sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kylässä

Ellimellillä

Kävin juhannusta edeltävällä viikolla kylässä. Namun tädillä eli Namun Rauha-emon (Pinkkitassun Edina, EUR e 24) siskolla, Pinkkitassun Ellenillä, EUR f 23 eli Ellillä eli Ellimellin kissalassa. 

Epäilemättä eniten hokemani sana siellä oli ihana. En usko, että ihmettelette. Ellillä on kaksi pentua ja kaverinaan musta kotikissa nimeltä Pekka. Vaikka Pekka ja Elli aluksi hieman ujostelivat, sulatti kuivattu kana myös heidän sydämensä ja kissamaisia perheposeerauksiakin saatiin. 


Ellimellin Mozart Amadeus EUR n 23


Ellimellin Cici EUR d 23
Minä vein tuliaisiksi pahvilaatikon, jonka Ellin emäntä asianmukaisesti rei'itti. Niin, ja sitä kuivattua kanaa. 









Elli










No oho, nyt jäi söpöysvaroitusantamatta, mutta ehkä se ei ollut tarpeen? Nämä kaksi tiikeripentua ovat nimittäin jo löytäneet omat loppuelämän kotinsa. 

Pentujen isä on Katinhännän Komeetta Hyakutake eli tuttavallisemmin Figaro (EUR es 23). 

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Lemmikkiblogien top 10

ja sisällöntuottajat

Uskomatonta, mutta totta. Naukulan Kerho -blogi on valittu kolmatta kertaa Suomen lemmikkiblogien top 10 -listan ensimmäiselle sijalle. Listauksen tekee Cision Finland. 

Siis mitä me voitettiin?

Tiedon minulle toimitti ensimmäisenä kanssabloggari Oulusta, Pikku Punapippurin Äiti. Onnea Äiti ja Pikku Punapippurin valtakunta hopeasta! Sitten kävin katsomassa Naukulan sähköpostia ja sieltä löytyi virallinen ilmoitus Cisionilta (ja pari muutakin viestiä, kröhöm).

Tieto listauksesta tuli yllätyksenä, ensimmäisen ja toisen listauksen välillä kun oli kaksi vuotta. Nyt vain vuosi. Tällä kerralla Naukulassa oli juhlan tuntua, sillä ehdin kuin ehdinkin käymään postissa. Olin bongannut varsin tukevanoloisen kiipeilypuun Kermakupilla edellisviikonloppuna ja heti seuraavana aamuna tein tilauksen. Toimitus oli supernopea! 

Ruusu tässä, moi!
Esittelin meidän uuden puun erinomaisesti,
mulle kuuluis provikat.
Kuivattu kana käy hyvin, kiitos.  

 Kiipeilypuun kasaamisessa toki on aina omat haasteensa. Vaikka minä mamma osaisinkin lukea kokoamisohjeet, jostain niitä vaikeuksia silti aina ilmaantuu. Tilanteesta riippuen yleensä yhdestä kolmeen. 

Miten niin ei ole valmis?

Mä luulen, että tää on mun?

Toisaalta, eti tätä vanhaa huojuvaakaan voi hävittää?

Kiipeilypuu sopii sille suunniteltuun paikkaan enemmän kuin hyvin!

Vanha huojuva löysi paikkansa toiselta puolen kirjaston tuolia. 

Asiaa hieman harkittuani, päätin,
että kirjahyllyn päältä on hyvä ottaa pois särkyvät tavarat
ja sjjoitin sinne kissanpesän.


Kato, tääl on tällainen pallo.
Mä voi laittaa sen vaiks mun korvaan. 

Ja sit täällä voi roikottaa tassuaki. 

Oho. Tuol on mun pesä! 

Mun täytyy vähän laskea tätä nyt ja niitä tunnustusjuttuja kans.
Mä oon siis voittanut 3 kertaa.  


Namu on voittanut 2 kertaa. 

Ja Noomi vaan 1 kerran.
Oho, siis mä oon voittanut eniten. 

No nih, nyt Namu perintöprinsessa tuli tänne häiritsee
mun laskuja.

Siis MÄ oon voittanut. 

Onnittelut kaikille kanssabloggaajille! 
Kiitos lukijoille! 
Ja kiitos rakkaille sisällöntuottajille! 

Herkistyin, mykistyin ja riemastuin sijoituksesta! 

Kiitos kaikille. 


Aikaisemmista sijoituksista olen kertonut täällä ja täällä. 

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kun mamma pölynimurin osti

ja kuinkas sitten kävikään

Arvata saattaa, että tämä mamma olisi mielummin sijoittanut rahojansa esimerkiksi kissojen ulkotarhaan kuin pölynimuriin, mutta mutta... Kun Naukula oli ollut kaksi, siis KAKSI, viikkoa ilman imuroimista, ryhdyin toimeen. Yhden huoneen jälkeen imuri sanoi, pffffff, ja sitten siitä leijui palaneen haju. Se oli sitten siinä. Ei muuta kuin kauppaan ja imuriostoksille. Luottokortti vingahti ja kotona olin ennen kuin huomasinkaan ja sitten ne vaikeudet vasta alkoivat. 

Kuinka saada pölynimuri pois laatikosta?










Tein töitä hikihatussa, että sain imurin pois laatikosta. Siivoaminen oli helpompaa, kuin vain yksi ruskeatäplikäs oli apuna. Imuri tuntui olevan omituinen, koska se oli niin hil-jai-nen. 

torstai 15. kesäkuuta 2017

Komeuden vuoksi

kuvia

Lauantain lakananvaihtoa odotellessa, on hyvä julkaista kuvia aiheesta. Näin nautittiin tilanteesta (vielä vanhojen ikkunoiden aikaan). 









Epätarkkoja kuvia toki, mutta kyllätuollaisen komeuden edessä kädet nyt vähän tärisevätkin. 

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Opastus ulkotarhaan

Ensimmäinen kerta

Vanha ulkotarha on pystyssä ja sen sokkeli on tutkittu tarkoin. Siellä ei ole kissanmentävää aukkoa. Kun vielä Sulo ja Namu selvästi välillä kävivät ikkunalla hakemassa Noomia ulos leikkimään, hellyin minäkin. 

No voisko Noomi jo tulla?
Kyllä mä pentuni kasvatan. 

No niin, tää voi olla vähän jännittävää ekalla kerralla.
Oot rauhassa sitten vaan. 

Joo, joo, mutsi.

Varovasti nyt ettei se vaan keikahda kun riekut. 

Mutsi, hei, mä osaan kyllä. 
Muista sitten, että täältä pääset heti sisään kun on liian jännää. 

Mutsi, mä tiiän kyllä. 


Pitäiskö setän tulla ... ?

On se villi, on se.
Meidän kasvatuksen hedelmä. 

Nyt vähän rauhallisemmin kakara, ettei mammas polta päreitä. 

Taisi Namua ja Suloa hieman jännittää miten Noomi pärjäisi kun silmä kovana toisen ulkoilua valvoivat. 

Huomenna Pinkkitassun N-pennut täyttävät seitsemän kuukautta ja siirtyvät nuorten luokkaan. 

Onnea Nathan, Nanette, Natalie, Noel ja Noomi! 
Sekä mammansa Namu ja Pinkkitassun kissala. 

Noomi näytteli

Vermossa

Noomi kävi Vermon drive-in näyttelyssä harjoittelemassa ja hankkimassa itsellensä näytelykokemusta. Näyttelyhäkkiin päästyään Noomi kävi ensin pissalla ja kakalla (mainitsemisen arvoinen juttu, sillä kaikki eivät näyttelypäivän aikana asioi, vaikka siihen on mahdollisuus) ja sitten alkoi riehuminen. Noomi teki kuperkeikkoja toisensa perään ja oli varsinainen villikko. Keksi miten pääsee verhojen taa piiloon ja tuli kutsusta sieltä esiin. Yläkautta, keskimmäisen verhon yli. 

Hetkeä ennen kuin Noomin piti mennä tuomarin arvosteluun, kasteli Noomi ensin tassunsa ja meni, tietenkin, seuraavaksi hiekkalaatikkoonsa. Onneksi Kermakupin emäntä oli vieressä, hyvin varustautunut ja riensi apuun. Lähdimme putsaamaan tassuja ja hieman rauhoittumaan Vermon ikkunalaudalle (desifioimme sen toki ensin). Siinä Noomi selvästi rauhoittuikin ja ihasteli kahden ravurin lennokasta menoa kiinnostuneena. Siitä oli hyvä jatkaa tuomarille. Noomi oli ihastuttava oma itsensä ja kaikki meni erinomaisesti. 

Kuva: Mikko Floréen. 
Kuva: Mikko Floréen

Kuva: Mikko Floréen

Kuva: Mikko Floréen. 
Paikalla oli kolme punatabbyä joten myös Värin Parhaan -valinta toteutui. Siinä jäimme viimeiseksi kun hävisimme Silkkiturkin ja Feronian kissoille. Ennen valintaansa tuomari onnitteli kaikkia siitä, että meillä on niin hienot punatabbyt. 

Noomin arvosteluseteliä saa mieluusti tulkata kommentteihin. 


Noomin näyttely sujui erinomaisesti, vaikka emme tuomarin parhaan valintaan päässeet. Jäimme silti paikalle hankkimaan näyttelykokemusta ja kävimme myös Tessan valokuvattavana. Kaikinpuolin hyvä kokemus. Tästä on hyvä jatkaa kohti Hämeenlinnaa.