Ensikohtaaminen

Puolu-täti

Naukulassa vietettiin eilen jännittäviä hetkiä. Täällä vieraili Puolu-täti, Tellis ja kasvattaja puolisonsa kanssa. Ihmisvieraita tuskin olisi jännitetty tai ihmetelty, mutta Puolu-täti. Ihmeellisen jännittävä vieras. Ainakin Namusta. 

Oon mä Namu kertonu sulle mun Puolu-tätistä. Nyt se tuli.
Se on kiltti täti. Joskus kyllä kipakasti komentaa. 

Puolu: Otaksä meistä nyt yhteiskuvan? Sulo, skarppaa nyt vähän.

Sen mä vielä ymmärrän, et Sulo on mun serkku, mut tätä tätiä mä en oikein ymmärrä.
Musta se on jotenkin erilainen.
Ei ollenkaan Sulon näkönen vaik on sen täti. 

Sulo kävi pöydän alta taputtamassa kasvattajaansa. 

Puolu: " Mä rakastan kissanpentuja. Rrrrakastan." 

Oli onnistunut ensikohtaaminen, eikä varmasti jää viimeiseksi. Namu seurasi tarkoin Sulon ja Puolun kanssakäymistä, otti varmasti oppia. Sulo toimi diplomaattina ja tarkasti aina välillä, että Namulla menee hyvin, eikä täti liiaksi pelota. Puolu olisi halunnut rakastaa Namua enemmän, ehkä vähän möyhätäkin. Siihen ei Namu tällä kerralla ryhtynyt, möyhät jäivät Sulon hommiksi. 

Kiitos vierailusta ja kiitos kyydistä kotiin! 

Tuliaisesta kerron myöhemmin, 

kunhan eräs tietty postipaketti on myös kotiutettu. 

Ryhdyttiin täällä siis vielä kaiken kukkuraksi salaperäisiksi. 

Ensimmäinen kerta

vastassa

Eilen oli erityisen ihana tulla kotiin. Melkein pyörryin onnesta kun kohtasin tämän näyn. 

Minua oltiin vastassa. Molemmat. Kuvat toki taas kännykkälaatua, mutta minkäs teet. 

Toisenlainen vaihtoehto

vuoropuheluun

Olisihan siihen vuoropuheluun toisenlainenkin vaihtoehto voinut olla. 

Sulo: "Namu..."
Namu: "Joo"
Sulo: "Ootko sä huomannu et meillä on sellanen catwalk?"
Namu: "En, missä?"
Sulo: "Olkkarissa."
Namu: "Ai?" 
Sulo: "No se on kato sellanen valkonen siinä sohvan takana. Siitä pitää ensin tiputtaa ne taulut ja sit se on hyvä. Voit mennä siihen joko siitä kukan vierestä tai sitten niiltä portailta." 
Namu: "Ahaa. No mä kokeilen sit kun kerkeen." 

Ja kerkesihän Namu sitten. 

Sulo on erikoistunut tiputtamaan kaksi ensimmäistä taulua rappusten puolelta ja Namu näköjään kaksi kukan puolelta. Jos yhteistyö sujuisi ja taulut tiputettaisiin samanaikaisesti jäisi jäljelle vain Sulon kuva ja kieltokyltti "no ball games". Epäilen tätä Sulon juoneksi. 

Tanssittaa, tanssittaa

Kiitos Triolan ja Nilssonin täti! 

Täällä oli eilen tiistaitanssit. Triolan ja Nilssonin täti käväisi kylässä ja toi Naukulaan Cat Dancerin. Naukulalaiset kiittivät tätiä kunnon tanssiesityksellä ja tarjosivat kaupanpäälle painiesityksen. 

Vaikka silmät kaksikolta tanssien jälkeen vähän lupsuivatkin, jostain sitä virtaa riittää vielä iltaraveihin. Tarkoittanee sitä, että yöllä nukutaan. Ainakin kello viiteen. 

Kiitos vierailusta Taru! 

Ohjeita

pienemmälle

Sulo: "Namu..."
Namu: "Joo"
Sulo: "Ootko sä miettiny sitä nakertelua?"
Namu: "En kauheesti, miten nii?"
Sulo: "Kato ku ei siitä oo oikeesti mitään hyötyä."
Namu: "Ai miten nii?" 
Sulo: "No se on niin hiljaista touhuu, ettei mamma sitä kuule. Sun täytys kuule opetella se rämpyttäminen. Se tehoaa paremmin." 
Namu: "Ahaa. No mä mietin tota nyt." 

Tässä vain yksi vaihtoehto vuoropuhelulle, joka käytiin sunnuntaina parvekkeella. Vaihtoehtoja on varmasti muitakin. 

Viaton

vai syyllinen?

Onkohan Naukulassa hiiri? Vai miten muuten on selitettävissä, että kirkasvalolamppuradioherätyskellon (vai mikä se nyt on) antennijohto on nakerrettu kahteen osaan? Tai että pöydällä olleen valosarjan johdolle on käynyt samoin? Entäs se keittiössä ollut valosarja, ehkä se hiiri katkoi senkin johdon? 

Hyvin huolestuttavaa.
Sulo-setä saa sit pelastaa mut kun se nakertajahiiri tulee. 

Lahja

Sulolle ja Namulle

Perjantaina luin Kissankujeita-blogista, että Myyrmäkeen on avattu uusi eläinkauppa. Osui sopivasti matkan varrelle kun olin menossa Eurooppalaiskissarenkaan kevätkokoukseen. Tai no, ei ainakaan aiheuttanut suurta koukkausta. 

Avajaisten alennusprosentit kiinnostivat ja silmissä kiilsi oma Kivikis-pesä. Olen harkinnut Kivikis-pesän hankkimista sen jälkeen kun siihen ensimmäistä kertaa tutustuin, eikä arpajaisonni osunut kohdalle Kuin kissa kermakupilla -blogin arvonnassa. Taannoinen voitto napsahti Arkiporinaa-blogiin, siis sinne missä Namun ja Sulon Ruska-mummu asustelee, sekä Rauha, Namun emo ja Sulon täti. 

Kivikis löytyi ja se kotiutettiin Naukulaan. Tykättiinkö? Antaa kuvien kertoa. 

Ja vaikkei ehkä uskoisi, niin kyllä tuonne kaksi kissaa mahtuu. Ainakin toistaiseksi.