Namun mietteitä

Päiväretkestä

Tällä mammalla on pienen pieni lomanen ennen kuin oikea loma sitten jossain kohdin koittaa. Ensimmäisen päivän päiväretkestä kertoo seuraavasti Namu: 

"Aamiainen oli hieman myöhässä, en kuitenkaan ryhtynyt pureskelemaan mammaa ennen kello kahdeksaa. Ajattelin ottaa tänä aamuna vähän rennommin. Sitten kun se aamiainen tuli, nautin sen yhdessä Hertan kanssa. Hertta on ihan parasta ruokailuseuraa, muut eivät ole niin ruokaorientoituneita tässä perheessä, mammaa lukuun ottamatta. 

Aamiaisen jälkeen tutkin vähän nurkkia kunnes vetäydyin aamupäiväunille saunaan. Noomin petiin, jotta mamma voi taas miettiä osaanko lukea vai en. No, juuri hyvien unien aikaan mamma tuli ja nosti minut ja koko pedin pois saunasta. Laski maahan ylätasanteella missä odotti tuttu punainen kuljetusboksi. Menin sitten sinne. Ja mitä teki mamma? Kuljetti minut alakertaan, ovesta ulos ja siihen harmaaseen pölynimuriin, jonka sisällä matkustetaan paikkoihin. 

Huomasin kyllä heti, että ei lähdetty mummun suuntaan vaan siihen toiseen paikaan missä ajoittain käymme. Tiesin mikä on edessä. Punnitus! Menimme sisään ja huomasin, että vastaanottotiskin takana oli tuttu henkilö. Se sentään vähän rauhoitti, vaikka yhdellä käyntikerroista hänellä oli kummallinen halu pukea päälleni mitä kummallisempia vermeitä. Eläinlääkäri oli uusi, joten oli oikein hyvä, että se tuttu tuli sitten mukaan asioimaan. Tuttu nimittäin tietää, että minulle on paras antaa muutama raksu. Raksun rapina saa korvani kummasti suotuisampaan asentoon. Niin tapahtui. Onneksi. Yrittivät laittaa jotain raksupolkua vaa'alle, mutta siihen ansaan en sentään mennyt. Nostivat sitten ja mammalta pääsi helpotuksen huokaus. Painoni oli vain 6060 g. Oikein pyöreä ja mukava luku minusta ja vain 100 g enemmän kuin edellisellä kerralla. Silloin kun minulta tutkittiin sydän, joka tietenkin on täyttä kultaa. 

Älkääs höpötelkö, 
raksut esiin vaan. 
Tiedän, että täällä niitä on. 

Sitten mamma ja tuttu rapsuttivat kovasti ja se uusi tuikkasi jotain kankkuuni. On kuulemma rokotus sitten taas kolme vuotta voimassa. Sen olisin voinut jättää välistä, mamma kuitenkaan ei. Mamman mielestä hintakin oli ihan kohtuullinen, minusta kuitenkin sillä hinnalla olisi voinut saada enemmän kuin kaksitoista raksua. Ei niin että olisin niitä laskenut. 

Hyppäsimme sitten takaisin siihen harmaaseen. Tultiiin kotiin. Kävin heti keittiössä katsomassa olisiko jonnekin jäänyt ruokaa. Ei ollut. Sitten kämppikset tulivat tutkimaan sen punaisen kuljetusboksin ja minä menin takaisin nokosille. Mamma oli tyytyväinen tästä päiväretkestä ja sanon vaan, että ilman niitä raksuja olisin ollut erimieltä. 

Terveisin, 

Namu Naukula, kuningatar"