Puussa

Salavassa

Pihapiirimme salava on ollut hetken Sulolta unohduksissa. Eilen tämä asia korjattiin. Puu on nyt kovin erilainen kun suuri osa lehdistä on jo pudonnut. Näkee paremmin puussa olevat linnut, mutta niin näkyy myös suuri saalistajakin. 

Muutenkin oli kyllä todella jännittävä ulkoilu eilen. Voimakas tuuli tiputti lehtiä puusta ihan urakalla ja niiden perässä sitten juostiin ja niitä metsästettiin. Oravat onneksi pysyivät tällä kerralla piilossa. 

Onni onnettomuudessa

ja pieni varoituksen sana

Jos ulosteasiat eivät kiinnosta tai ne etovat, tämän jutun lukemisen voi lopettaa tähän ja katsoa vain Sulon kuvan. 

Mä en voi uskoa et mamma aikoo kertoa nyt tän! 

Päivänä eräänä, tarkemmin sanottuna viime viikon keskiviikkona, Sulo rähjäsi pöytäliinan kanssa. Sai siitä irti noin viisi senttisen langanpätkän (vähän ohuemman kuin perinteinen kalastajalanka). Lanka kiertyi Sulon alakulmurin ympärille ja minuun iski paniikki. Entäs jos Sulo syö sen ja tulee suolisolmu? Yritin irrottaa hampaan ympäri kiertynyttä lankaa ja sainkin sen pois ihan hampaan juuresta. Sulo ilmeisesti hoiti kielellänsä loput. Lanka ei ollut enää hampaan ympärillä ja koska sitä ei löytynyt lattialta, pelkäsin että Sulo söi sen. Hädissäni soitin kasvattajalle ja eläinlääkäriasemalle. Minua rauhoiteltiin ja pyydettiin tarkkailemaan tilannetta. Niin minä sitten tein. Joka päivä hiekkalaatikkoa siivotessani tutkin Sulon kakan tarkkaan. Halusin löytää sen langan. Sunnuntaina minua tärppäsi. Lanka tuli kauniisti kakan mukana. Kun viipaloin kakkaa lapiolla löysin langan ja tuli siitä minun silmissäni kaunis kuin helminauha. 

Mitä tästä opin? Älä missään tapauksessa jätä lankoja tai hapsullisia pöytäliinoja esille. Se mikä keskiviikkona syödään, tulee sunnuntaina ulos.  Pöytäliina on poistettu käytöstä. Meillä oli onni onnettomuudessa! 

Rakastan, rakastan

sanoo Sulo

Tänään taas ulkoiltiin, melkein heti aamusta. Oli viileää ja tuulista, muttei se meitä juuri haitannut. Sulo pääsi jälleen näyttämään tunteensa grillin kattoa kohtaan kahden päivän tauon jälkeen. 

Osa kuvista on taas hieman epätarkkoja, johtuen ihan siitä, että meillä oli niin sanotusti tilanne päällä. Jos nämä kuvat eivät kerro rakkaudesta kattolevyjä kohtaan, niin en tiedä mikä kertoisi. 

Tutkimattomia ovat

kissan tiet

Makoilemme sohvalla kaikessa rauhassa, kunnes kukan lehti tippuu alas lattialle. Sitä oli pakko mennä ihmettelemään. 

Näin ihmisnäkökulmasta ajatellen helpompikin reitti olisi ollut olemassa. Mutta mistäpä sitä meikäläinen kaikkea ymmärtää. 

Valot päälle

Ulkotarhassa

Taas tuli se aika kun ulkotarhaan piti sytyttää valot. Koska Sulokin ulkoilee mielellään pimeässä, on se minusta paljon mukavampaa kun sinne tarhaan näkee sisältä. 

Eihän tuo kristallikruunu nyt paljoa valaise, mutta hieman kuitenkin. 

Kristallikruunu on aikanaan tuunattu ulkotarhaan Helmin kynsienraapimapallin sisuksista ja sitä varten, että näkisin minkä kanssa Wilma sieltä mahdollisesti tulee sisälle. 

Parempia kuvia kristallikruunusta löytyy täältä. 

Tapu tapu

mamma

Minä paijaan, silitän ja pussaan Suloa. Sulo taputtaa minua. Näin tapahtuu aina kun Sulo on yläpuolellani, kuten nyt esimerkiksi minun siivotessa Sulon ruokapaikkaa. Sitä tapahtumaa tarkkaillaan tiskipöydältä ja taputellaan. Kun Sulon on viinikaapin päällä ja minä olen sen alapuolella, minua taputellaan. Niin myös kun Sulo makoili työhuoneen hyllynpäällä ja minä järjestelin hyllyä. 

No mitä minä sinne sitten järjestelin? Sulolle omaa pientä koloa tietenkin. 

On muuten kovin vaikeaa ottaa kuva siitä kun Sulo taputtelee minua! Tuo tummanruskea pehko on siis minun. 

Ergonomiaa

Kissalle

Valjasulkoilun ohessa on välillä hyvä levähtää. Milloin kivellä, milloin grillin katon päällä. Grillin suojaksi laitetut kattolevyt ovat Sulon mieleen. Ovat ergonomisesti kissalle muotoiltuja. 

Aurinko on varmasti myös nuo levyt mukavasti lämmittänyt. Tässä onkin siis kissa kuumalla katolla.