Tänään on vanhempieni luokse majoittunut löytökissa Minni Lost saatettu ikiuneen.
Noin viisi vuotta sitten näillä nurkin ryhtyi kulkemaan aikuinen löytökissa. Aluksi minä ja naapurini kuvittelimme, että kissa on lähitaloista. Aikaa kului, ja kissa pysyi. Ei mennyt minnekään. Odotti aamulla ulkosalla kun lähdin hakemaan Hesaria laatikosta, oli illalla odottamassa kun tulin kotiin. Laitoin ilmoituksen lähikaupan seinälle, ilmoitin Hesyyn josta muutamille kissansa kadottaneille soitettiin, seurattiin paikallisia ilmaisjakelulehtiä. Ei mitään. Tuli syksy ja kylmä, ja kissa oli edelleen ulkosalla. Kissa sai nimen Lost. Myöhemmin siitä tuli Minni Lost.
Kissanaapurini otti sen hoiviinsa, oman Tikrunsa seuraksi. Eivät tulleet juttuun, ja kun naapurit lähtivät matkoille Minni muutti Naukulaan asumaan. Kissoja oli silloin neljä. Kävimme Porvoossa joulun vietossa ja neljän kissan kanssa tulin myös kotiin. Joulun jälkeen ensimmäisellä Naukulan vierailulla äitini ryhtyi puhumaan Minnistä, ja Minni lähtikin Porvooseen vanhempieni matkaan. Siellä Minni eleli onnellisena, koko perheen silmäteränä, useita vuosia. Viime perjantaina kaikki oli vielä kunnossa, kunnes viikonloppuna tapahtui käänne. Kissa vain nukkui, ei syönyt, ei juonut vapaaehtoisesti. Oli väsynyt ja tänään oli lääkärin vuoro. Kokeiden jälkeen Minni-kissalla todettiin todella paha sokeritauti. Tämä tieto tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vaihtoehtoja oli tasan kaksi, säännöllinen päivittäinen piikitys kaksi kertaa päivässä tai ikiuneen päästäminen.
Minni päästettiin ikiuneen. Suru on nyt suuri. Isääni lainatakseni: "Minni oli enemmän kuin kissa." Kissat ovat.
Miten surullinen ja kaunis tarina. Onneksi Minni oli viimeiset vuotensa onnellinen ja toi myös mukanaan paljon onnea.
VastaaPoistaMinnillä on ollut rakas, huolehtiva perhe vanhempiesi luona! Sillä on varmasti ollut kissanpäivät! Minni on saanut rakkautta, samoin jakanut ja antanut sitä vanhemmillesi, he ovat saanet aidon pyyteettömän ihailun ja rakkauden Minniltä...
VastaaPoistaMinni säilyy teidän kaikkien muistoissa...
Tämä postaus on osoitus välittävistä eläinrakkaista ihmisistä! Näitä kuulisi mielellään lisääkin.
Suru on nyt varmasti suuri, eikä siihen muu varmaan autakaan kuin ajan kuluminen.
Jenni: Minnillä oli hyvä elämä, ainakin se aika kun me tunnettiin.
VastaaPoistaKirsikka: Minnillä oli kyllä todelliset kissanpäivät.
Minni sai elää hyvät vuodet vanhempiesi luona - rakastaa ja tulla rakastetuksi. Voimia!
VastaaPoistaMinni on nyt autuaammilla metsästysmailla, siellä, missä hiiriä on kylliksi ja juomana pelkkää kermaa. Se sai viettää viimeiset aikansa rakkauden ympäröimänä ja oli varmasti jo unohtanut aikaisemman elämänsä viluissaan ja nälissään. ymmärrrän, että suru on suuri. Viimeinen lauseesi blogissasi on niin totta. Kissat ovat aina enemmän kuin pelkkiä kissoja. Voimia teille kaikille surun keskelle.
VastaaPoistaOnneksi Minni sai elää onnellisen loppuelämän! Löytökissan onni!
VastaaPoistaMinun vanhemmilla oli Roope kissa joka sairastui diabetekseen. Vanhempani päättivät että koettavat elää sen piikityksen kanssa. Se alkoikin sujua ihan hyvin ja niin meni monta vuotta.
Sitten isäni kuoli pari vuotta sitten keväällä, Roope kuoli pian perässä, kesällä. Sai rajun diabetekseen liittyvän kohtauksen. Roope oli isän silmäterä, isin poika, Roope Oskari. Sillä taisi olla niin kova ikävä että päätti lähteä etsimään isää...
Voi kurjuus! Minnillä on varmasti kuitenkin hyvä olla nyt. RIP Minni Lost.
VastaaPoistaVoi kuinka surullista. Onneksi ainakin Minnin loppuelämä oli hyvää kissanelämää.
VastaaPoistaOi voi Minniä. Hienoa että Minni sai loppuelämäkseen kodin ja perheen. Ikävää kumminkin, kun vanhemmillasi on nyt suru Minnin menetyksestä.
VastaaPoistaHyvät viimeiset vuodet. Surullista silti, tietty :-/
VastaaPoistaHyvä että joku välitti Minnistä ja poimi talteen, niin kaikkien pitäisi tehdä.
VastaaPoistaKissa ei missään tapauksessa ole ihmisilleen "vain kissa". Onneksi Minnillä oli rakastava ja huolehtiva koti loppuelämänsä aikana.
VastaaPoistaKiitos kaikille kovasti kommenteista! Kyyneleitä on vierähtänyt täällä sekä vanhemmillani.
VastaaPoistaMuisto Minnistä elää ed. kauniina ja kirkkaana sydämissä, joita tämä arvoituksellinen kissaneiti on koskettanut.
VastaaPoistaOsanotto Pepiltä