Aikainen

kissa hiiren nappaa?

Herätykset ovat olleet viime päivinä normaaleja. Lieneekö niin, että hiirestä ei ole kuulunut pihaustakaan? Kunnes sitten viime yönä. Ensimmäinen herätys tuli ennen neljää. Rapsuttelin aikani hänen kuninkaallista korkeuttaan ja kun totesin ääneen kellon olevan neljä, häipyi Helmi vierestäni samantien. Ymmärsi vissiin, etten ajatellut nousta ylös. Normiherätys tuli kello seitsemältä. Se on ihan hyvä aika se. 

"Ei se tajuu, vaik mä yritän kertoa.

Kissaa täytyy palvella silloin kun kissa niin sanoo. "

Ulkotarhaankin on jo pyydetty, mutta vaikka ikkunan sinne olenkin avannut, ei ulos ole vielä menty. Täytyy katsoa miten viikonloppuna käy jos tulee lämmintä ja aurinkoista niin kuin vähän on ennustettu. 

Tassuja

ja niiden värisävyjä

Paulan eilinen kommentti sai minut etsimään tassukuvia. Ei niitä paljoa tuntunut löytyvän, mutta muutama kuitenkin. 

Wilman ihanat pienet tassut. Niitä oli mukava kutitella. 

Hämmästyttävää löytää kissasta kohta, jota ei ole paljoa kuvattu. Varsinkin kun tassut ovat niin ihania. 

Lemmikit

ja omistajat

Puhutaan, että lemmikit ja omistajat alkavat muistuttamaan ajan myötä toisiaan. Siitäköhän se sitten johtuu, että Helmi on kasvattanut leikaansa tumman, hieman kihartuvan karvan? Sellaisen mummokarvan. Ei niin, että minulla näitä mummokarvoja nyt niin paljon olisi, mutta hiukset ovat tummat ja vähän taipuisat. 

Kuvaa klikkaammalla sen saa suuremmaksi ja karva näkyy erittäin hyvin. 

Helmin mielestä kuvakulma on muutenkin oikein hyvä. Helmi on pöydällä ja minä istuin lattialla ja eikös se niin ole, että kuninkaalliset aina ovat vähän tavallisia kansalaisia ylempänä?

Sunnuntai

kuvina

Miksi toisten välipala tarjoillaan liian pienistä kipoista? 

Kirjastokissa

ja leppoisa sunnuntai

Nyt on Naukula siivottu, tuuletettu ja puhdistettu pölystä. Imurointiin Helmi ei osallistu, mutta tuuletus on edelleen mielenkiintoista hommaa. 

Loppupäivälle tiedossa lötköttelyä, pötköttelyä ja lukemista sekä runsaasti rapsuttelua. Mikäs sen parempaa puuhaa sunnuntaina. 

Arkistojen kätköistä: Töttöröpää

Esittäytyy

Olen aina jossain kohdin kommentoinut Helmin käytöstä leikkauksen jälkeen töttöröpäänä. Töttörö ei meillä menoa haitannut, päin vastoin, se toi lisää uusia ulottuvuuksia. 

Ruokakippo kaadettiin nurin tassulla, töttörö asetettiin lattialle kaatuneiden raksujen päälle ja sitten päätä ravisteltiin rivakasti. Sen jälkeen raksuja metsästettiin villisti ympäri keittiötä. Tämä tapahtui useita kertoja päivässä ja oli selvästi mitä suurinta hupia. Kuvittelin, etten olisi asiaa ikuistanut, mutta väärinpä muistin. Vaikkei koko tapahtumienkulku näistä kuvista selviäkään, antaa tämä varmasti vähän viitteitä siitä kuinka mukavaa tämä touhu Helmistä oli. 

Kylläpä ilahduin näiden kuvien löytymisestä! 

Pöytä

muutos

Mitenkäs se sanonta nyt menikään? Kun kissa on poissa, hyppivät hiiret pöydillä? Tai kun kissa nukkuu päiväuniaan, siirtävät kissamammat pöytää? Kauaa ei kyllä tarvinnut yksin puuhastella, Helmi tuli hätiin. 

Päiväunien aikaan näytti tältä. 

"Täältä tullaan!"

"Tää on mamma aika hyvä! Pidetään tää näin."

Nyt on pöytä käännetty toiseen suuntaan, olohuoneeseen tuli lisätilaa ja Helmi näkee pöydältä paremmin ulos. Tuon ikkunan takana on ulkotarha ja sitä on vähän tarkkailtava. Sanoisin tätä muutosta win-win tilanteeksi.