Hertan päivä

Kissanäyttelymatka Hämeenlinnaan 

Hertta kertoo: 

Oli lauantaiaamu ja valmistauduin puuhastelemaan heti aamiaisen jälkeen. Ehdin vähän tomuttaa keittiön viherkasvia kunnes mamma toi kuljetusboksin eteiseen. Arvatenkin sinne meni Namu-mummu. Ei olisi millään halunnut tulla sieltä pois. Mamma yritti kipata sitä muovilaatikkoa, mutta mummu oli sitkeä. Ei tullut ulos ennen kuin mamma tiputti pari raksua keittiön lattialle. Sit mut napattiin ja pistettiin sinne boksiin. En arvostanut. 

Tässä mä odotan kyytiä. 

Sit tuli sellainen vähän isompi valkoinen pyörillä kulkeva kuljetuskoppa ja mut, kamppeet ja mamma pakattiin kyytiin. Oli hyvä kyyti ja päästiin perille kun ohjeistin koko ajan. Muu kissaseurue kuunteli varmaan ihastuneena mun kommentointia. Luulen niin. 

No, sitten me päästiin perille ja mamma pisti mulle pystyyn sellaisen toisenlaisen yksiön vai oliko tää nyt sitten se linna siellä Hämeenlinnassa?

Tän kuvan naapuriyksiön Kipa-täti otti musta,
lähetti mammalle ja sanoi, 
että on hyvä kun on iso hattu niin ei vannetta kiristä. 
No siis, tokihan mun oli vähän itse sisustettava,
kun ei mamma aina tajua miten on hyvä. 

Jossain kohdin mamma haki mut ja keksin sitten mikä taas oli homman nimi. 

Ensin mä pääsin yhden uuden ihmisen pöydälle ja syliin. 
Kuva: T-L Sillasto.. 

Ajattelin sitten, että varmaan olisi hyvä näyttää mun vatsakin. 
Olin sen verran vauhdikas, ettei kamera oikein pysynyt mukana. 
Kuva: T-L Sillasto.

Tän ekan pöydän jälkeen mamma etsi sitten jotain sihteeristöä ja siellä mun luokka muuttui kasista kuutoseksi. Tätä en ymmärrä kun nyt oon kuusi vuotta ja yhdeksän kuukautta, ja seuraavaksi sitten seitsemän. Että nuorruinko mä jotenkin täällä näytelmissä?

Pääsin uudelle pöydälle ja sedän rapsutettavaksi.
Halusin syliin kanssa ja tietty menin myös. 
Kuva: T-L Sillasto.

En sitäkään sit ymmärrä, miksi pitää kirjoittaa, 
kun vois kissaakin rapsuttaa. 
Kuva: T-L Sillasto

Se täti kirjoitti lappuun paljon ex:iä, kunnoksi ex prepared. Tietty, kun ihan itse oon valmistautunut, mitä nyt mummu välillä on korvan takaa lipaissut. Sit siinä luki fantastic female ja EX1 CAPIB. 

Setä ihmetteli missä on mun tortie attitude ja mamma vastas, että se vaan ilmenee näin. Paljon tuli taas ex ja lovely female - relax. Sitten se setä kirjoitti EX1 CAGIB. Ja mä oon nyt sitten kuulemma IP IC että semmonen juttu. 

Sitten me odotettiin, odotettiin ja odotettiin ja sitten me lähdettiin kotiin. Kotimatkalla ei tarvinnut sitten niin paljoa enää ohjeistaa kun oli jo kuskillekin tuttu reitti. Mähän oon käynyt Hämeenlinnassa ennenkin, mutta aika pieniä noi linnat siellä on ja kaikenkarvaista asukkia kans. 

Mamman mielestä oli kiva nähdä kaikkia, vaikka monen kanssa ei ehtinytkään höpöttää. 

Tällainen oli mun päivä.