Ensimmäinen viikonloppu aamu tänä talvena, kun heinätupolle ei enää päässyt. Selkeästi ilmassa oli pientä haikeuden tunnetta, vai kuvittelinko minä vaan? Pieni kolmen askeleen kävely pihalla kyllä tehtiin, sitten pieni kissa totesi tilanteen ja painui takaisin sisään. Vauhdilla.
"Hei, hei heinätuppo. Keväällä nähdään."
Kelpaako Helmille vehnänoras?
VastaaPoistaEihän se nyt tietenkään The Heinätupon veroinen ole, mutta vihreätä kumminkin.
Ja Kiitos aiemmasta vastauksesta Helmi ja mamma N !
Luinkin heti silloin koko Helmin stoorin, kun Saila teistä vinkkasi.
Eipä sitä hetin jalan tärinää osaisi yhdistää tautiin,vaan mieleen tulee ensin että jalka saanut kipeätä.
Täälläkin sujuu kaikki hienosti ja Onni on oikein tyytyväinen saamaansa hoitoon, toinen pikkuveljistä on erittäin kateellinen Onnin saamasta erityishuomiosta ( siis insuliinin anto hetkistä) ja Onnin diabetesruoka
OLISI maailman parhainta. Onneksi pikkuveli Kaapo on solakka ja ikääkin vasta 7v.
Voi Helmi, nyt se talvi tuli, pyydä mammaa kylvämään sulle iso astiallinen ohraa tai vehnää.
Ja kyl se kevätkin kohta saapuu ;)
t.Onni ja mammansa ( ...palaa ulos lumihommiin ...)
Taitaa Helmille kelvata parhaiten maissi, eli popcorneja vaan itämään.
VastaaPoistaOnnin tyytyväisyydestä ja pikkuveljen kateudesta voisi päätellä, että teilläkin pistokset sujuvat mallikkaasti. Silloin kun Helmin diabetes todettiin, täällä oli kuningattarena Wilma. Raksukippoja oli siis kaksi. Kun diabetesraksut laitettiin ensimmäisen kerran kuppiin, en kertaakaa nähnyt Wilmaa Helmin kupilla enkä Helmiä Wilman kupilla. Ihan kuin olisiva tienneet. Eikä täällä ilmeisesti sisarkateutta ollut lainkaan, silloin kuningattaria oli vain yksi! Toisaalta, on niitä nytkin vain yksi, enkä se ole minä!
No nyt se sitten selvisi. Helmin olikin pakko hyvästellä heinätuppo talven ajaksi.
VastaaPoistaNäin tapahtui. Mielellään olisi sen pitänyt!
PoistaEi niin kivaa tämä lumentulo, jäi lumen alle meilläkin heinät.
VastaaPoistaJa miks sitä aina pitää tulla niin paljon kerralla?
PoistaLumen alle on meilläkin jääneet heinät. Helmillä on hyvä palvelu, kun saa nauttia vihreää sisätiloissa. :)
VastaaPoistaEpäilen, että aitoa ei mikään voita!
PoistaHeinätuppoa haikailevalla Helmillä niin kuin muillakin blogikissoilla on kuitenkin asiat hyvin, kun on lämmin koti, jossa tarkenee kissanpäiviä viettää kovallakin pakkasella. Paljonkohan tulevanakin talvena on niitä hylättyjä, jotka yrittävät talven kärvistellä kodittomina ulkosalla? Niin että ollaan vaan kaikki tyytyväisiä sisäkissoja ja niiden tyytyväistä henkilökuntaa, joohan :)
VastaaPoistaP.S. Enää vain noin puoli vuotta, kun ulkoilukausi taas alkaa...niin että tuota...jee...tai jotain...
Niin on. Asiat ovat hyvin. Toisinkin olisi voinut käydä, Helmikin on tullut Naukulaan eläinsuojeluyhdistyksestä.
PoistaEi ole enää kissanilmoja. Nero kävi myrskyssä ainakin kymmenen kertaa ulkona todetakseen, että pitkistä ulkoiluista on luovuttava. Aamulla ei karvaherätyskello soinut ollenkaan, kissan sisäinen lämpömittari sanoi, ettei kannata lähteä töihin. Täytyy kylvää oma heinätuppo sisälle. Lumitöissä meilläkin on päivä sujunut.
VastaaPoistaHui! Nero oli rohkea kun siinä kelissä ulkoili.
PoistaHelmin heinätupsu jäi hangen alle. Siellä sen tupsukan on sangen hankala hengittää. :)
VastaaPoistaKeväällä sitten...Ehkä se tuppo siitä sitten vielä nousee!
PoistaVoi surku Helmiä ja Helmin heinätuppoa :(
VastaaPoistaMutta parempi pysyä sisällä tämmöisellä säällä! Kurja ilma on ollut ainakin näillä main.
Perjantai oli varsin kurja, mutta tänään paistoi jopa aurinko!
PoistaNyyh
VastaaPoistaNiin juuri.
PoistaKaiva kaiva, kyllä se heinä siellä on. Miä kokeilin ja löysin, tassulla kun tupsauttaa lumet poijes, niin siellä se herkkupala on. -myrttikolli-
VastaaPoistaReipas kolli oot! Helmi vain haikeina katsoon heinän suuntaan.
Poista