tiistai 14. maaliskuuta 2023

Hei, olen Noomi

 Läheisriippuvainen sylikissa

Tuossa se mamma äsken sohvalla oli, mutta nousi pois ottaakseen kuvan. 
Huoh. Yksinäistä. 

Ensin loikoiltiin aamulla sängyssä sylikkäin, sitten nautittiin aamiaista, katsottiin naisten 50 kilometrin hiihto Holmenkollenilta sylikkäin, sitten mamma kävi kaupassa ja sitten syliteltiin sohvalla, sitten sängyllä, sitten Noomi notkuu tässä työpöydällä läppärin vieressä. 

Sitä saa mitä tilaa vai? Sylikissanhan minä Namulta aikanaan tilasinkin ja luulen, että Namu varsin tyytyväinen tilanteeseen. Saapahan itse nukkua rauhassa. 

10 kommenttia:

  1. Yksinäinen pieni kissa <3 Ehkä jossain on olemassa jokin kissahenki, joka kuulee toivomukset. Minäkin toivon viljomaista kissaa Ransusta ja tosiaan sellaisen sain. Mustista en toivonut muuta kuin ikiomaa kissaa ja sellaisenkin sain!
    Namulle terveiset, on hän niin ihana, tyttärensä lisäksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on olemassa kissahenki, mikä ihana ajatus.

      Poista
  2. Kiito Noomi korvamadosta 😹
    ♫♪ Sitä saa mitää tilaa ♪♫
    ♪♫ Täysin mitoin, tukkupäin ♫♪

    VastaaPoista
  3. Minä taas halusin naukulalaisen kissan ja katso! Naukula on vahva Artussa :-D

    Noomi näyttää kyllä yksinäiseltä. Varmasti surettaisi hänen puolestaan, ellei tietäisi miten asiat oikeastaan ovat :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että Arttu on ottanut mukaansa syntymäkotinsa oppeja. Niin, tuona päivänä Noomi oli ollut mukana i-h-a-n jokaisessa asiassa.

      Poista

Kur! Kiitos kommentistasi.