torstai 7. lokakuuta 2010

Vihreää

Ruokavalio

Kyllä syksy ja talvi tuo taas omat ongelmansa Naukulaan. Millään ei enää tunnu löytyvän Naukulan nurkilta sitä oikeaa heinää. Sitä sellaista toiselta puolelta karkeaa. Sitä jota likat niin haluavat syödä. Jotain pitäisi kyllä nyt keksiä, sillä tavallinen kissanruoho ei kelpaa. Eikä tämä kaktuskaan nyt ihan syötäväksi olisi tarkoitettu. Vinkkejä, anyone?


maanantai 4. lokakuuta 2010

Toimi tänään!

Jokainen päivä on eläintenpäivä!

Käy allekirjoittamassa addressi http://www.maailmanelaintenpaiva.fi/ !

Kestosuosikki

ja melkoinen monitoimikone






On se ruma. Ja siitä irtoaa inhottavasti pientä, pientä pahvisilppua. Mutta! Siihen voi terottaa kyntensä, sen päällä voi istuskella, sen pallolla voi leikkiä ja onhan siinä vielä se härpäkekin. Sen takia sen paikka on keskellä olohuoneen lattiaa. Vaikka on se kyllä ruma.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Pitkät piuhat

ja keinot

Mammalla on likkojen mielestä välillä kovin pitkät piuhat. Jos kärsivällistä odottamista ei palkita, täytyy ottaa käyttöön järeämmät keinot.

(Ja mitä sitten tapahtui? En pysty lataamaan kuvia, ja nyt sitten tutkitaankin evästeitä ja keksejä ja sun muuta....Voih. Malttakaahan viikko, eiköhän tämä tästä sitten.....Huoh. Nyt onnistui.)


lauantai 2. lokakuuta 2010

Leppoisa aamupäivä

Lauantai

Lauantaiaamupäivä on kivaa aikaa. Voidaan syödä rauhassa aamiaista, lukea Hesaria, kuunnella musiikkia ja kaikin tavoin vain nautiskella. Hesarinkin lukemiseen menee useita tunteja. Ei niin, että Mamma olisi hidas lukemaan tai mitään sellaista. Kissatalouksissa kyllä tiedetään mistä on kyse.

perjantai 1. lokakuuta 2010

Wilma Ilona

Naamakuva

Jotain vikaa

Paketin palautus

Naukulan Mamma: "Päivää! Naukulasta soitetaan."
Kirjakerho: "Päivää, Päivää Naukulaan. Kuinka voin auttaa?"
Naukulan Mamma: "Noku viikolla tuli teiltä se paketillinen kirjoja ja siinä olis vähän vikaa."
Kirjakerho: "Oliko laatikossa vääriä kirjoja, vai puuttuiko sieltä kirjoja?"
Naukulan Mamma: "No ei, mut kun siinä laatikossa oli itsessään joku vika. Et voiks sen vaihtaa?"
Kirjakerho: "Anteeksi, nyt en ehkä ihan ymmärtänyt. Saitte tilatut kirjat, mutta haluaisitte vaihtaa sen pahvilaatikon?"
Naukulan Mamma: "No niin, jos ei olis liikaa vaivaa. Kattokaas kun tää on ainoo pahvilaatikko koskaan, jota kohtaan Naukulan likat ei oo tuntenut mitään kiinnostusta. Eiks tää niiku sit oo vähän virheellinen lähetys?"

No oikeesti, EN soittanut. Vaikka tarina joiltakin osin onkin tosi.