Niin vaikeaa

blogata

Joskus se on helppo kirjoittaa, joskus se on vaikeaa. Useammastakin syystä, mutta vaikeus tulee yleensä työnjohdosta ja tarpeesta kontrolloida kirjoituksia ja kuvavalintoja läheisesti. Hyvinkin läheisesti.

Sitä puolestaan ei kannata ihmetellä miksi näppäimistöltä löytyy kissankarvoja ja miksi kuvaruudussa on nenänjälkiä. Olisiko tarkkaan työnjohtoon ollut tällä kertaa syynä se, että päivitin ensin Muistikirjaani?

Näin paljon

tosi paljon

Joskus on mukava näyttää kaikille teille lukijoille kuinka paljon me teistä tykätään. Sen tekee Helmi:

 

Se on kuulkaa tosi paljon tykkäämistä se!

 

Leppoisaa pyhäpäivää kaikille!

8-vuotias Korat etsii kaveriksensa tyttökissanpentua

Viesti

Sain viestiä ystävältäni, jonka työkaveri etsii 8-vuotiaalle Korat-kissallensa Sagalle kaveriksi maatiaistyttökissanpentua. Saga on vilkas ja seurallinen, tottunut kissakaveriin ja nyt kaipaisi seuralaista. Jos joku tietää kotia etsivän pienokaisen, niin Naukulan sähköpostiosoitteeseen voi laittaa viestiä. Välitän sen sitten edelleen Saga-kissan emännälle.

"Mitä?

 No, kunhan ei tänne tuu mitään pentuja." 

Olisi se niin ihanaa tännekin pieni kissakaveri saada, mutta Helmi ilmaisi mielipiteensä aiheesta jo aikaisemmin (marraskuussa 2011).

Täti on vähän vihainen. 

Meidän iloksemme T löysi kotinsa ja omat ihanat kissakaverinsa. Olen tästä vieläkin niin onnellinen.

Ruokalepo

olohuoneessa

Kun kerjääminen on tuottanut tulosta, on ruokalevon aika. Iltaisin se saattaa hoitua myös näin.

Keskellä olohuoneen lattiaa, ketarat ojossa. Tämä on sitä kissanelämää tämä.

Kerjäävä kissa

Naukulassa

Helmi siis kerjää. Kun syön jotain sohvalla ollessani, niin viereen tulee pieni kissa anovine silmineen. Miten se osaa näyttää vielä noin hoikaltakin?

"Terve."

"Ai sä syöt? Ettei ihan pientä juustonnokaretta tännekin liikenis?"

Yritä siinä sitten syödä jotain, kun toinen näyttää ihan nälkiintyneeltä. Huonoja tapojahan nuo molemmat, sekä sohvalla syöminen, että kerjääminen. Niistä pitäisi vissiin päästä pois.

Yritetty on

Parvekepäikkärit

Kevätaurinko saa yrittämään kaikenlaista. Kuten nyt esimerkiksi parvekepäikkäreitä. Valitettavasti on kuitenkin liian kylmä siihen.

"Lisää lämpöä, kiitos!"

Vanha kesäpäikkäripaikka on selkeästi kyllä muistissa, ettei täällä ainakaan dementiaa podeta.

Aprillia, aprillia

Huhtikuu

Näin se voisi mennä. Se aprillipila.

Helmi: Mammaa, tuu päikkäreille!













Mamma: No mä tuun sit.

Helmi: Aprillii, aprillii et sä mahdukaan!

Ehkä tuohon olisi mahtunut keplottelemaan, sillä en minä nyt niin iso ole. Jäivät kuitenkin päiväunet ottamatta. Ettei vaan johtajatar häiriinny!