen. Pennut eivät kuitenkaan mahdu samaan aikaa nisille imemään, eivätkä enää nukukaan kuuden pennun lähissä. Siksipä viime sunnuntaina ilahduin kovasti kun sain kaikki samaan kuvaan.
 |
| Tässä kohdin Tove nukkui yksi. |
Viimeisestä kuvasta tulee väistämättäkin mieleen, että äiti on nyt vähän väsynyt.
tiistai 20. marraskuuta 2018
Kummitustarina
Naukulan tapaan
Olipa kerran Naukula. Siellä asustelivat onnellisena Naukulan kuningas Sulo, kuningatar Namu, nuorikuningatar Noomi ja kuusi pientä onnellista kissanpoikaa, prinssi ja viisi prinsessaa. Siellä ne elivät onnellisena leikkien ja kirmaillen. Kissanmurkina maistui ja kissanmaito myös. Kuningas ja kuningatar ulkoilivat säännöllisesti puutarhassaan, tuoden viestiä myös ulkomaailmasta. Ja olihan niitä juttuja kuultu jo tovi, maailmassa on muitakin otuksia kuin kissoja ja niiden palvelijoita. Koiria, sanoi Sulo. Vaan eipä ollut moista Naukulassa näkynyt, eivätkä tienneet pienet kissanpojat uskoako vai ei. Ettei vain laskettelisi luikuria tuo mummun serkkupoika, vitsiniekka kuningas.
Mutta sitten, eräänä kauniina marraskuisena sunnuntai-iltana, Naukulan ovikello soi. Palvelija riensi avaamaan, koska hovimestaria Naukulassa ei ole. Oven takaa kuului tuttuja ääniä toisesta maailmasta ja niitä pikku Papu-prinsessa riensi tassut tömistellen katsomaan. Kunnes. POKS.
Pieni Papu-prinsessa pysähtyi, muuttui pulloharjaksi ja murisevaksipieneksi anteeksi isoksi kissaksi. Naukulaan oli saapunut tutun sedän mukana kummitus. Ihka oikea kummitus. Ei siinä tiennyt pikku prinsessa miten olla.
Sana kummituksesta kiiri Naukulan makuuhuoneeseen ja aiheutti hämmennystä. Voiko olla, voiko kummituksia oikeasti olla?
Sitten sen näki Tove. Eikä ollut muuta mahdollisuutta kuin uskoa. Naukulaan oli tullut kummitus.
Myös Patci totesi kummituksen läsnäolon.
Pihlakin ryhtyi jo uskomaan kummituksen läsnäoloa, mutta Pekka-prinssi, Pekka-prinssi ei sitä millään tahtonut uskoa. Eihän kummituksia ole olemassa, sanoi Pekka siskoilleen.
Pipsa päätti lähteä omin silmin katsomaan ja siellä se oli. Raapimapuun vieressä. Musta pystykorvainen kummitus. Ihan hiljaa se siellä seisoi. Katseli vaan.
Tove mietti lähtisikö katsomaan, muttei sitten arvannut. Vaikki sitä kiltiksi sanottiin. Kummitus kuitenkin. Hui.
Ja sitten se katosi. Ihan yhtä äkkiä, hieman rapistellen kummitus meni raput alas. Viipyi Naukulassa vielä hetken ja lähti sitten samasta ovesta ulos mistä oli tullutkin.
Tove ja Patci jäivät kinastelemaan kumpaa kummitus lopulta pelästyi. Sopua ei syntynyt asian tiimoilta, mutta jännää se oli ja perheen isoimmat kertoivat, että moinen kummitus saattaa ilmestyä tänne uudelleen. Ja sehän vasta olisi jännää se.
Sen pituinen se.
Olipa kerran Naukula. Siellä asustelivat onnellisena Naukulan kuningas Sulo, kuningatar Namu, nuorikuningatar Noomi ja kuusi pientä onnellista kissanpoikaa, prinssi ja viisi prinsessaa. Siellä ne elivät onnellisena leikkien ja kirmaillen. Kissanmurkina maistui ja kissanmaito myös. Kuningas ja kuningatar ulkoilivat säännöllisesti puutarhassaan, tuoden viestiä myös ulkomaailmasta. Ja olihan niitä juttuja kuultu jo tovi, maailmassa on muitakin otuksia kuin kissoja ja niiden palvelijoita. Koiria, sanoi Sulo. Vaan eipä ollut moista Naukulassa näkynyt, eivätkä tienneet pienet kissanpojat uskoako vai ei. Ettei vain laskettelisi luikuria tuo mummun serkkupoika, vitsiniekka kuningas.
Mutta sitten, eräänä kauniina marraskuisena sunnuntai-iltana, Naukulan ovikello soi. Palvelija riensi avaamaan, koska hovimestaria Naukulassa ei ole. Oven takaa kuului tuttuja ääniä toisesta maailmasta ja niitä pikku Papu-prinsessa riensi tassut tömistellen katsomaan. Kunnes. POKS.
Pieni Papu-prinsessa pysähtyi, muuttui pulloharjaksi ja murisevaksi
Sana kummituksesta kiiri Naukulan makuuhuoneeseen ja aiheutti hämmennystä. Voiko olla, voiko kummituksia oikeasti olla?
Sitten sen näki Tove. Eikä ollut muuta mahdollisuutta kuin uskoa. Naukulaan oli tullut kummitus.
Myös Patci totesi kummituksen läsnäolon.
Pihlakin ryhtyi jo uskomaan kummituksen läsnäoloa, mutta Pekka-prinssi, Pekka-prinssi ei sitä millään tahtonut uskoa. Eihän kummituksia ole olemassa, sanoi Pekka siskoilleen.
Pipsa päätti lähteä omin silmin katsomaan ja siellä se oli. Raapimapuun vieressä. Musta pystykorvainen kummitus. Ihan hiljaa se siellä seisoi. Katseli vaan.
Tove mietti lähtisikö katsomaan, muttei sitten arvannut. Vaikki sitä kiltiksi sanottiin. Kummitus kuitenkin. Hui.
Ja sitten se katosi. Ihan yhtä äkkiä, hieman rapistellen kummitus meni raput alas. Viipyi Naukulassa vielä hetken ja lähti sitten samasta ovesta ulos mistä oli tullutkin.
Tove ja Patci jäivät kinastelemaan kumpaa kummitus lopulta pelästyi. Sopua ei syntynyt asian tiimoilta, mutta jännää se oli ja perheen isoimmat kertoivat, että moinen kummitus saattaa ilmestyä tänne uudelleen. Ja sehän vasta olisi jännää se.
Sen pituinen se.
maanantai 19. marraskuuta 2018
Naisten kesken
Vuoropuhelu
 |
| Äiti, silloin kun sä odotit meitä ja hoidit meitä ja mä kysyisin vähän intiimistä asiasta? Kysy, tyttäreni, kysy! Äidiltä voi aina kysyä. |
 |
| Niin, siis katso näitä mun korvia! Ne on ihan nakut, ilman karvaa! |
 |
| No niin oli minullakin ja katsos nyt, kauniisti punaisen karvan päällystämät. Kyllä se siitä, Noomi, kyllä se siitä. |
sunnuntai 18. marraskuuta 2018
Huvikumpu
Jossa kaikki on heikun keikun
Naukula on varsinainen huvikumpu. Täällä kaikki on heikun keikun ja Sulollakin on varsin asianmukainen laulu. Namullakin on laulu ja tulinen tango sopii Namulle mitä mainioimmin. Villitsijä mummulle.
Kuvat kertokoon lisää huvikummun menosta.
Reipasta viikkoa teillekin! Olkaa kissoiksi.
Naukula on varsinainen huvikumpu. Täällä kaikki on heikun keikun ja Sulollakin on varsin asianmukainen laulu. Namullakin on laulu ja tulinen tango sopii Namulle mitä mainioimmin. Villitsijä mummulle.
Kuvat kertokoon lisää huvikummun menosta.
 |
| R U ready to rock n' roll? |
 |
| Bileet jatkuu ja musiikkina kitten twist |
lauantai 17. marraskuuta 2018
Sankaritar 15.11.2018
Namu Naukula
Naukulassa juhlittiin eilen neljä vuotta täyttävää Namu Naukulaa runsain suukoin ja rapsutuksin. Heti aamu neljästä lähtien Namu niitä innolla vaatikin.
Namu on varsinainen pusuttelija, hurja pörisijä ja oma rakas herätyskelloni. Namu tulee takuuvarmasti jossain kohdin rakkauspuremaan, seuraa minua joka paikkaan ja johtaa Naukulaa varmalla tassullaan. Namu on emo ja mummu ja ihana tyttö.
Myöhästyneet onnittelut Pinkkitassun H-pennuille, jotka viettivät syntymäpäiväänsä eilen 15.11. Sekä myös I-pennuille, jotka myös viettivät päiviänsä eilen.
Naukulassa juhlittiin eilen neljä vuotta täyttävää Namu Naukulaa runsain suukoin ja rapsutuksin. Heti aamu neljästä lähtien Namu niitä innolla vaatikin.
 |
| Namun emon Pinkkitassun Edinan ja siskon Hillaryn tassut 17.11.2014 |
Namu on varsinainen pusuttelija, hurja pörisijä ja oma rakas herätyskelloni. Namu tulee takuuvarmasti jossain kohdin rakkauspuremaan, seuraa minua joka paikkaan ja johtaa Naukulaa varmalla tassullaan. Namu on emo ja mummu ja ihana tyttö.
Myöhästyneet onnittelut Pinkkitassun H-pennuille, jotka viettivät syntymäpäiväänsä eilen 15.11. Sekä myös I-pennuille, jotka myös viettivät päiviänsä eilen.
tiistai 13. marraskuuta 2018
Syntymäpäiviänsä tänään viettävät
Pinkkitassun N-pennut
Syntymäpäiviänsä tänään viettävät Pinkkitassun N-pennut Natalie, Nanette, Nathan, Noel ja Noomi. Ikää punatabby pentueelle tulee kokonaista kaksi vuotta.
Hip hip hurraa! Kaksinkertainen eläköön huuto Nalalle, Lululle, Nacholle, Pekalle ja Noomille. Hurraa, hurraa!
Paljon onnea kaikille ihanille pikku maaoraville 💗💗💗💗💗
Syntymäpäiviänsä tänään viettävät Pinkkitassun N-pennut Natalie, Nanette, Nathan, Noel ja Noomi. Ikää punatabby pentueelle tulee kokonaista kaksi vuotta.
Hip hip hurraa! Kaksinkertainen eläköön huuto Nalalle, Lululle, Nacholle, Pekalle ja Noomille. Hurraa, hurraa!
 |
| Vasemmalta oikealle: Nathan, Nanette, Natalie, Noomi ja Noel. |
 |
| Namu-mami hoiti pesueensa kunnialla maailmalle. Noomi jäi kotiin. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)