Vehnänjyvä

Viljelmä

Viime lauantaina istutin nämä vehnänjyväset Helmille. Aika voimakasta kasvua sanoisin. Tästähän saattaa jo saada ensimmäiset maistiaiset viikonloppuna.  Ensimmäinen kuva maanantailta ja viimeinen otettu juuri hetki sitten.

Tästä sain sellaisen idean, että voisin heitellä näitä vehnänjyväsiä keväämmällä Helmin ulkoilutarhaan ja perustaa sinne vehnämaan. Täytyy laittaa idea muistiin!

Eikä sitten muuta kuin fanikuva loppuun!

Asiaa

Tulkinta-apua, kiitos!

Minä olen ollut töissä, niiskuttavana, mutta töissä. Yhden viime viikolta jääneistä omista asioistanikin sain tänään hoidettua kunnialla. Hyvä, hyvä.

Helmikin oli hoidellut omia asioitansa päiväunien ohella. Liittyivät lähinnä viestintään. Nyt sitten vain pohdiskellaan viestiä...

 

Mielenkiintoinen viesti. Monitahoinen, kuvakulmasta riippuen. Helmi ei myöskään ole suostunut paljastamaan mistä löysi tuon suosikkinsa. Ehkä odottaa jo uusia leikkihetkiä parvekemökkinsä katolla?

Mitä ihmettä?

Tuuletusta

Outoa. Kummallista ja hämmästeltävää. Makuuhuoneessa tuuletetaan niin, että verhot vaan heiluvat. Syksyllä ikkunassa oli vielä aikansa elänyt hyttysverkko, ja kun se poistettiin, ryhtyi ilma kiertämään kunnolla. Tätä ihmettä on hämmästelemässä myös Helmi, kuinkas muuten!

Siihen sitten loppui se tuuletus. Helmillä on sen verran kevättä rinnassa, että nyt olisi päästävä ulos joka paikasta (paitsi ulko-ovesta). Toivottavasti tuuletus veisi mukanaan myös jo viikon vaivanneen flunssan rippeetkin, sillä minä haluan huomenna töihin!

PS: Helmi söpösti nukkumakorissa -kuvia on useita, ja niitä saattaa blogiin putkahdella jatkossakin :)

Varokaa nuoret!

Täti pelaa

"Ai tosson nyt tommonen. Näist mä oon lukenut." 

 "Ja tästä lähtee. Vasemmalla vauhtia."

 "Täppää, täppää"

 "Ja jaksaa, jaksaa, vasemmalla pyöritä."

 "Vaihto oikeaan ja lähtee."

 "Kiitos ja kumarrus. Päästiinhän siitä."

Lauantaiaamun huumaa Naukulan tapaan tarjoili Helmi Orvokki Naukula. Kyllä keski-ikäiselläkin voi olla kevättä rinnassa.

Mökkihöperyys

ja salainen harrastus

Olen edelleen kipeä. Nenäliinoja kuluu ja nyt on kuvioihin tullut mukaan myös raastava yskä. Eli ihan perinteisesti tuntuu etenevän tämä flunssa. Ilmeisesti jotain paranemisen merkkejä on jo kuitenkin ilmassa, sillä nyt sitä jo

a) jaksaa hakea sanomalehden postilaatikolta
b) lukea sanomalehden heti sen hakemisen jälkeen ilman välipäiväunia
c) jaksaa muutenkin lukea ja kirjoittaa enemmän

Sitten kun alan potemaan mökkihöperyyden oireita, on flunssa viimeistään selätetty. Vielä näin ei ole.

Kuten arvelinkin, Helmi oppi kerrasta, että myös pihan ovesta voi päästä  ulkoilemaan. Tätä ulkoilumuotoa onkin sitten harjoitettu kerran päivässä. Lumivalli suojaa vielä, mutta tuntuu onneksi hupenevan vauhdilla. Kunhan tästä tervehdyn, niin valjaskaupoille olisi asiaa.

"Isot tytöt kulkeekin ovesta." 

"Siis mitä tolla penkillä on?" 

"Ai mun vanha raapimapalli." 

"Tääl on aika kivaa." 

Nämä viimeiset kuvat ovat eri ulkoilureissulta ja näistä päätellen Helmilläkin saattaa olla lumikenkätassut. Mustihan on lumikenkätassuilussa ihan ammattilainen.

Eikös vaan ole tassunjäljillä kokoeroa? Ihan kuin lumikenkätassulla olisi ensin pitänyt kokeilla lumen syvyyttä?

Koira?!

Voiko olla?

Siis mitä?! Voiko koiralla olla presidentti? Mä oon aina luullu et vaan kissoil voi olla presidentti.

Sama peli

Vielä jatkuu

Eipä tästä taudista tunnu oikein eroon pääsevän. Nukkuminen maistuu ja tee, muuten onkin vähän heikompaa. Huomenna on edessä matka lääkärille tai töihin. Toivotaan ihmettä ja töihin paluuta.

Helmikin osoittaa jo hieman suurempaa sympatiaa minua kohtaan, vaikka ei selkeästi pidäkään siitä, että rutiinit muuttuvat. Tänään toki tuli aamupalansa jälkeen takaisin sängynvieruspaikallensa minua ihmettelemään.

 Se tässä päivässä on hyvää, että aurinko paistaa täydeltä terältä ja voin vaan kuvitella sen lämmittävän voiman.