Pakkasia ja pannassa

Liikaa pakkasia, paitsi kirjahyllyssä

Vaikka kirpeät pakkaspäivät yleensä tuovat tullessansa sen kaipaamaani auringonvalon, voisi sen rajan silti vetää miinus viiteen. Mittari ei näytä enempää kuin -9 ja tuntuu silti liian kylmältä. Lienee se tuuliefekti se, joka sen tekee. Lyhyt matka työpaikalta bussiin ja pysäkiltä kotiin, siinäkin oli kestämistä. Mutta kotiin oli kiva tulla! Ensimmäinen työpäivä lomapäivien jälkeen kyllä maistui, mutta tuntui jotenkin niiiiiin piiitkältä! Ehkä oli kiire kotiin kirjoittamaan ja Naukulan kerholaisia ulkoiluttamaan?

Naukulan kerholaiset eivät siis kulje ulkona vapaana, eikä koskaan ole tullut harjoiteltua sitä talutustakaan. Naukulan kerho ulkoilee pienessä ulkotarhassa, jonne kulku käy ikkunasta. Mamma sitten avaa ja sulkee sitä ikkunaa niin kuin herrasväki haluaa. Ja haluaa muuten usein. Näin pakkasilla entistäkin tiheämmin, ulkona kun viivytään vain n minuutti kerrallansa. Mutta mitäpä Mammalla muuta tekemistä olisikaan? Varsinkaan nyt kun vuodenvaihteen jälkeen pannassa ovat:

• Televisio - siihen kun sitä työpäivän jälkeen sohvalle rojahtaa, niin ylös on vaikea päästä. Tiedätkö tunteen? Poikkeuksiakin on: mm. MTV Avalta tuleva Koirakuiskaaja-ohjelma, siihen on tämä Naukulan Mamma ihan koukussa!


• Sohva - juuri siksi!


• Punaviini - eiköhän sitä tullut pyhinä nautittua jo tarpeeksi? Poikkeuksia tässäkin luonnollisesti hyvien ystävien kanssa nautitut lasilliset.


• Suklaa - eihän mun oikeastaan pitänytkään olla suklaan ja karkin ystävä, joten ihmetellä sopii miten tähän on päädytty?

Jos noista sitten alottaisi ja miettisi mitä tilalle. Ainakin tämä uusi harrastus, sen ulkoiluikkunan avaaminen ja sulkeminen, tee ja terveelliset elämäntavat :) . Jos viime vuonna opettelin ystävällisen serkun avustuksella luomaan silmukoita, virkkaamaan ketjusilmukkaa ja pitkää pylvästä (se niistä virkkuukoukuista ;) ) niin tänä vuonna voisi opetella kutomaan... Edes vain vaikka sitä oikeaa..... Sitten voisi tehdä kaikista niistä kävyistä, jotka äiti ja minä poimittiin muutama juhannus taaksepäin, ovikoristeita ja muuta.

Naukulan kerholaiset pyytävät kauniisti ulos, joten Mamman on lähdettävä ikkunaa avaamaan. Viimeisenä kerrottakoon, että kirjahyllystä puuttuu vielä muutama Outi Pakkasen kirjoittama dekkari sieltä vanhemmasta päästä. Suosittelen niille, jotka ovat kiinnostuneita ajankuvauksesta. Siinä Outi Pakkanen on mielestäni mestari. Vai muistaako joku miten 70-luvulla vielä haettiin kivijalkakaupasta puolikas pullapitko ja kuunneltiin radiosta uutisia?

Ja tänne kirjoituspöydän äärelle on kyllä nyt hankittava se korkeampi istuin!

Päivän kuvassa Naukulan kerho ulkoilee.