lauantai 23. toukokuuta 2015

Toinen yritys

valjastelua

Perjantai-ilta oli kaunis ja minä päätin yrittää valjastelua toisen kerran. Tällä kerralla otin riskin ja lähdin matkaan kahden kissan kanssa. 

Kun rapistelin Sulon valjaita, tuli Sulo heti paikalle ulko-oven viereen istumaan ja odottamaan, että valjaat puetaan päälle. Namu seurasi. Valjaiden pukeminen oli helppoa. Sitten lähdettiin matkaan. 

No niin, mennään jo. Ei viivytellä siellä. 

Seuraat vaan mua Namu, tää on sellainen seuraa johtajaa leikki.
Ihan niin kuin kotona. 

Ja sitten liikettä tassuihin!
Hopi hopi.
Ei sinne, ekaks mennään aina katsomaan onko Veeti-koira kotona. 

Siis missä me ollaan?
Minne sä meet?
Tuu tänne! 

Eiku mennään kattomaan oravapuu! 

Emmä. 

No mä tuun sit. Vaik mä oon kyl se johtaja. 

Ai miten niin sulle riitti?
Sä oot aika iso kissa. Mutta ootko sä varmasti mun Sulo?

No mennään sit kotiin. 
 Meillä meni aika hyvin. Silloin kun Sulo malttoi olla Namun lähellä ja kävellä rauhallisesti, meillä meni erinomaisesti. Silloin kun Sulo lähti painelemaan pitkin määrätietoisin askelin kauemmas meistä likoista, silloin meillä ei mennyt niin hyvin. 

Tää on niin iso paikka ja mä oon vaan pieni kissa ja mä oon ihan yksin. 

 Lopuksi harpoin pihan Sulon tahtiin Namu kainalossani ja kotiin saivat molemmat kainalokyydin. Luulenpa, että tämä on oikea taktiikka totuttaa Namu valjasteluun. Vain kamera oli matkalla hieman tiellä, mutta mitäpä sitä nyt ei kissabloggari kuvien eteen tekisi. 

41 kommenttia:

  1. Onneksi on Sulo opettamassa! Maailma on pelottava paikka pienille kissoille! (Ja välillä vähän muillekin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulon esimerkkiin tässä touhussa luotinkin! Sulo on oiva opettaja.

      Poista
  2. Kaksi kissaa valjaissa kävelyllä ja kamera.. Huh huh! Mutta onnistuit! -emäntä

    VastaaPoista
  3. Ensimmäinen kerta yhdessä ja noin hienosti meni. Tiedossa siis mukavia ulkoiluja:)

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, että Namu uskaltautui Sulon kanssa ulos! :---) Uskaltaisipa Cocokin, vähän harmittaa kun toinen on tommonen pikkunen arkajalka :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin kun Sulo oli lähellä ja vieressä, Namu viihtyi parhaiten. Ehkä Cocokin haluaisi Ruffen ihan viereensä rohkaisemaan.

      Poista
  5. Hienosti menee Namu! Mekin vielä harjoitellaan. Tänään sataa, eikä kuulemma siksi päästä ulos. Ja huomenna on joku näyttelypäivä - taas... Mutta ehkä ensi viikolla sitten? :)

    T. Lilja ja Ruusu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan hyviä ulkoilukelejä meille kaikille!

      Poista
  6. Sulon turvallisessa seurassa on hyvä tutustua ulkomaailmaan.

    VastaaPoista
  7. Herroilla on herrojen kiireet, mutta Namu, hiljaa hyvää tulee :)

    VastaaPoista
  8. Sulo: nyt mennään eikä vikistä Namukka :) Namu: ootamua, ootamua, ... Mammaaa :O

    VastaaPoista
  9. Hienosti menee ja siittä se lähtee. Meilläkin ekan kesän harvat valjastelut meni niin että KissaKaramelli kipitteli ja NeitiCassinen oli sylissä. Kun käännyttiin kotiin, laskin Neidinkin maahan, ja se juoksi täysiä kotiin saaakka :) Mutta sylisä tykkäs olla. Nykyään ei ulkona olis suin surminkaan sylissä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka ihanalta kuulostaa tuo kotiinpäin juokseminen ♥ Aikansa kutakin, eikö?

      Poista
  10. Mulla on vaikeuksia yhden kissan ja kameran kanssa, ni en kyllä yhtään ymmärrä miten oot onnistunu kuvia napsimaan kahden kissan kanssa valjastellessa... Hyvin näyttää kuitenkin menneen ja oishan se ihanaa jos Namustakin tulis kunnon ulkoilija. Toivottavasti innostus tarttuis täälläkin yhteen ihme valjasvälttelijään ja ulkoilun vihaajaan... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä jotenkin pystyi vielä kuvaamaankin :) Onneksi kamera roikkui kaulassa. Ehkä Pena tykkäisi vain katsella maailmanmenoa rattaista käsin?

      Poista
  11. Voi pikku Namu! Me niin ymmärretään sua. Ulkomaailma on iso ja pelottava, mutta onneksi sulla on Sulo tukena ja turvana.

    VastaaPoista
  12. Hihii, ihana retki! Namun naama on vielä pikkukissan näköinen, eikö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Namu on vielä pikkukissan näköinen. Namuhan on pikkukissa, vasta puolivuotias.

      Poista
  13. Onpas reippaan näköisiä ulkoilijoita :)

    VastaaPoista
  14. Voi kuinka jännää teillä on ollut ! Sulo ja Namu ♥

    VastaaPoista
  15. Yhdessä on ihanaa, viehättävä kuvasarja. Toinen kuva ylhäältä on niin soma ja turvallinen. Sulo ja Namu olette tosi sööttejä kisuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulo selvästi kävi luomassa Namuun uskoa ja rohkeutta. Ihan paras isoveli!

      Poista
  16. Hyvin näytti menevän, vaikka Namu ymmärrettävästi oli vähän ulalla, "ootko sä varmasti mun Sulo?" Jospa Namu oppii Sulon johdolla samat rutiinit, niin että kumpikin tietävät, mitä seuraavaksi. Voithan aina välillä kanniskella Namua kainalossa ja seurata Suloa. No, kuvaaminen on kieltämättä silloin aika vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Namu oli kyllä kiinnostunut ulkoilusta, mutta johtajalla oli niin kiire ettei malttanut jäädä ihailmaan ja ihmettelemään maisemia meidän likkojen kanssa. Mennään kyllä toistekin ja kun Sulo halailee oravapuuta tai ihailee maisemia kivellä, silloin voin ainakin laskea Namun alas.

      Poista
  17. Hyvä Namu! Mahtoi Suloa väsyttää moisen paimennuksen jälkeen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei lainkaan, Sulo tuntuu pitävän myös matkaoppaan roolistaan ;)

      Poista
  18. Kahden kissan kanssa valjastelu yksinään on melkoinen suoritus! Ainakin siinä vaiheessa, kun molemmat vähän rohkaistuvat, ja suuntaavat (tietysti) eri suuntiin. Teillä meni tosi hienosti! Hauskat valjaat Sulolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulon valjaat ovat ihan tavalliset nahkaset, mutta niihin on kiinnitettynä tuollainen Rukkan heijastin :) Sain sen syksyllä Sulon syntymäkodin emännältä ja jäivät sitten valjaisiin vakiovarusteena.

      Poista

Kur! Kiitos kommentistasi.