Tuntuu, että viimeinen kuukausi olisi eletty lähestulkoon mustavalkoisessa maailmassa. Aurinkoakaan ei usein näy sellaisiin aikoihin kun Mamma on muualla kuin töissä. Tämän päiväinen kävelyretki meni tutuissa mustavalkoisissa maisemissa, sydämenpamppailuja aiheutti kameran objektiivi joka tippui maahan ja kieri metrejä. Toistaiseksi kaikki hyvin, joten selvittiin säikähdyksellä. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kur! Kiitos kommentistasi.