prinsessoista ja itkijänaisesta
Olipa kerran Naukula. Siellä sulassa sovussa asuivat tasavaltalainen Helmi, prinsessa Wilma ja itkijänainen Mamma. Yhdessä he juhlivat naapurivaltion prinsessahäitä kukin omalla tavallansa.
Tasavaltalainen Helmi ei juuri häähumusta perustanut ja pakeni sitä parhaimpaan mahdolliseen piilopaikkaan.
Prinsessa Wilma otti hyvän asennon, jottei mikään prinsessasadun yksityiskohdista jäisi näkemättä ja linnoittautui television eteen.
Itkijänainen Mamma tirautti aina sopivassa kohdassa asiaankuuluvat kyyneleet.
Sitten he kaikki elivät elämänsä onnellisena loppuun asti. Sen pituinen se.
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
lauantai 19. kesäkuuta 2010
Mamma on vähän väsynyt
ja rakkauden paluu
Mammalla on ollut rankka viikko töissä, huh! Nyt ladataan akkuja, syödään hyvin ja puuhastellaan jotain pientä ja olematonta. Ensi viikolla vain 3 päivää töitä, joten voimia pitäisi sitten riittää lähestyvään juhannukseenkin.
Muuten Naukulassa on kaikki hyvin ja Wilma on uudelleen rakastunut Mammaan viimeaikaisesta vastoinkäymisistä huolimatta. Enää ei tarvita öljyä ruiskulla suuhun, ja tämä lieneekin vaikuttanut tilanteeseen huomattavasti.
Mammalla on ollut rankka viikko töissä, huh! Nyt ladataan akkuja, syödään hyvin ja puuhastellaan jotain pientä ja olematonta. Ensi viikolla vain 3 päivää töitä, joten voimia pitäisi sitten riittää lähestyvään juhannukseenkin.
Muuten Naukulassa on kaikki hyvin ja Wilma on uudelleen rakastunut Mammaan viimeaikaisesta vastoinkäymisistä huolimatta. Enää ei tarvita öljyä ruiskulla suuhun, ja tämä lieneekin vaikuttanut tilanteeseen huomattavasti.
Helmikin on edelleen rakastunut - koirien aktivointileluunsa. Kuinka hyvältä ruoka sieltä maistuukaan. Sitä sitten muuten haetaan aina kovaäänisesti kehräämällä.
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Rakkaus koetuksella
ja pieniä haisevia iloja
Wilmalla ja Mammalla on sukset ristissä. Onko se nyt yllätys, kun kerran öljyä laitetaan ruiskulla suuhun? Mutta iloitakin voi, "pieni" haiseva lahja putkahti sujuvasti vessaan. Kyllä kissankakka on sitten iloinen asia <3
Paitsi tietenkin Wilman mielestä, sillä sitä löysähköä hajupommia jäi pyllykarvoihin, ja nyt Mamma jahtaa kissaa taas. Ei ole pienen kissan elämä aina helppoa. Jos ei sitä ole Mammankaan.
Wilmalla ja Mammalla on sukset ristissä. Onko se nyt yllätys, kun kerran öljyä laitetaan ruiskulla suuhun? Mutta iloitakin voi, "pieni" haiseva lahja putkahti sujuvasti vessaan. Kyllä kissankakka on sitten iloinen asia <3
Paitsi tietenkin Wilman mielestä, sillä sitä löysähköä hajupommia jäi pyllykarvoihin, ja nyt Mamma jahtaa kissaa taas. Ei ole pienen kissan elämä aina helppoa. Jos ei sitä ole Mammankaan.
Näköalatorni
Tää on mun
Helmillä on ulkoilutarhassa näköalatorni. Sinne könytään varsin epäkissamaisella tavalla. Peffa maahan, kaikki tassut runkoon ja eikun matkaan.
Tyylistä viis, se on kuitenkin tuonut näköalatornin kuningattaruuden Helmille. Wilma vain kaihoisasti katsoo sankaritarta.
Wilman kanssa on muitakin pieniä haasteita. Parafiiniöljyn antaminen tuottaa tuskaa, mutta on jotenkin onnistunut. Ainakin hajusta päätellen. Lisää pitäisi saada uppoamaan ja seuraavana listalla onkin perjantaiherkku - katkaravut. Joskos niiden kanssa saisi ujutettua vähän lisää?
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Vieras?
ja pahat hajut
Niinpä siinä sitten on käynyt, että Helmi murisee ja ulisee edelleen Wilmalle. Ihan kuin vieraalle kissalle. Vain heinät yhdistivät kissat hetkeksi ja niitä syötiin rintarinnan. Harkitsenkin täällä uusia mainoslauseita: Heinä - Connecting Cats, Parempi Heinä - parempi mieli.
Vihanpito tuskin kestää kauaa, eivätköhän nuo vieraat hajut Wilmasta pian katoa. Pienenpieni kissankakan haju saattaa kestää pidenpään, kiitos parafiniöjlyn. En toki saanut Wilmaa sitä maistelemaan, paitsi vähän omalta tassulta. Mutta kakka on kyllä siis kulkenut edelleen.
Niinpä siinä sitten on käynyt, että Helmi murisee ja ulisee edelleen Wilmalle. Ihan kuin vieraalle kissalle. Vain heinät yhdistivät kissat hetkeksi ja niitä syötiin rintarinnan. Harkitsenkin täällä uusia mainoslauseita: Heinä - Connecting Cats, Parempi Heinä - parempi mieli.
Vihanpito tuskin kestää kauaa, eivätköhän nuo vieraat hajut Wilmasta pian katoa. Pienenpieni kissankakan haju saattaa kestää pidenpään, kiitos parafiniöjlyn. En toki saanut Wilmaa sitä maistelemaan, paitsi vähän omalta tassulta. Mutta kakka on kyllä siis kulkenut edelleen.
Höh. Kyl mä tiiän kuka se on. Mut se haju....
perjantai 11. kesäkuuta 2010
Suuri helpotus!
Myös kukkarolle
Wilma Ilona on hurauttanut taksilla edestakaisin Mevetiin. Siellä todettiin, että maksa ja munuaiset kunnossa. Verensokeri hiukan, ihan pikkiriikkisen, koholla - stressistä. Ei merkkejä nivelrikosta. Ei hammaskiveä. Anaalirauhaset täynnä ja suolistossa kakkaa (eilen kävi viimeksi). Anaalirauhaset tyhjennettiin, lääkkeeksi annettiin parafiiniöljyä (3 pvän kuuri). Wilmalla oli myös nestehukkaa, ja sai nesteytystä. Kaikki verikokeet ja nesteytykset luonnollisestikin rauhoitettuna. Matokuuri tuli myös.
Keikka kesti lähes kolme tuntia ja kotona odottikin sitten muriseva kaveri. Kaveri madotettiin myös sillä ihanalla niskaanlaitettavalla Profenderillä. Sitä tässä taloudessa suositellaan kovasti.
Teen tässä vaan pienen lenkin tän mun trendikkään värisen siteen kanssa.
Oho, kato. Se tippu tällä 20 sekunnin matkalla. Ihan vahingossa.
Lisälääkkeeksi toivottiin kissan juovan enemmän. Hmmm. Miten juotan kissaa? Laitan jo käytössä olevien kolmen vesikupin kaveriksi toiset kolme lisää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)