tiistai 12. huhtikuuta 2016

Syntymäpäivillä

Zetor, 1 vee

Ystävämme Zetor vietti yksivuotispäiviään viime sunnuntaina. Naukulan Namu ja Sulo lähettivät mamman edustamaan Naukulaa tähän arvokkaaseen tilaisuuteen. 

Zetor vastaanotti ja hurmasi vieraat mennen tullen ja osasi arvostaa myös lahjoja, vaikka niiden tuominen oli ankarasti kielletty. Yksivuotiaalla on jo kaikki tarvitsemansa, paitsi...


Viiri!
Kukapa 1-vuotias ei haluaisi juhliinsa viiriä! 

Zetor selvästi ihastui viiriin ja hyväksyi viirin juhliensa arvoiseksi. 

Namu ja Sulo lähettivät yhteislahjan - karvapallon (ei kierrätetyn).
Mamma osallistui lahjaan pyörittelemällä pallon tiiviiksi ja leikkikelpoikseksi.
Pallo hyväksyttiin. 

Eräs vieras toi nameja - maistuivat!
Jopa Ilonalle.
Zetor suorastaan lensi namien perässä. 

Kiitos herkullisista tarjoiluista! 

Onnea vielä kerran Zetor! 

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Ulkoilua

ja aurinkoa

Sulo hoitaa toistaiseksi tämän perheen ulkoilut. Namu ei viitsi liata tassujaan muualla kuin ulkotarhassa. 




Vaikka siellä on keväistä, niin siellä on myös kuraa. Joskus tassuja täytyy pestä jo kesken ulkoilun. 

Aurinkoista pyhäpäivää kaikille! 

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Huomio

ja mielipide

Ai meillä saa nykyään syödä sängyssä?

Viinirypäleitä?! 

Pidä kuule rypälees.
Eikä olisi kyllä saanutkaan Namu niitä viinirypäleitä. Ovat ilmeisen pahoja kissalle. 

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Lellivauvat

tuliaisia

Tänne tuli maanantaina uusi jääkaappipakastin. Jihuu! Kun kävin hankkimassa sinne sisältöä, törmäsin saksalaisen kaupan tarjoukseen. Pieneen kiipeilypuuhun. Sille ei oikein ollut paikkaa, mutta ostin sellaisen silti (koska olen höpsökissanainen)

Toistaiseksi mukavinta oli sen kasaaminen. Tasojen päälle hypättiin vaikkeivat olleet edes kiinni. Siinä oli sitten hommaa kun toisella kädellä pidin arvon herrasväelle tasoa paikallaan ja toisella kuvasin. 

Hmm....Aika vähän osia. 
 
Joo-o, ei voi tämmösestä olla kiinnostunut. 

Mut tää nousi nyt tähän.
Mä kokeilen. 

Mitä?
Ai miten niin ei oo valmis?
Miten niin et jaksa?

Tsekkaan viel tän. 

Vielä se mamma jaksaa,
mut tuu säkin tänne Namu niin katotaan pystyykö se
 pitämään yhellä kädellä lähes 11 kiloa kissaa.
 Heheheheheheheh! 

No joo.
Tätä voin pari kertaa heiluttaa, mutta tää oli sitten tässä. 

En pystynyt pitämään yhdellä kädellä lähes 11 kiloa kissaa irtonaisella tasolla ja ottamaan samaan aikaan kuvia. Yli neljän ja kuuden kilon kissoilla tämä onnistui kyllä. Tuleekohan tästä täysi huti vai löytyykö vielä käyttöä? 

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Paljon onnea vaan

paljon onnea vaan

Paljon onneaa, kasvattaja, paljon onnea vaan! 


Naukulan Kuoro toivottaa hyvää syntymäpäivää Kasvattajalle! 

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Kuin kaksi marjaa

Namu ja peilikuva

Namu on viime aikoina aamuyön tunteina tullut kertomaan minulle usein, kiihkeästi ja sinnikkäästi, että rakastaa minua kovin. Namun rakkautueen kuuluu puremista, nuolemista, leipomista, päälläni kävelyä ja kovaäänistä kehräystä. Päivisin sitten väsyttää. 



Välillä tulee sellainen tunne, että Namulle minä olen emo. Nisänkin minusta on löytänyt - se on kyynärpääni. Namu ottaa kyynärpäästä kunnolla hampailla kiinni ja siihen minä sitten viimeistään herään. Pyrkimys kyynärpäälle on kova ja sinnikäs vaan ei ole auki kyynärpääni maitobaari. 

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Uusi kuljetuskoppa

Kirppikseltä

Ostin pääsiäisenä kirppikseltä uuden isomman (kovan) kuljetusboksin. Toinen nykyisistä kovista oli jäänyt auttamattomasti liian pieneksi. 

Pesin, desifioin, tarkastelin ostostani ja olin kovin tyytyväinen. Uusi boksi pääsi kirjastoon sen pienemmän tilalle ja pieni toistaiseksi parvekkeelle. 

Ja kuinkas sitten kävikään? 

Sulo ja Namu: "Lempiboksi!" 

Namu: "Mä tuun kans!"
Sulo: "Öööö, jos mä tulisin ekaks pois?"

Namu: "Nyt ei kerkee moista ootteleen."

Sulo: *jupinaa, jupinaa, jupinaa*

Ruuhkaa tuntuu olevan. Kerran vein Sulon tässä pienessä boksissa eläinlääkärille (kun en millään onnistunut laittamaan kissoja bokseihin niin, että Sulo olisi ollut isommassa). Sanomista tuli. Ell näpäytti, ettei niitä kissoja eläinlääkäriin pahvilaatikossakaan tuoda vaikka niihin aina menevätkin. Mitäköhän minulle sanottaisiin, jos veisin kaverukset yhdessä eläinlääkärille tässä pienemmässä? Voisin sanoa, että kun ne haluavat! 

PS. Ja jos joku ihmettelee sinistä kassia parvekkeella, niin jääkaappipakastin hajosi torstaina.