Sulon sisustusblogi?
Se on selvää, että kissoista on sisustajiksi. Tiedättehän esimerkiksi Triolan Nilssonin? Sekin on selvää, että Sulo ohjailee Naukulan toimintoja rämpyttämällä. Mutta onko rämpytys sittenkin sisustamista? Pitääkö taulun paikkoja välillä vaihtaa? Ettei Sulo pitkästyisi.
Niin tai näin, tänä aamuna minua väsytti ja kun lauantai oli, niin vedin peittoa korville normaalin herätysajan ohi. Vain Hertta kävi ilmaisemassa tahtovansa jotain tai niinhän minä luulin. Sitten menin alakertaan ja näky oli tämä:
Meillä oli niin sanotusti tilanne päällä. Hertta halusi ulos, Namu odotti jo aamuruokaansa ruokapöydällä (kyllä, juuri niin, hän valitsee ruokapaikkansa itse ja välillä se paikka on ruokapöydällä), joten Sulon ei auttanut kuin toimia. Taulun rämpytys oli tapahtunut ja hetkeä myöhemmin se viskattiin lattialle. Koska taulu on vielä hetken Taidelainaamon omaisuutta, sanomattakin oli selvää, että sille oli hankittava parempi sijoituspaikka. Tarkastin taulun tarkasti ja onneksi se oli vahingoittumaton. Silmäilin olohuonettani ja sitten keksin:
Tuolta katonrajasta sitä ei rämpyttäisi alas edes Sulo. (Mujista hankitut pienet koukut ovat olleet odottamassa tuonne pientä valosarjaa)
Television takana ollutta ruuvia ei voinut jättää paljaaksi. Sen todisti Noomin ja Hertan sinnikäs tuijotus. Lisäksi Noomi varvisteli television edessä ja yritti hamuilla etutassuillaan ruuvia. Luuliko ehkä kärpäseksi?
Niinpä television taakse päätyi jo vuosia sitten vihreän kaipuuseeni tilaamani canvas itse ottamastani valokuvasta. Se on toistaiseksi saanut olla rauhassa, jo useamman minuutin ajan. Naukulan sisustusblogiosuus päättyy tähän, kunnes Sulo toisin päättää.
Leppoisaa, lumista talviviikonloppua kaikille!
