Vinski ja Rolle

Norjalaiset metsäkissapojat

Mamma kävi eilen kylässä, sukuloimassa Porvoossa. Niinhän siinä sitten kävi, että heti oli heittäydyttävä eteisen lattialle. Se kun kuuluu kissatalouksissa sääntöihin. Vaan epäilenpä, että Vinskin (7 v., NFO ns 09 22) ja Rollen (2 v.) edessä olisi aika moni muukin polvilleen vajonnut. 

Vinski

Rolle

Vinski on 8 kiloinen lempeä jättiläinen, tassutkin kuin leijonalla. Rolle hieman ujompi ja on päättänyt, että seuraavaksi tulee kesä. Turkinvaihtopuuhat sen kertovat. Ja vaikka Rolle olikin ujo poika ensimmäiset minuutit, ujous unohtui hetken kuluttua. 

Molemmat pojat viihtyivät sylissäni hetken, Vinski vähän pidempään ja sitten meillä olikin molemmilla aika kuuma. 

Kiitos mukavasta seurasta K ja pojat! 

Salama esiin

Valokuvauksesta

Syksy tuli, valo katosi. Kaivoin esiin salaman ja sitä käyttäen saa jonkinmoisia kuvia. Muuten on turha kuvitellakaan valokuvausta, oli sitten aurinkoinen päivä tai pimeä ilta. Naukulaan ei tule valoa tarpeeksi. 

Seuraavalla kauppareissulla olisi siis muistettava ostaa pattereita. Niitä menee nyt tästä hetkestä kevääseen. 

Pirkolle pistämme kiitokset mukavasta vierailusta! 

PS: Ja oikein hyvää eläinten viikkoa kaikille! 
Tällä viikolla olisi oiva tilaisuus auttaa tavalla tai toisella eläimiä 

Näkyykö?

Sulo kateissa hetken

Niin se vain on, että yli kuusikiloinenkin kissa voi kadota hetkeksi. Sitten tajusin kurkistaa talon pienimpään kuljetuslaatikkoon. 

Päiväunirauha siinä häiriintyi ja Sulon oli pakko vaihtaa paikkaa. Anteeksi vaan Sulo, mutta söpöydestä joutuu välillä kärsimään. 

Vieraiden jälkeen

Siivousta ja etsimistä

Eilen oli jännittävä päivä. Vieraat lähtivät kotiinsa ja siellä olikin sitten myöhemmin erinomainen yllätys. 

Olen varma, että jo omien tavaroiden pakkaaminen saivat Zetorin ja Ilonan ymmärtämään mistä on kysymys. Sen verran hepulia tavaroiden kasaaminen aiheutti, että täällä sekä lainehti, että oli kunnolla hiekoitettu lattiat. 

Kun huone oli siivottu, imuroitu ja kuurattu, ryhtyivät Namu ja Sulo etsimään kadonneita lomalaisia. Niin tarmokkaasti etsivät, että toisenkin huoneen kaappiin ja siellä olevaan laatikkoon oli pakko ängetä. 

Eikä mikään ruoka ole maistunut Namusta koskaan yhtä hyvältä kuin se, minkä lomalaiset tänne kiitokseksi jättivät. Varsinkin kun sen sai itse kaivella esiin pussista. 

Erosimme ystävinä

Kihlaus purkautunut

Neiti Namu Naukula ja Veikko Kurmeli Tiikerililja ovat purkaneet kihlauksensa. 
Tilanteeseen ei liity draamaa, kertoo Namu Naukula. Veikolla on aina paikka sydämessäni, ystävyytemme ei lopu, sanoo Nti Naukula pientä haikeutta äänessään. 

Herra Tiikerililja vakuuttelee, että eroon ei vaikuta hänen aikaisempi liittonsa, vaikka muisteleekin entistä vaimoaan Pörriä erityisellä lämmöllä. Aikaisemmasta liitosta syntyneet jälkeläiset ovat aikuisia ja muuttaneet omiin talouksiinsa jo hyvän aikaa sitten. Elatusmaksunsa Herra Tiikerililja on hoitanut säntillisesti, todellisen herrasmiehen tavoin. 

Neiti Naukulan asuinkumppani, serkkupoika Sulo Naukula, muistaa kehua Veikon komeaa ulkonäköä ja hyviä käytöstapoja. Ruskeatäplikkäissä on vain sitä jotain, sellaista herrasmiesmäisyyttä ja todellista toveruutta, jatkaa Sulo. Heitän Veikolle ylätassut, kun tapaamme, sanoo Sulo. 

Kaikki loppuu aikanaan

Paluumuuttajat

Naukulan lomahotellissa vietetään viimeistä kokonaista päivää. Huomenna vieraat siirtyvät jälleen omaan kotiinsa. 

Toivon, että vierailijoille jäi tästä lomasta hyvät muistot. 

Kun eurooppalaiset loppuivat kesken

Kissanäyttelyssä

Oli tehtävä muita ratkaisuja kun eräästä myyntipöydästä loppuivat eurooppalaiset kesken. 

Tällaiset Naukulasta vielä puuttuivat ja tulivat tuikitarpeeseen. Kröhöm. Olisihan sen nyt nimittäin peräti kummallista jos mummulassa ei tiedettäisi ketä sinne välillä lomailemaan tulee.